-

-
Art by Alberto Moravia

torstai 4. toukokuuta 2017

Vittuiluksi meni tämäkin

Mistähän se johtuu, että oma mieleni on nykyään liian absurdi ympäröiville uutisaiheille? Jopa iltapaskan uutisotsikot vaikuttavat mv-lehden otsikoilta. Ja mv-lehden uutiset heräävät mielessäni eloon, ja näistä näyistä on pakko vittuilla ympäri internettiä.

Sairastan pakko-oireista vittuiluhäiriötä. Se on kehittynyt salakavalasti vihapuhetuomion jälkitautina. Ensimmäinen vaihtoehto oli, että kuolen, kun valtio teloitti sotilasfantasiani, jossa häiriköivät muslimit pannaan ojennukseen kolmannen valtakunnan malliin. Kun en kuitenkaan suostunut kuolemaan, sairastuinkin kroonisesti ja vakavasti ensin noustuani Kalskeen teloitusrivistä ylös.

Sitä paitsi tämä on hauska tauti. Kun muut pohtivat ratkaisua asioihin, minä näen, että ratkaisua ei vaan ole. Vittuilu on humala, mikä pitää hengissä ja ylentää mielen sinne, minne muut eivät pääse ennen kuin melkein kuolevat kerran valtion vihapuheteloituksessa. Ja aina asioissa kierretään samaa ympyrää, ja muut ovat niin vakavaa naamaa, että eivät ymmärrä, että samat asiat on pohdittu läpi tuhansia kertoja maailmanhistorian aikana. Viisaimmat ovat selvinneet vittuilemalla.

Vittuilussa voi olla ironiansa, mutta siinä on syvempikin viisaus. Että viisaus ei vaan asu teissä kuolevaisissa. Olette kuin lapset karkkikaupassa.

Mitään parannuskeinoa ei tähän tautiin ole olemassa. Paitsi yksi, ja sitä en kerro tässä, koska tämä on kuitenkin muka-uskottavampi blogini.

Pahinta on, että kukaan ei ymmärrä vittuiluani, koska he ovat ilman ampumahaavoja teloitusrivistä. Sillä aikaa kun minä vittuilen, he muut koettavat vakavalla naamalla muka-politikoida, mutta minun absurdissa mielessäni he ovat nukkeja nukkeshowssa. Sellaisia nukkeja, joita manipuloidaan lopultakin naruilla, eikä se tule heille näkyviin kuin vasta teloitusrivistä noustessa. Mutta kun suurin osa heistä ei koskaan pääse edes sinne riviin asti.

Kiitos tästä, valtio! Että en tee itsestäni aivan naurettavaa jälkipolvien silmissä vittuuntumattomuudellani. Samalla voisi sanoa, että kaikki politiikkaan pyrkivät pitäisi kerran valtion toimesta teloittaa, niin politikoinnista voisi tulla enemmän kuin pelkkää vittuiluun valittua ajanvietettä. Eikä historia välttämättä toistaisi itseään kovin  usein.

Ja näistä vittuuntumattomista mussukoista minä teen vittuilukertomuksia ympäri internettiä parantaakseni pakko-oireista vittuiluhäiriötäni - kun mieleni taas pyörähtää.

Repeat, repeat.