-

-
Art by Alberto Moravia

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vastaanottokeskukset ja prostituutio 2017, osa I

Tutkimusraportti suomalaisista naisista ja turvapaikanhakijamiehistä

Jokin viikko sitten luin Suomen pakolaisapun ry.:n kirjasesta Eurooppa ja ihmissalakuljetus* ihmiskauppiaista, jotka houkuttelevat naisia lähtömaista katteettomien lupauksien avulla ulkomaille töihin, mutta naiset löytävät itsensä prostituoituina. Usein tällaiset naiset saattavat olla jopa korkeasti koulutettuja, mutta omien kotimaidensa heikkojen naisille suunnattujen toimeentulomahdollisuuksien vuoksi alttiita houkuttelulle. Kirjasessa mainittiin myös eräs mielenkintoinen kohta, mikä sai minut tutkimaan asian todenperäisyyttä täällä Suomessa: kirjanen väittää, että vastaanottokeskuksia on käytetty prostituutiobisneksen tukikohtina.**

Tapahtuuko tällaista Suomessa nykyisissä vastaanottokeskuksissa, ja jos tapahtuu, voidaanko sitä luonnehtia perinteisesti niin, että prostituution harrastaja on toiminnan uhri? Löytyykö suomalaisista vastaanottokeskuksista sitä vastoin laissa selvästi kiellettyä paritustoimintaa? Entä voivatko miespuoliset turvapaikanhakijat myydä seksiä suomalaisille naisille joko rahaa, palveluksia tai muita hyödykkeitä tai etuja vastaan? Näillä kysymyksillä lähdin liikkeelle ja kartoittamaan aineistonhakuani.

Prostituutio kiinnostaa minua tässä yhteydessä kahdesta syystä: ensiksikin olen itse kytköksissä alaan entisen elinkeinostatukseni myötä, mikä tekee suljetun alan tutkimisen minulle helpommaksi verrattuna kollegoihini, koska tunnen alan verkostot, ihmiset, 'käytännöt', hierarkiat, sisäisen dynamiikan ja muut toimintatavat, ja toisekseen teen juuri nyt opinnäytettä 1990-luvun seksibuumista, missä haastattelen silloisia alan työntekijöitä ja vaikuttajia, joista joillekuille muodostui jopa 'legendaarinen' maine seksikaupan ja seksiä koskevan yhteiskunnallisen ilmapiirin vapautuessa Suomessa. 1990-luvun toiminnasta, mikä oli irtolaislaista vapaata kauppatoimintaa, ei ole vielä tehty historiantutkimusta, ja onkin tärkeää ymmärtää tämän toiminnan merkitys kansankulttuurillemme.

Prostituution nimekkeen alle voi siis viedä monenlaista toimintaa, millä sinänsä ei välttämättä tarvitse olla toisiaan yhdistäviä tekijöitä. Prostituutio voi olla rikollista tai laillista, se voi olla vapaaehtoista tai pakottavaa. Se voi olla myös liiketoimintaa, missä rahan on tarkoitus liikkua ja minkä rahan prostituution harrastaja saa itselleen täysimääräisenä.

Kun aloin kerätä aineistoa vastaanottokeskuksissa tai niiden kautta välillisesti tapahtuvasta seksuaalisesta toiminnasta, prostituution käsite laajeni tarkoittamaan tässä tutkimuksessa etenkin hyötyjen ja etujen vaihtokauppaa - mutta myöskään rahallisen vaihdon mahdollisuutta ei ole syytä tässä vaiheessa  sulkea pois.

Minulla oli tutkimuksen alussa tarkoitus haastatella sellaisia ihmisiä, joilla on tietoa lähiympäristössään tapahtuvasta suomalaisten naisten kontaktoinneista vastaanottokeskuksiin. Sitä vastoin tutkimuksen edetessä tietooni tulleilta yksittäisiltä naishenkilöiltä, jotka ovat väitetysti ja mahdollisesti tekemisissä vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijamiesten kanssa, en ole hienotunteisuussyistä johtuen kysellyt tietoja. Haastattelukontaktini olen saanut sosiaalisesta mediasta, ja haastattelut on tehty sosiaalisen median kautta.

Haastateltujen löytämistä vaikeutti epäluuloisuus, millä tutkijaan aluksi suhtauduttiin, ja näin on varmasi jatkossakin. Asia on ymmärrettävä, koska kyse on erikoisesta kysymyksenasettelusta, millä ikään kuin kurkistetaan vastaanottokeskuksiin ja samalla siellä ja niiden kautta tapahtuvaan romanttiseen suhdetoimintaan. Kiitän kuitenkin niitä henkilöitä, joita tähän mennessä olen saanut haastatella.


Haastatellut 1.-2.

Koostan tämän pienen, kireällä aikataululla tehdyn tutkimusraporttini, osaksi yhteenvedon yhteensä kahden naisen onnistuneesta haastattelusta, jotka kertoivat tietojaan lähiympäristössään vaikuttavista kolmesta naisesta, jotka ovat kytköksissä vastaanottokeskuksiin. Kolmesta naisesta yksi työskenteli tai työskentelee niissä varmasti, toinen ei työskentele ja kolmannen rooli jäi epäselväksi. Tarkoitus on lähitulevaisuudessa haastatella lisää informantteja, ja täten kerätä tietoa ja aineistoa suomalaisten naisten ja vastaanottokeskuksissa elävien turvapaikanhakijamiesten keskinäisistä suhteista yllä esitettyjen tutkimuskysymysten valossa myöhempää tutkimustakin varten. Ihanteellista olisi, mikäli pääsisin jossakin vaiheessa haastattelemaan suoraan myös niitä naisia ja miehiä, jotka muodostavat romanttisia suhteita vastaanottokeskuksissa tai niiden kautta, mutta siinä vaiheessa tutkimusraportointi lienee jo niin pitkällä, että tutkimuskysymyksetkin, sekä tutkimusnäkökulma ovat osin tarkentuneet.

Haastattelut on toteutettu, ottaen aiheen arkaluontoisuus huomioon, vapaamuotoisella, keskustelevalla otteella, jossa ei ole ollut etukäteen määrättyjä kysymyksiä, vaan olen edennyt kunkin haastateltavan kohdalla haastatellun omaa tahtia. Tästä johtuu myös se, että en ole 'tingannut' vastauksia, ja mikäli jokin kohta on jäänyt epäselväksi, en ole muutamaa selventävää kysymystä enempää tehnyt. Kaikilta haastatelluilta pyrin kuitenkin yhteisesti selvittämään, onko naistuttava ollut työssä vastaanottokeskuksessa, vai muulla tavoin, ja millä tavoin, kytköksissä siihen, sekä että millä tavoin haastateltu on tulkinnut tuttavansa toiminnan keskuksessa tai turvapaikanhakijamiesten kanssa lähinnä sosiaalisen median kautta tarkasteltuna, mutta on otettava huomioon, että kummatkin haastateltavat tunsivat tuttavansa 'vaahtosammuttimen kokoisesta asti', ja 'yli 30 vuotta', sekä kolmannen tuttavan toimintaa haastateltu on tarkastellut sosiaalisen median ulkopuolelta.

Tämän tutkimusraportin haastattelujen kautta ilmenee osavastauksia esitettyihin kysymyksiin vastaanottokeskuksissa tapahtuvasta prostituution kaltaisesta toiminnasta (katso luonnehdintani prostituution käsitteestä tässä tutkimuksessa yllä).

Vastaukset eivät silti ainakaan tähän mennessä, näin pienellä haastatteluotannalla, tue perinteistä rahan ja seksipalvelujen vaihdon mahdollisuutta vastaanottokeskuksissa tai niiden kautta. Myöskään mitään paritustoimintaa tai järjestelmällistä seksikauppaa en ole tässä vaiheessa havainnut.

