-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 29. heinäkuuta 2017

No nyt on kuumaa.

Eilen oli vaikeaa pitää aurinkolaseja, koska lasit höyrystyivät päälläni niin etten nähnyt eteeni. Kaverini sanoi, että olet kyllä oikeasti kuuma, ei epäilystäkään.

Olen kokenut elämässäni pari vuotta kestäneen rankan siirtymävaiheen, jossa muutin elämäni niin, että en tarjoa enää seksuaalipalveluja livenä. Sen sijaan pari viikkoa sitten kuvasimme noin sata ottoa, jotka menevät myyntiin yksityishenkilöille. Seksityö on ollut niin rankkaa fyysisesti, että nyt on ollut tauon paikka, jotta en sairastu kuolemanvakavasti, kun voimat loppuvat. Voimat ovat loppuneet myös 20 vuoden viranomaisten kanssa kisailun jäävuoren huippuna olleen sananvapaustuomioni ja kahden vuoden tiiviin ja hyvin vaativan opintoputken jälkeen.

Samalla pähkäilen, että koska edustan nykyisen nettiamatööripornon sijasta vanhempaa pornostara-aikakautta - eli myyn videoitani vaan ihmisille, jotka ovat olleet asiakkaitani vuosikymmenen tai vähintään vuosia - niin että lopetanko itse starailun vai alanko suuremmassa kaavassa tuottamaan muidenkin staraamaa pornoa. Mutta jos lopetan, niin minua halutaan kuitenkin tirkistellä edes näytöltä vielä lisääkin. Mitä siitä pitäisi ajatella? Sitäkö, että haluan itse jättää itsestäni myös kuvallista aineistoa jälkeeni. Livehommiin en todennäköisesti enää palaa - yhtä vähän kuin palaisin vihreisiin, mitä paluuta siis huonoin tuloksin yritin vuosi sitten. Minua ei hyväksytty rivijäseneksi. Tajusin pari päivää sitten keskustelujen jälkeen, että nyt, tässä hetkessä, menneeseen ei vaan ole enää paluuta. Future wide open. Vuosikymmen taputeltu tähän. 

Tänään huomasin, että tänään - tasan vuosi sitten - olen päivittänyt facebookin kysymyksen, että joko se nyt on se mv-sivusto saatu alas. Se olisi siis ollut mielestäni hyvä juttu silloin siinä nimenomaisessa tilanteessa, mikä oli mielessäni varmasti täsmälleen analysoitu olosuhteiden mukaan.

Ja tänään huomasin sellaisenkin, että olen tänään, tasan kaksi vuotta sitten, päivittänyt faceen sellaista, että tekstini Painu Husu vittuun on mv-sivuston kuumin, eli luetuin, ja että samaan aikaan olen täällä Hot Girls-seuralaispalvelun listoilla töissä, johon ei siis pääse kuin Suomen erotiikka-alan kuumin kerma, ja että olen vieläpä viikko sitten antanut silloiselle muslimirakastetulleni kuumaa palosaari talk-talkia niskaan suututtuani hänelle, ja ihmettelin, että kumma että ylipäänsä kestää näin kuumaa tyttöä, koska moni suomalainen on sanonut ihan suosiolla, että ei kiitos, liian kuumaa. Olin siis mielestäni kuuma sekä poliittisesti että eroottisesti ynnä suuttumisen tunteen tasolla tuossa yhdessä nimenomaisessa jännittävässä kuuman kesäpäivän hetkessä.

Jälkikäteen analysoituna kuumaa taisi olla myös elämän risteävät polut ja paradoksit. Olen selvästi aina politisoinut suhteitani. Suutuin siis muslimille, ja siitä syntyi hieno teksti Painu husu vittuun, missä faktat ovat rationaalisesti kohdillaan. Muut harrastavat sovintoseksiä, minä kirjoitan älyllisen kritiikin.

Kuumumiseni ja mv-sivusto liittyvät joskus päässäni yhteen. Siis toisin sanoen politiikka, olosuhteiden ja tilanteiden analysointini, oma järkeilyni ja oma räjähtävä luontoni. Vittu että joskus voi vituttaa. Siis ilman mv-lehteäkin. Ja varsinkin ilman.

Siis että ilman mv-lehteäkin löytyy vituttamisen aiheita - ja kohteita. Mv-lehti antoi aiheita, mutta oli myös vituttamiseni napakymppikohde.

Mv-lehteä lukeakseen oikein päin pitää olla fiksu. Mv-lehti on kuin raamattu satanistille tai kuin väärin päin käännetty raamattu kiihkokristitylle. Mutta jos olet fiksu, pystyt lukemaan mv-lehden tekstin takaa näkymättömän ja kirjoittamattoman tekstin ja tarkoituksen kirjoittamiselle. Siinä on aihelmaa oikeasti toisenlaiselle tavalle tiedottaa - ja samalla... jätän sanomatta. Ja vanhojen luonnollisten arvojen paluulle. Ja sille, että asiat jäävät kuten ne on sanottu, eikä mattoa seuraavana päivänä revitä jalkojen alta pois.

Ja ilman mv-lehteäkin fiksu keksii vituttamisen aiheita yllin kyllin - ehkä jopa niin että mv-lehti stoppasi liikaa kuumuutta päässäni ajoittain. Tajusin, että sekä kansaa että roskaväkeä, idealisteja ja realisteja, kaikkia vituttaa, eri syistä ja lähtökohdista, kun mv-lehti kirjoitti kohua ulos - ja se oli minusta vahingoniloa aiheuttavaa silloin kun minua vitutti kumminkin vielä enemmän kuin ketään muuta. For sure. Yleisesti. Ajattelin, että kiehukaapa tekin nyt vähän aikaa, typerykset.

Nyt olen siis porautunut kuumumiseni ja vituttamiseni polttavaan noidankattilaan. Vittu että alkoikin yhtäkkia taas vituttamaan. Vittuilun taiteesta ja vittuilun anatomiasta olen joskus kirjoittanut. Tämä teksti taas on pelkkää vittuilun mekaniikkaa ja tekniikkaa.

Vittuilu selvästi pitää minut hengissä, mutta kuolema tulee olemaan kuuma. Sappi kiehuu jo nyt. Ehkä joudun kuolemani jälkeen helvettiin? Ehkä sinne joutuvat kaikki oikeasti kuumat?


Tämäkin liittynee aiheeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti