-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tasa-arvoämmät ja niiden hissikiva

Julkaisen tässä sarjassa joitakin vanhoja blogimerkintöjäni, koska ne ovat mielenkiintoisia ja sisältävät osuvia oivalluksia yhteiskuntakriittisestä näkökulmasta historian opiskelijan silmin tarkasteltuna nyt melkein kymmenen vuotta myöhemminkin





XII Tasa-arvoämmät ja niiden hissikiva
Julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuorossa 1.10.2011


Kun olin teini-iässä, oliko se nyt 90-luvulla, sattui tämä kikkelikortti-episodi.

Kerron nyt ihan suoraan, mitä silloin ajattelin. Harvoin kerron ihan suoraan mitä ajattelen, ainakin vähän panttaan jotakin.

Minusta kortti oli kiinnostava. Hauskaa että joku nainen sai sellaisen. Olisinpa minäkin saanut.

Mutta asiasta nousi valtakunnan kohu. Eikös joku saanut kutsun oikeuteenkin? Hirveä haloo, vähän villoja  -  ja varmasti miljoona tärkeämpää asiaa jäi tuon kohun jalkoihin ja hoitamatta silloin.

Pari vuotta sitten oli esillä nämä eduskunnan puristelutuokiot. Eduskunnan väitettiin olevan naiselle kamala paikka, jossa saattoi "joutua" hississä puristelluksi. Naps, pyllystä kiinni!

Ja tämähän oli tietty kaikkien mieskansanedustajien vika. Paitsi niiden naisedustajien, jotka pukeutuivat huonosti.

Olen kerran joutunut erään mieskansanedustajan ja ministerin iskukohteeksi. Tyyppi olisi ehdottomasti halunnut viedä minut brunssille työhuoneeseensa eduskunnassa. En harrasta instant-seksiä tuntemattomien, enkä varsinkaan vanhojen ministeriäijien kanssa, joten jouduin kieltäytymään. Mies katkaisi siihen kaikki välimme. Arvaan, etten ole kyseisen herrasmiehen suosiossa, mikäli tulevaisuudessa työkuviomme risteävät. No, tätä on politiikan teko naisen osalta.

Feminismi on globaalin uuden maailmanhallituksen juonia. Tämän vuoksi feministit ovat kamalan monikulttuuri-idiootteja ja maahanmuuttomyönteisiä. Feministiseen kulttuuriin kuuluu kulttuurinrikastus ja -ihastus.

Täysiä idioottejahan ne ovat.

Feminismi ei ole saanut aikaan mitään tärkeää yhteiskunnassa, vaikka toisin luullaan. Väitän, että yhteiskuntaelämälle tärkeät uudistukset, kuten naisten työssäkäyntioikeus ja lasten päivähoitouudistus, olisivat seuranneet luonnollista yhteiskunnan täydentymistä ilman feminismiäkin.

Sen sijaan asenteet, joihin feminismi väittää puuttuneensa, ja jotka määrittävät naisten inhimillisiä oikeuksia yhteiskunnassa, jylläävät kovina, eivätkä ole sulaneet neljäänkymmeneen vuoteen. Mihin feminismillä on siis päästy?

Nollatoleranssit eivät paljoa liikuta silloin kun feministi pääsee näyttämään kaapin paikkaa.

Suomalainen nainen ei ole niin tasa-arvoinen kuin väitetään. Esimerkiksi kohdatessaan väkivaltaa meillä vallitsevat asenteet, joita voi verrata kehittymättömien muslimimaiden asenteisiin naissukupuolen oikeudesta väkivallattomaan elämään.

Feminismi on vähän sellaista haavakieltä. Isin isot tytöt, jotka eivät ole saaneet isille sanoa mistä kenkä puristaa, kiukuttelevat aikuisena kaiken maailman miehille asioistaan.

Haavakieli on semmoista, mitä ei tunnista muut kuin saman haavan saaneet.

Vai miltä kuulostaa se, että feministien mukaan naisen (tai miehen) kauneuden (tai komeuden) kuvaaminen on henkilön esineellistämistä?

Jo pikkutyttönä, kun asiaan ensimmäisen kerran valitettavan kulttuurimme nuorena edustajana törmäsin, hämmennyin. Feministit saivat nuoren tytön aivan pyörryksiin, eikä positiivisella tavalla. Kesti kymmenen vuotta uudelleen erottaa järki propagandasta, mitä femmarit päästelevät suustaan.

Feminismi pitäisi lailla kieltää. Minun puolueeni taitaa sen aikanaan ensimmäisessä periaateohjelmassaan kieltää.

Miksi henkilöä ei saisi niin halutessaan esineellistää? Mitä pahaa siinä on?

Miksi toista ei saisi kehua, jos kerran kehuun aihetta on? Ovathan esineetkin kauniita.

Me maalaamme ja veistämme kauniita kuvia esineistä, objekteista, mitä palvomme. Miksi naisen kehoa ei saisi palvoa?

Tuskin kukaan tulee naiselle bussipysäkillä (tai eduskunnassa)  sanomaan: " Hei objekti, lähdetkö yhdelle?"

Ja jos joku idiootti tulee, aina voi puristaa idioottia pyllystä, ja sanoa: "Mielelläni, parahin objekti, käydään yhdellä".

Feministeille pitäisi jonkun kertoa, että elämästä ei  selviä hengissä, eikä itseä tarvitse aina ottaa niin kamalan vakavasti. Ei kukaan muukaan ota jokaista ensimmäistä kertaa tapaamaansa henkilöä kuolemanvakavasti. Luottamus ansaitaan ihmissuhteissa.
 
Se on sama juhlistaa elämää silloin kun siihen aihetta on.