-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Siveät huorat ja sota

Katselin eilen Elina Hirvosen dokumentin Kiehumispiste, mikä kertoo vihapuheen astumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Odotusarvonani dokumenttia aloittaessani oli, että kyseessä lienee vihapuhetta vihapuheen keinoin mokuttava pläjäys, ja olin valmistautunut hetkenä minä hyvänsä keskeyttämään dokumenttinautintoni. Turha väittää puolustavansa niitä arvoja, mitä ei teoillaan ja sanomisillaan kuitenkaan puolusta.

Mutta yllättäen jaksoin dokumentin loppuun, jopa alkuosan lievän turhautumisen jälkeen. Dokumentissa huonoa oli se, että se oli tehty jo kyllästyttävän mielenkiinnottomasta samasta näkökulmasta kuin kaikki muutkin nykyistä suomalaista yhteiskuntaa ruotivat julkiset levitykset. Dokumentin näkökulmaksi oli otettu globaali makrotaso, kun paljon mielenkiintoisempaa olisi nähdä vihapuheen seuraukset paikalliselta mikrotasolta analysoituna. Globaalilla makrotasolla tarkoitan tässä sellaisia purkamattomia käsitteitä ja narratiiveja aiheen ympärillä, mitä pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta jotka avaamalla huomaa, että ne  eivät ole itsestäänselvyyksiä yksilötasolla, ja niiden analysointi voi viedä täysin uusien ja ennen kysymättömien kysymysten äärelle - minkä ratkaisulla voi olla jopa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Terveisiä ohjaajalle.

Erittäin hyvää ja yllättävääkin dokumentissa oli se, että se antoi tilaa kaikenlaisille ihmisille kyseenalaistamatta ja moralisoimatta heidän valintojaan ja mielipiteitään. Tällainen filmatisointi jättää tila katsojalle päättää itse, missä mennään. Se on oikeaa taidetta. Ehkäpä dokumentin parasta antia oli sen pohjalla koko ajan kulkeva Silvennoisen ja Salmisen väittely maahanmuutosta, missä molempien kannat tulivat perustellusti esiin. Katsoja ei lopulta tiennyt, kumman puolelle asettuisi, ja päätyy neutraalisti seuraamaan keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa, mistä viha ja vihapuhe on kaukana.

Toinen mieleenpainuva kohta oli asunnottomien yön protesti, minne olivat eksyneet myös odinin pojat. Myötähäpeää aiheutti antirasistin aggressiivinen huuto pojille siitä, kuinka nämä eivät saisi paikalla olla, ja että hyvien arvojen puolella saa olla vain tietynlaiset ihmiset, minkä lauseen tietysti jo lähtöarvoisesti voi asettaa kyseenalaiseksi mikäli 'hyvät arvot' ovat sellaisia mitkä valikoivat esittäjänsä. Ei se ole monenarvoista. Mutta poikien ja antirasistin välissä ollut kolmas tekijä, sanoisinko etnisesti suomalainen henkilö - jotta lukijalle käy selväksi tilanteen laatu ja mihin se vie - sai sovun aikaiseksi Odinin poikien ja 'antirasistin' kesken. Tämä lienee ollut ohjaajalle niin sanotusti käyttistä ottaen huomioon dokumentin aiheen.

Jännittävä havainto oli sitten se, että miten seksualisoitunutta ja seksuaalista  suhtautuminen maahanmuuttoon voi olla. Sanoisinko jopa hauskasti ja yleistäen, että sota maahanmuuton ympärillä on pelkkää sukuviettiä ja seksiä. Ja naisten alistamista ja epätasa-arvon vaadetta - niiden sukupuolten yhdenvertaisten arvojen lyttäämistä, joiden puolesta on Euroopassa taisteltu viimeiset sata vuotta.

Eräässä otoksessa kamera haravoi Suomi Ensin -mielenosoituksen ihmismerta moneen otteeseen, ja paikalla oli pelkkää parhaassa taistelukunnossa olevaa testosteronia. Oli sen näköistä soturia, missä ei heikkoa kohtaa näy. Neljännessä otoksessa näkyi sitten sentään peräti kolme vaimoihmistä. En tietenkään väitä, etteikö aktivoituneissa maahanmuuton protestoijissa ole naisiakin, mutta tämä oli havaintoni dokumentin yhdessä osassa.

Miksikähän näin? Ovatko rajan yli tulleet muslimisoturit saaneet suomalaissoturit liikekannalle suurin joukoin ja puolustamaan omia pyhinä pitämiään arvoja? Tällainen sukupuolittunut näkökulma maahanmuuttoon on oikeasti mielenkiintoinen ja mielessä pitämisen arvoinen. Voisin kuvitella laittavani vastakkain nämä suomalaissoturit ja muslimisotilaat jossain hauskassa leikkimielisessä gladiaattorivisailussa fyysisten haasteiden eteen ja saada siitä todellista silmänruokaa naiskatsojana. Mutta todellisuutta lukien; tässä on nyt vastakkain mieshormonia parhaassa iässään protestiaitojen molemmin puolin. Puuttuu enää aseet  - siis miesten perinteisesti sodassa käyttämän oman falloksen rinnalla - ja hyökkäyshuuto. Rajan ylitys ja sen vastustaminen on miesten hommaa, niin kuin aina. Siis sota toisin sanoen. Siinä ei naisilla ole muuta tekoa kuin kompata taustalla - juuri niin kuin maahanmuuton protestimielenosoituksissa esiintyneet muutamat naiset kiltisti näyttävät tekevän.

Lupaa naisen itsenäiselle esiintymiselle, yhteisön miesten asettamista arvoista vapaille mielipiteille, seksuaalisesta tilasta ja vapaudesta puhumattakaan, ei enää tässä vaiheessa liikekannallepanoa ole.

Tämän huomaa selvästi nykyisten rajat kiinni-liikkeiden ja vastaavien suhtautumisesta naisen seksuaalisuuteen.

Virittelen itse tutkimusta sodasta ja seksuaalisuudesta. Olen käynyt tähän mennessä tutkimuskirjallisuutta läpi sodassa tapahtuvista raiskauksista. Jatkosodan aikana tähän ilmiöön liittyi kahtalainen suhtautuminen naisiin: omat suomalaisnaiset värittyivät suomalaissotilaiden mielikuvissa myyttisinä madonnoina, suojeltavina pyhinä ja puhtaina olentoina, kun taas aktiiviset puna-armeijan sotilasnaiset nähtiin likaisina huorina, joita oli lupa raiskata ja silpoa, ja sitä tapahtuikin suomalaissotilaiden osalta. Eräässäkin muistelussa veteraani kertoo kuulleensa, kuinka jotkut suomalaissotilaat olivat avanneet neuvostoliittolaissotilaan alavatsan, koska olivat omien sanojensa mukaan olleet kiinnostuneet näkemään naisen sisäsynnyttimet.

Tällainen suhtautuminen naisiin kertoo sodassa tapahtuvista psyykkisistä mekanismeista, mitkä sen enempää analysoimatta näkyvät myös tässä sodassa maahanmuutosta. Aktiivinen, itsenäinen, miehen kanssa tasa-arvoinen ja omaa seksuaalista, intellektuellia ja ajattelunvapauttaan ja valtaansa miehen tavoin käyttävä nainen nähdään tässä sodassa - ehkäpä protestiaidan molemmin puolin - raiskattavana huorana.

Katsokaa vaikka todistusaineistoa, kommentteja viiden vuoden takaisesta Uuden Suomen sensuroimasta blogistani, missä maahanmuuttajataustaiset nuoret nimittelevät raiskaamaansa suomalaistyttöä huoraksi, ja toisaalta parin viikon takaista kommenttiketjua suomalaissotureiden sivulta, missä itsenäistä suomalaista naista, jota ei nimenomaan omien sanojensa mukaan ole raiskattu edes muslimiraiskaajan toimesta, nimitellään huoraksi:

Ketju 1.
"heittäkää sen tytön fb nii meitsi käy hakeee suuseksiii...!!"
"Vittu mikä huora"
"Sakke jäbä jämien peräs..."
"no huhuhh eli toi tyttö teki kaiken rahan takii vai?.."
"Jos sil tytöl ois vähä arvoo ni se ei jäis tommossee tilanteesee..."
"Vittu mitä paskaa!! En jostain syyst usko ollenkaan tohon iltalehti juttuun..."
"lössi vitu räkiksii pitää väkisi kusettaa et o raiskannu vaik o suostunu siihe perusperus sitku ulkomaalane kysees nii ei valtio oikee kysele

Ketju 2.
"Ennemmin maa repee kuin huora häpee."
"Sinäpä sen sanoit!"
"Huora joka antaa ilmaseks ku tarpeeks ruikuttaa ( mies tajus että toi on helppo nakki)"
"Mutta minua ei vaan kukaan raiskaa." Ihmekkös tuo jos jakaa edestä ja takaa... Ja ei ole minulta pois mutten ehkä lähtis muita tuolla asenteella neuvomaan"
"Ei millään ehdi raiskata,kun se veti jo pöksyt jalasta."
"Huoralle raiskauksessa on kyse enemmänkin vain ansionmenetyksestä, joten hänen lienee vaikea hahmottaa mitä se merkitsee tavalliselle naiselle."
"Huoralle, se raiskaus on sama, kun joku tankkaa auton ja jättää maksamatta"


Kumpi kommenttiketju on kummalta puolelta aitaa? No niin. Jos ei tietäisi, niin ei voisi kyllä päätelläkään. 

En tiedä kumpi on brutaalimpaa, alhaisempaa ja naurettavampaa: nimitellä raiskattua naista huoraksi ja väittää, että hänet raiskattiin, koska ottaa rahaa - vai nimitellä raiskaamatonta naista huoraksi, ja väittää että häntä ei raiskattu, koska ei ota rahaa. Raiskaamiseen tarvitaan siis näiden sotureiden mukaan rahaa ja raiskaamattomuuteen ei. Omituista apinamielenjuoksua. Tämä kannattaa myös pitää rintamalinjojen välissä sompaillessa mielessä: suomalaissoturit eivät raiskaa, mikäli niille tarjoaa väkivallan uhatessa laskun seksuaalisesta palveluksesta, ja muslimisotureille taas kannattaa antaa ilmaiseksi, niin ei jää raiskattu olo väkisin tapahtuneesta makaamisesta.

Sota on naiselle aina yhtä helvettiä, ja nykyisessä sodassa maahanmuutosta raiskaavaa vihollista ei ole enää yhtä kompleksitonta määrittää. Raiskaaja tulee kummalta puolelta vaan, missä miehelle alistamaton nainen - on vielä alistamaton. Tämän vuoksi en halua ottaa osaa sotaan maahanmuutosta. Ja pidän aina kuittivihkon mukana kaiken varalta kuitenkin.