-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Äärioikeistolainen kapinakieli

Toinen lapsistani touhuaa kansallismielisessä vastarinnassa ja toinen LGBT-mielisessä taiteilijarintamassa. Sanotaan, että omat jäljet huomaa lapsissaan, ja minun kohdallani tämä itsekäs näkökulma pitää paikkansa: kummatkin lapseni ovat perineet puolet poliittisesta suvaitsevaisuudestani. Siis poliittisen polarisaationi toinen puoli toiselle, toinen puolikas toiselle.

Ja tämä jos mikä aiheuttaa päänvaivaa muissa sukulaisissa ja isovanhemmissa. No, ei tietenkään se yhteiskunnallisesti korrektimpi lgbt-puolisko - vaan äärioikeistolaista kapinakieltä käyttävä toinen puolisko.

Yllättäen löydän itseni taas sovuntekijän osapuolen asemasta. Näen vastarintapuoliskossa saman halun kuin itsessäni hämmentää kalkkisporukkaa ja kyseenalaistaa luutuneita asenteita ja muita itsestäänselvyyksiä tekopyhien keskuudessa oman harkitun kielenkäytön avulla. Tästä joutuu tietysti yhteiskunnassa vaikeuksiin. Ja oman perheen sisällä.

Useinkaan yhteiskunnassa ei tulla ajatelleeksi näitä vastarinnassa olijoita moraalisesti tuomitessa, että meillä suomalaisilla on itse asiassa sama päämäärä. Jotkut toiset ovat vaan pidemmällä asioiden havainnoinnissa, ja siksi asioiden ulostuonti ei ole aiemmin yhteiskunnassa opitun ja sisäistetyn kannalla, ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Esimerkiksi kun puhutaan terrorismista, niin vastarintaan joutunut puhuu väkivallasta, eli siitä, mitä terrori-iskussa on tapahtunut - kun taas yhteisön täysivaltainen jäsen puhuu terrorismista puhuttaessa siitä, mitä ei saisi tapahtua, eli faktuaalisten tapahtumien sisäistäminen, läpikäyminen ja siten mahdollinen omassa psyykessä tapahtuva kriisityö jää käymättä. Siten, kun vastarintaan joutunut puhuu terrorismista, hän todella puhuu terrorismista, mutta kun laillinen kansalainen puhuu terrorismista, hän ei itse asiassa puhu terrorismista, vaan kieltää terrorismin olemassaolon oman sfäärin ja ajatusmaailman sisällä. Joten ensin loukkaantuu laillinen kansalainen siitä, että joku puhuu väkivallasta, koska sehän on väärin, ja sitten suuttuu vastarintaan joutunut, koska hän kokee että lailliset kieltävät häntä puhumasta siitä, mikä on väärin. 

Mutta että päämäärä on se sama:  rauhassa eläminen, eikö niin.

Varmasti vielä ihmeelliset  - ja välillä jopa ihan totisinta totta tarunomaisemmat seikkailuni rauhanvälittäjänä oman perheeni sisällä jatkuvat.