-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 11. elokuuta 2017

Jos likvidoitte Janitskinin, sama likvidoida minutkin

MV-lehti kertoo tänään, että venäläinen patrioottinen media tietää että Natoon sekaantuneet suomalaiset viranomaiset tahtovat likvidoida Ilja Janitskinin.

Vihreiden turvallisuuspoliittisessa työryhmässä vuonna 2010 istuessani kannatin Suomen Nato-jäsenyyttä - mutta tein sen silloin silkasta tietämättömyydestä ja poliittisesta kypsymättömyydestä. Samana vuonna Vihreiden järjestämässä maanpuolustusseminaarissa keskustelin erään korkea-arvoisen venäläisen virkamiehen kanssa, ja tiedustelin tältä, että mitä Venäjä tekee mikäli Suomi liittyy Natoon. Herra vastasi minulle silmää räpäyttämättä, että siinä tapauksessa Venäjä harkitsee vakavasti miehittävänsä Suomen.Tämä keskustelu avasi silmäni, ja Nato-kantani alkoi vaihtua. Aloin mielessäni liittämään pappani puheet ampumistaan venäläisistä ja näiden tekojen aiheuttamat sotatraumat - koko perheelle sukupolvien päähän, niin kuin kaikissa suomalaisperheissä - Nato-keskusteluun. Yleisellä poliittisella tasolla aloin näyttää nuorten maajoukkueurheilijan isänmaallista statustani, mikä kulki mukanani näkymättömänä kuin Suomen lippulogot maajoukkueurheilijan henkilökohtaisen kilpapukuni hihassa ja selässä - ja minkä kulisseissa pitämisen olin kuvitellut tuolloin keltanokkana olevan paras ratkaisu. Minulta kesti kaikkiaan 21 vuotta toipua siitä jokapäiväisestä henkisestä tuskasta, että jouduin lopettamaan kilpaurheilijan urani kesken ennen kuin se oikeastaan alkoikaan ja siten olla edustamatta maatani arvokisoissa: vasta vuonna 2012 pääsin siitä jäästä lopullisesti ylös, silloin kun ymmärsin että voin toteuttaa kilpailuhenkistä ja kunnianhimoista luonnettani muuallakin kuin sprintterinä yleisurheilukentällä.

Natoon liittyminen on Suomelle hengenvaarallinen ratkaisu.

Kauas on tultu tuosta melkein kymmenen vuoden takaisesta ajasta: vihreiden kypsymätöntä poliitikkoa odotti radikaalioikeistolaiset politiikan oppivuodet, jolloin opin kantapään kautta kivuliaasti mitä politiikassa on annettu lupa puhua. Mutta nyt, huolimatta aiemmasta tuomiostani - en pelkää uutta, sillä jossakin vaiheessa se taas sieltä mahdollisesti tulee.

Nato ja sananvapauden käyttö jotenkin kummasti näyttävät linkittyvän tässä poliittisessa kypsymisessäni yhteen - nyt kun luen, mitä juuri tähän kirjoitin.

Ilmeisesti ne linkittyvät yhteen yleisestikin. Erityisellä Venäjä-myönteisyydellä tai puhtaalla maanpetturuudella ei liene asian kanssa mitään tekemistä, kuten kansalle uskotellaan ja mustamaalataan Nato-kielteisiä ihmisiä, jotta Nato-kielteisyys ei olisi edes vaihtoehto kenellekään.

Nato-kielteisyys viittaa isänmaallisuuteen. Nato-kielteisyys ei viittaa Venäjä-mielisyyteen. Nato-myönteisyys ei välttämättä ole isänmaallisuutta - tai ainoaa oikeaa isänmaallisuutta.

Pelkään, että Janitskin likvidoidaan leikkauspöydälle. Kuulostaa liian suunnitelmalliselta ottaa hänet kiinni juuri nyt, kun iso leikkaus on tulossa. Paljonko painaa lääkärin vala ja etiikka silloin, kun on kyse korruptiosta ja sen paljastajasta? Painaako se edes? Miten on? Entä paljonko painaa ihmisen henki silloin, kun on kyse korruption paljastamisesta? Onko korruption paljastaminen yksittäiselle ihmiselle yhtä hengenvaarallista kuin Nato Suomelle?

En puhu nyt enempää.

Sanon enemmän seuraavissa bloggauksissani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti