-

-
Art by Alberto Moravia

torstai 27. huhtikuuta 2017

Pravdan jälkeinen aika

Avasin jälleen viime eurovaalien aikaiset sivuni facebookkiin, mitkä ovat olleet kiinni eurovaalien päättymisestä asti. Tuomioni, opiskeluni ja poliittisen häirinnän vuoksi -  mistä olen tässä blogissa aikaisemmin kertonut ja mikä ulottui yksityiselämääni - vetäydyin taka-alalle seuraamaan tilanteita. Kunnes tänään tuli sudenhetki, jolloin ymmärsin, että aika on nyt oikea minun ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun näkyvämmin omalla nimelläni, sillä olen huolissani siitä, mitä media ja eliitti tahallaan tälle maalle tekevät.

Olen seurannut tilanteita pian tarkalleen kymmenen vuotta samalla suurimman osan aikaa poliittisesti vaikuttaen. Uskon, että isoin muutos on saatu aikaan sanan- ja ilmaisunvapaustuomioilla.

Virallinen media puhuu nyt totuuden jälkeisestä ajasta tajuamatta, että se itse, sekä eliitti, on saanut sen aikaiseksi.

Totuuden jälkeinen aika tarkoittaa tätä ajallista ajanjaksoa mitä nyt elämme, jossa tutkittu tieto, tiede ja rationaliteetti eivät enää omaa minkäänlaista painoarvoa eliitin ulkopuolisen väestönosan keskuudessa. Toisin sanoen myöskään järjen käyttö.

Mutta mitä muuta eliitti on odottanut vastaukseksi, kun se on kautta vuosien, monta vuotta, järjestelmällisesti haravoinut julkisuudesta totuuden puhujia kiihotustuomioin?

Vaikkakin joskus hiomattomasti puhuttujen tosiasioiden puhujien siivoamisen jälkeen, ja vielä rikosoikeudellisin keinoin - eli varsin järein keinoin - ei voi odottaa tosiasioiden olevan siivoamatta. Eli kun totuudet ovat yhteiskunnasta puhdistettu - jäljelle jää - yllätys: totuuden jälkeinen aika, eli maailma ilman järkeä.

Nyt kohta eliitti niittää sitä mitä on kautta vuosien kylvänyt.

Eliitti on tällä totuuden siivoamisella takonut tien suomalaisten kahtiajakoon. Näen, kauan äärioikeistossa vaikuttaneena hahmona, että tänään jako on tapahtunut ja tosiasia. Vihan välttämisestä eliitin ei auta enää saarnata, viha asuu jo meissä.

Ja teissä. Kaikissa.

Väitän, kokemuksella, että ennen kuntavaaleja tiedustelemalla joiltakin henkilöiltä äärioikeistolaisista hahmoista eliitti päästi tietyt, kaikista yhteistyöhaluttomimmat hahmot valtuustoihin. Siksi, jotta tällä teolla äärioikeiston agenda saadaan vältettyä, koska nämä yhteistyökyvyttömät hahmot tekevät sen itse - ja naurettavaksi ja epäuskottavaksi kaikille muille.

Valitettavasti tämäkään ei puhdista meitä vihan vallasta - vaikka eliitti niin kuvittelee. Ymmärrettävästi tämä ainoastaan nostaa lisää kiukkua ja kyräilyä toiseen suuntaan, ovien sulkemista ja epäluuloa.

Jos meillä on väitetysti mafia virallisen median ulkopuolella, on meillä mafioita myös eliitissä ja sen päätöksissä, vaikkapa sotessa ja muussa uusliberalistisen talousmallin tekijöissä, ja virallisen median toimintatavoissa. Mafia siellä, mafia täällä. Tässä alkaa olla olo kuin Cosa Nostran aikana Italiassa.

Edes poliisi ei meitä nyt pelasta. Tämän mafialeikin tuloksena viha vaan kytee ja kytee. Ja kytee.

Ja kaikki juontuu tosiasioiden sanomisen estämisestä - muistaako kukaan enää aikaa, jolloin media kielsi muslimien yliedustuksen raiskaustilastoissa? Tai jätti kirjoittamatta esimerkiksi lasten joukkoraiskauksista, jolloin kansalaisaktivistit joutuivat niistä kirjoittamaan rikossyytteen uhalla?

Moni ei taida enää muistaa. Sen verran aika on kulkenut ja viha on kytenyt.

Jos joku muistaa, niin ryömikää nyt herra jumala koloistanne yhdeksi rintamaksi tätä mielettömyyttä vastaan.

Nyt olisi hyvä palata jälleen tosiasioiden äärelle.

Ainakin itse aion tehdä niin julkisesti omalla nimelläni.

Voi olla että se ei pelasta enää kansaa eliitin mafialta, eikä eliittiä siltä itseltään, eikä tätä maata yhä syvenevältä kaaoksen kierteeltä, mutta olenpahan sitten ainakin velvollisuuteni tehnyt.

Aloitetaanko siitä, mistä kaikki alkoi, eli että eliitin median täytyy sallia sanat, kuten neekeri tai ähly. En minäkään kilahda, vaikka joku kutsuu minua vanhaksi huoraksi. Sanoja ja puhetta ei voi kieltää, muuten kukaan ei kuule toisiaan.