-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Muslimiraiskaaja pyytää luvan

Onko se raiskaaminen nyt niin paha juttu - puhuttaessa sellaisista muslimien tekemistä raiskauksista, joissa kumpikin osapuoli tuntee toisensa entuudestaan, ja joissa ei ole tehty muuta väkivaltaa kuin oletettu raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö? Suljen tästä kirjoituksesta pois myös niin sanotut puskaraiskaukset, törkeät raiskaukset, joissa yleensä ymmärtääkseni käytetään myös muuta väkivaltaa, alaikäisen raiskaukset ja seksuaaliset hyväksikäytöt ja joukkoraiskaukset.

[EDIT 6.10.2017: Tämän tekstin lihavoidulla tekstillä kirjoitetun ingressin oli tarkoitus olla ironiaa, mutta olen huomannut, että sitä ei somekansa käsittänyt. Aivan samoin kuin vuonna 2013 ennen poliisikuulusteluun joutumistani jouduin äärivasemmistolaisille selittämään ulkomaalaisten raiskaamisia käsittelevien tekstieni tyylillisiä ratkaisuja, joudun niitä nyt tässäkin tekstissä selittämään ja tällä tavoin antamaan lukijalle suorat lukuohjeet tähän kirjoitukseen.
Tällä tekstillä on tarkoitus kritisoida ennen kaikkea raiskaussyytteeseen joutumisen prosessia. Ennen tekstin kirjoittamista tein hieman taustatyötä somessa ja kävin läpi sivustoja, joilla miehet väittivätt saaneensa raiskaustuomion syyttömänä. Jälkimmäinen linkki upotettu tekstiin 16.10.2017]



Minua itseäni ei ole koskaan raiskattu, vaikka olen ollut kymmenien suomalaisten tuomittujen raiskaajien kanssa läheisessä kontaktissa ilman muiden läsnäoloa.

Olen jopa seurustellut muslimihenkilön kanssa, joka sittemmin tuomittiin kahdesta raiskauksesta, ei siis minun, vaan joidenkin muiden. Minua kohtaan hän käyttäytyi aina asiallisesti, herrasmiesmäisesti ja äärimmäisen kunnioittavasti. Itse asiassa ei uskoisi samaksi henkilöksi, jollainen kuitenkin nämä raiskatut naiset hänen väittävät olevan.

Millaisia ovat nämä raiskaukset? Ovatko ne niin sanotusti sellaisia kulttuurien kohtaamisia, joissa nainen myöntyy kikatellen lähempään kanssakäymiseen ihastuneena muslimimiehen kiinnostuksesta, ja sitten kun siitin on millin päästä satamasta, saa päähänsä, että ei tämä olekaan nyt niin hyvä juttu, koska kotona odottaa oma mies? Tai sitten aamulla herätään kankkusessa  - ja katumuksessa. Tajutaan, että voi kauhea, minut on varmaankin raiskattu. Tai muuten vaan kaduttaa ja tehdään kostoksi ilmoitus - etenkin jotta muut eivät saisi tietää asioiden todellista laitaa - että nainen itse halusi muslimimiestä.

Entä millaisia ovat nämä raiskatut? Voin ainoastaan verrata tällaisia raiskattuja itseeni, lähimpään naiseen, kenet tunnen läpikotaisin. Miksi tämä tuplaraiskaaja esimerkiksi ei raiskannut tai ahdistellut minua, tai kohdellut edes siinä määrin epäkunnioittavasti kuin monella suomalaismiehellä on tapana kohdella naisia yleensä - etenkin vaikka tiesi minun olevan (siis olin silloin) prostituoidun ammatissa? Jokainen, joka tuntee turkkilaista kulttuuria, tietää, että prostituoitu ja turkkilainen mies jos laitetaan samaan huoneeseen kahdestaan ilman muiden valvovaa silmää - niin prostituoidulla ei ole edes koiran arvoa tällaisessa kohtaamisessa. Mutta ei, minä olin kuningatar ja maailman kaunein nainen hänelle. Olen kyllä monelle muullekin. Ja vieläpä niin pienikokoinen, että isokokoiselle tuplaraiskaajalle ei tuota paljonkaan voimanponnistusta ottaa minua väkisin niin halutessaan.

