-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Pieni kannanotto sananvapauteen

Julkaisen tässä sarjassa joitakin vanhoja blogimerkintöjäni, koska ne ovat mielenkiintoisia ja sisältävät osuvia oivalluksia yhteiskuntakriittisestä näkökulmasta historian opiskelijan silmin tarkasteltuna nyt melkein kymmenen vuotta myöhemminkin


II Pieni kannanotto sananvapauteen
Julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuorossa 18.11.2010

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko kirjoitti vähän aikaa sitten Usariin otsikolla "Puheenvuoroon voi tulla myös porttari". Puheenvuoro on Uuden Suomen blogipalvelu.

Luin blogin, jossa Huusko määritteli Uuden Suomen, "ujostelematta maan vaikuttavimman blogipalvelun", linjaa "valvottuna keskusteluympäristönä, jonka kantavana ideana on lisätä yhteiskunnallista keskustelua".

Huusko kirjoittaa blogissaan: "Uusi Suomi on määrittänyt linjauksiaan sen käyttöehdoissa ja keskusteluohjeissa. Jälkimmäisiin olemme tehneet juuri yhden lisäyksen. Tässä keskusteluohjeiden kohdassa jälkimmäinen virke on uusi: ”Valheellisen tai perättömän tiedon levittäminen on kiellettyä. Älä ylipäätään puutu luvatta toisten ihmisten yksityiselämään”.

Huusko uhkaa, että mikäli Usarin toimituksessa havaitaan jossakin blogissa "asiattomuuksia", voidaan blogi poistaa tai antaa sen kirjoittajalle kirjoituskielto. Kielto voi olla lyhytaikainen tai "määrättömän pitkä". 

Minä "nostin peukkua" (blogitekstin alussa on facebook-painike) luettuani blogin. Ajattelin että on Huuskolta korrektia ilmoittaa omassa blogissaan Uuden Suomen linjasta netissä ja Usarin sivuillakin helposti leviävistä henkilön panetteluista ja mustamaalaamisen yrityksistä. Näistähän on puhuttu: netti voi olla viidakko, jossa vastaan tulee kaikenlaista, ja aktiivisesti blogiaan päivittävä poliitikko törmää siellä varmasti kaikentasoiseen juoruiluun henkilön yksityiselämästä. Se on inhottavaa, mutta ikävä sanoa, siihenkin joutuu nykymaailmassa tottumaan.

Silti Usarin kanta asiaan yllätti positiivisesti. 

Mutta pari päivää sitten jouduin kysymysmerkin eteen. Eräs Usarin bloggari ilmoitti minulle joutuneensa sensuurilistalle.

Uusi Suomi mainostaa itseään Huuskon yllä mainitussa blogitekstissä "keskusteluympäristönä, jonka kantava idea on lisätä yhteiskunnallista keskustelua". Miksi siis Usari itse sensuroi kirjoittajan, joka ei lausu muista bloggareista tai kommentoijista typeryyksiä tai "asiattomuuksia", ei levitä "valheita kenenkään yksityiselämästä" - näistä minunkin blogistani niin tutuista mauttomuuksista - vaan esittää aiheellisia kysymyksiä aiheista, mitkä voivat mahdollisesti vielä tulevaisuudessa viedä huomiotamme enenevissä määrin?

Vaalit ovat tulossa. Meidän yhteiskunnassamme on paljon asioita, mitkä ilmiselvästi jäävät nyt jo valituilta ehdokkailta pimentoon pelkän yhteiskunnallisen tietämättömyydenkin vuoksi. Tulevissa vaalikampanjoissa tuskin näemme moniakaan kannanottoja kaikkien heikoimpien, kuten lasten ja nuorten, puolesta. On myös isoilta puolueilta varmasti pelkästään taktinen veto jättää vaalien ulkopuolelle asiat, mitkä vetävät eteenpäin suomalaista huonosti hoidettua rahataloutta kunnissa. Näitä ovat mm. lasten huostaanotoilla rahastaminen. Hyvästä rahahevosesta ei haluta luopua. Ei vielä tällä kaudella - ensi kausi voi näyttäytyä jo kokonaan toiselta monen kansalaisen silmään. Aika avaa silmät.

On myös tosiasia, että mikäli media panttaa todellisuutta, ei sitä voi poliitikkokaan tai suuri yleisö tietää. Moni urautunut poliitikko elää tämän vuoksi toisessa todellisuudessa kuin suurin osa kansasta. Tästä johtuen politiikassa tehdyt päätökset eivät vastaa todellisuutta. Tehdyillä päätöksillä ei täten helposti ole mitään painoarvoa ihmisten arjessa ja reaalielämässä.

Uutta Suomea on kiittäminen siitä, että se antaa "puheenvuoron" asioille, mistä valtamedioissa helposti vaietaan. Hyvä esimerkki on Hesarin puolueellisuus. Hesari ei jää ainoaksi; myös pohjoisen valtamedia Kaleva sensuroi. Sensuuri on huono asia kansalaisten perusturvan, oikeusturvan ja perusoikeuksienkin kannalta - minusta ihmisillä on oikeus tietää mitä heidän maassaan tapahtuu.

Ymmärrän Uuden Suomen linjan ja roolin poliittisen keskustelun käynnistäjänä ja ylläpitäjänä. Poliittinen keskustelu tuskin on koskaan täysin sananvapaata; aina on jossain joku tai jokin, joka mielellään sensuroisi yhteiskunnalle toistaiseksi arkoja tai uusia radikaaleja mielipiteitä ja kannanottoja. Kuitenkin nämäkin kannanotot ajan myötä laimentuvat muun yhteiskunnan tullessa enemmän tutuksi aiheen kanssa - ja näiden aikanaan radikaalien kannanottojen ansioista yhteiskunta myös monimuotoistuu ja rakentuu. 

Ääriliikkeitä ja radikalismiakin siis tarvitaan. Ne toimivat vastapainona popularismille ja - tietämättömyydelle. Äärimielipiteistäkin on mahdollista poimia jotakin uutta itselle ja omaan ajatteluun ja nähdä kuinka ne aikanaan kantavat hedelmää muiden ajattelijoiden uusissa kannanotoissa - vaikka ei kaikkea alkuperäisessä kontekstissa allekirjoittaisikaan.

Antakaamme siis ajattelunvapauden kukoistaa -  sillä siitä on vapaa ja demokraattinen yhteiskunta tehty.


AP