-

-
Art by Alberto Moravia

tiistai 9. toukokuuta 2017

Totuus keskinkertaisesta Suomesta

Pari päivää sitten mv-lehden kommenttiosiolla sanoin alkavani pohtimaan hetimiten 'totuutta mv-lehdestä'.

Se kuitenkin vääntyi syvemmän totuuden pohtimiseksi Suomesta aina 1970-luvulta saakka, siis sieltä mistä itse olen syntynyt.

Itse asiassa se kääntyi pohdinnaksi syvemmästä ihmisyydestä.

Suvaitsevaiset sanovat, että mv-lehti on vihasivusto, koska siellä paljastellaan asioita. Ihan samoin itselleni eurovaalien meppigallerian kuvaustuokio alkoi järkytyksellä, kun Ylen toimittelija kysyi heti alkuun kameroiden jo kuvatessa kysymyksen, mitä en olisi osannut arvata: miksi täytyy kaivaa ihmisten pahimmat puolet esille? Tällä toimittelija viittasi blogiini, missä olen esitellyt median unohtamia raiskauksia tuomioineen, paljastanut yle-kupruja ja ylen valeita, lastensuojelun julmuutta ja sitä mitä siellä kulissien takana oikeasti tapahtuu: lapsikauppaa eikä mitään lastensuojelua.

Totta kai, poliitikko kun perusluonteeltani olen, adaptoiduin tuohon maton jalkojen alta vievään aloituskysymykseen nopeasti ja vastasin jotain islamisaatiosta, muistaakseni.

Mutta kysymys kuuluu: minkä takia ihmisten pahuutta ei saisi kaivaa esille?

Mikä Suomea vaivaa?

Jos ajatellaan loogisesti, ihmisten pahuuden esille tuominen ei ole vihaa (vrt. 'vihasivusto'), vaan nimenomaan ihmisten pahuuden peitteleminen on vihaa ja 100 % väkivaltaa (niin kuin esimerkiksi Yle ja muut valtamediat tekevät). Siinäkin mielessä, että mikäli pahoja ihmisiä ja pahuutta tuovia asioita ei esitellä ihmisille, yhä useampi on vaarassa joutua pahuuden tallomaksi.

Veikkaan, että kun ihmisten pahuutta ei reilusti tuoda ihmisten ulottuville, niin sen takana se suurin vaikutin ei ole pelko, vaan keskenkasvuisuus.

Kuvaavaa on, että kun ennen vihapuhetuomiotani (vuonna 2012) touhusin Toimi Kankaanniemen kanssa eurostoliitosta eroamista; meillä oli työn alla kansalaisaloite EU:sta eroamisesta, ja Toimin mediajulkisuudella ja konkarin maineella politiikassa (Toimi oli asettamassa euroa Suomeen itse) olisimme nopeasti saaneet vaadittavat äänet kasaan - niin eilen katsellessani Toimin ja minun viestittelyä facebookissa lävitse, tajusin yhtäkkiä nyt ajan päästä sellaisenkin seikan, että ajallisesti tämä Toimin ja minun touhuilu osuu hyvin yhteen minun vihapuhesyytteeni kanssa, mikä yllätttäen lanseerattiin juuri tuolloin absurdein syyttein, niin kuin jotkut tietävät, ja olihan minulla tuolloin puoluehankekin hyvin alussa. Toimi oli lupautunut ehdokkaaksi puolueeseeni. Jännittävää eliitin touhuja jäljittäessä on myös se, että syytettä edeltäneenä talvena paljastin pikku Erikan murhassa käytetyn lastensuojelun ja lastenpsykiatrian normaalia menetelmää, niin kutsuttua mattoterapiaa, mikä paljastus sensuroitiin välittömästi kaupunkilehti Tamperelaisen kolumniosiosta. Siitä ainoasta julkisesta mediasta, mihin siinä vaiheessa sain enää kirjoittaa. Ja vielä sekin, että eräiden lähteiden mukaan vuonna 2012 estin Suomea liittymästä YK:n turvallisuusneuvostoon ja siten Suomen kannattaman laajan sotilaallisen intervention Syriaan.

Mutta Toimin naiskupruista, mitä minullekin tapahtui, khöm, ei ole tässä tarkoitus puhua, vaan siitä, että kyllä eliitti tietää kenet teloa. Ja senkin, kuka suostuu telottavaksi sen nimissä, että pahoja asioita ei saa kaivaa esille. Eliitti tiesi, että euvostoliitosta eroamisen hanke kaatuu siihen, että Toimi vetäytyy, koska eihän pahoista asioista puhuneen ihmisen kanssa sovi tehdä julkisesti poliittista yhteistyötä. Kuvaavaa on sekin, että kun Toimi sai tietää syytteestäni minulta viesteilyssämme, hän kysyy viesteilyssä minulta, että 'eihän näitä viestejä nyt sitten seurata?' No eipä tietenkään...

Pari päivää sitten suvaitsevainen ihminen mv-lehden kommenttiosiossa taivastelee ihmisten tunnekylmyyttä turvapaikanhakijan itsemurhaa koskevan uutisen kohdalla, mutta itse toisessa kohdassa julkisesti rääpii suomalaista seksityötä tehnyttä naista häpeällisesti päin tämän naisen naamaa. Jos otetaan huomioon millainen ilmiselvästi on näiden suvaitsevaisten väärä kuva kyseisestä työstä (vrt. virallinen media ja tutkimus, mitkä ovat saaneet vaikutteita vasemmistolaisuudesta ja tietynlaisesta feminismistä), eli että nainen on uhri, niin ristiriita suvaitsevaisen empatiassa on huima, sillä toista uhria hän hyysää ja toisen uhrin taas voisi suunnilleen tappaa. Sanottakoon nyt sekin, että se nainen olin minä, ja annoin suvaitsevaisen menna paukuttaa kommenttiosiossa, oikein provosoin sitä - sillä halusin kaivaa sen pahuuden esille. Myönnän. Ja sehän suostui paukutettavaksi.

Suvaitsevaisen Suomen, ja koko Suomen ennen suvakkiajanjaksoa, varmaan koko virallisen maailmanhistorian, ongelma on se, että empatia on opetettu lastentarhassa ja alakoulussa koskemaan tiettyjä asioita. Keskinkertainen ihminen ei siten aikuisenakaan osaa mitoittaa empatiaansa uusiin ja muuttuviin tilanteisiin.

Nyt, kun maailma on tässä 2000-luvun vaihteessa muuttunut teknologian ja digitalisaation myötä aivan erikoisesti, niin näitä muutostaitoja pitäisi aivan erikoisesti soveltaa.

Mutta suvaitsevainen ihminen vaan räpistelee eteenpäin.