Sitä vastoin päädyin tulkitsemaan tilanteita turvapaikanhakijoiden ja naisten kesken siten, että hyödykkeitä vaihdetaan henkilökohtaisesti ilmeisesti avioliittohankkeita vastaan.

Esimerkiksi haastateltu 1. kertoo, että ensimmäinen hänen tuntemastaan vastaanottokeskuksessa mahdollisesti työskennelleestä naisesta maksaa turvapaikanhakijoiden bussimatkoja Etelä-Suomen kaupunkien välillä. Haastateltu kertoi, että nainen oli haastatellultakin kysellyt rahaa lainaan, jotta voisi maksaa miesten matkoja tai ilmeisesti myöskin matkustaa itse toiseen kaupunkiin tapaamaan miehiä. Haastatellun mukaan nainen etsii avioliittoa, erottuaan vastikään, ja on nyttemmin kuulemma uuden liiton solminutkin. Minulle ei tullut selväksi, oliko uusi mies turvapaikanhakija. Haastateltu ei ollut myöskään varma, työskentelikö nainen todella keskuksessa, 'mutta iltaisin hän siellä kuitenkin aina kävi'. Toisaalta aiemmin haastateltu antaa ymmärtää, että tuttava työskentelee vastaanottokeskuksessa, ja että tämä 'on vetänyt jotain kurssia siellä' [vastaanottokeskuksessa]. Nainen oli myös pyytänyt haastateltua apuun vastaanottokeskukseen, kun sinne oli tullut useampi turvapaikanhakija yhtäaikaa. Haastateltu tunsi tuttavansa lapsesta asti, ja he olivat yhteydessä facebookin kautta.

Tämän tyyppisestä toiminnasta tulee itselleni mieleen kuulopuheet miesten vastaavista avioliittohankkeista ulkomaisten, niin sanottujen postimyyntimorsianten kanssa.

Haastateltu 1. kertoi toisen tuntemansa naisen 'hyysäävän'  turvapaikanhakijoita ja 'pelehtivän' heidän kanssaan. Tarkentavaa tietoa siitä, mitä tarkoitetaan 'hyysäämisellä' tai 'pelehtimisellä' en tällä kertaa saanut. Tuttava ei haastatellun mukaan työskentele vastaanottokeskuksessa, eikä haastateltu tiennyt, onko tuttava käynyt vastaanottokeskuksessa. Haastateltu ja tuttava eivät ole yhteydessä facebookin kautta, vaan ilmeisesti sosiaalisen median ulkopuolella.

Haastateltu 2. kertoo naistuttavansa työskentelevän vastaanottokeskuksessa.  Kysyttäessä, että millä tavoin tuttavan työ on näkynyt sosiaalisessa mediassa haastatellulle päin, haastateltu kertoo, että tuttava on postannut sosiaaliseen mediaan kuvia illanvietoista vastaanottokeskuksissa, sekä 'yhtäkkiä' alkanut postaamaan 'romanttisia runoja ja kuvia', joista sitten turvapaikanhakijat olivat käyneet 'tykkäämässä'. Haastateltu ja tuttava tunsivat toisensa useamman kymmenen vuotta, ja olivat aiemmin olleet facebookin kautta yhteydessä.

Jatkan tutkimuksen tekoa tekemällä haastatteluja lisää. Tarkoituksena on kartoittaa, paitsi edellä esitettyjä tutkimuskysymyksiä, myös syventää tietoa turvapaikanhakijoiden ja paikallisten naisten romanttisten suhteiden laadusta.

________________________________________________________________

* Eurooppa ja ihmissalakuljetus, Tiina Kirkas (toim.), Suomen pakolaisapu ry.; Forssan kirjapaino, 2002.
**Sama, 26-27.

Informanttien haastattelut ovat Anu P:n hallussa.

Jos haluat osallistua tutkimukseen, ota yhteys anu.palosaari@gmail.com

Copyright © 2017 AnuPalosaari