Mutta minua ei vaan kukaan raiskaa. Muistan, kuinka hän pyysi minulta suostumusta lihalliseen lähentymiseen melkein polvillaan. Kun sitten lopulta asiaa mietittyäni - viikkojen jälkeen - annoin luvan, hän ei sittenkään käynyt päälle niin kuin suomalainen valtakunnansyyttäjä, vaan ohjat olivat koko ajan minulla. Ei ollut kyllä kovin raiskattu olo. Itse asiassa kenenkään kanssa ei ole ollut yhtä upeita ja helliä kokemuksia kuin hänen kanssaan. Sen ansiosta, että minulla ja tuplaraiskaajalla oli hieno suhde, minä luovuin prostituoidun työstäni ja aloin lukemaan itseäni historiantutkijaksi.

Ehkä se oli sitten niin väkevää seksiä, että jopa huoraaminen alkoi muuttua täysin merkityksettömäksi minulle.

Niinpä olen itsestään selvästi tällaisten kokemusten jälkeen alkanut todella miettiä ylempänä määrittelemääni suomalaisen oikeuslaitoksen tuottamaa raiskaustilastoa. Kuka joutuu raiskaajaksi ja millä perusteilla? Ei kai riipaiseva seksi riitä tilastoon pääsemiseksi? Eivätkö suomalaiset naiset ole ennen miestä saaneet? Pitääkö seksin saamisesta tehdä raiskausasia?

Miksi edes raiskaajat eivät raiskaa (minua)? Miten he ovat onnistuneet raiskaamaan muita?

Onkohan vika vähän suomalaisissa naisissakin ja esimerkiksi toisen aallon feminismin luomassa seksuaalikulttuurissa? Entäpä mikäli suomalainen nainen antaisi liekaa miehellekin olla mies?

Paljon kysymyksiä. Ei vielä juurikaan vastauksia.

Itseäni ei kiinnosta suomalainen mies juuri tämän poljetun mieheyden vuoksi. Toista on mies, joka ei määritä elämäänsä akkojen sanomisten mukaan. Eikä vitussa varmaankaan myöskään suomalaisen oikeuslaitoksen mukaan. Minulla on sentään kokemus tällaisista miehistä - ei ainoastaan romantisoitu näkemys etelän machoista - ja vaikka itselläni onkin ihan liian paljon sanottavaa.

Ironisinta on, että sielun veljestäni tuli raiskaaja - ja että itse olen saanut vihapuhetuomion kirjoitettuani muslimimiesten tekemistä raiskauksista. Enkä minkä tahansa tuomion kynän käytöstä: valtakunnansyyttäjä ja aputyttönsä olisivat halunneet tölväistä minua ehdollisella bloggailusta.

En siis osaa sanoa, kumpaan valtio ja länsimainen kulttuuri suhtautuu vihamielisemmin - minuun,  telaketjufeministin vastakohtaan vai rakastettuuni, macho-mieheen.

No mutta, ehkä tässä ja tämän tarinan lopusta löytyy nyt se kaipaamani epilogi siihen tarinaan, jossa olen kadottanut sanani valtakunnansyyttäjän erään virantoimituksen jälkeen.

Hyvä alku on ainakin se, että tekemäni pikainen haastattelukierros kaikkien raiskattujen asianosaisten kesken tuotti joukon aggressiivisia lähentymisiä haastattelijaa kohtaan, top viiteen kuuluvia nimittelyjä, selittelyjä ja muita termejä mitä olen tottunut kuulemaan narsistisesti diagnosoitujen ihmisten suusta, ja kimpun outoja kommentteja, kuten selkeää valehtelua asioiden omistussuhteista ja henkilöiden verkostoista. Esimerkiksi raiskattujen ei toisen raiskatun kertoman mukaan pitänyt tuntea toisiaan ollenkaan, mutta toisen raiskatun kommentti paljastaa, että he sittenkin tuntevat toisensa hyvin läheisesti. Varmaankin, sillä heidäthän on raiskattu toisistaan vain muutaman päivän säteellä samassa paikassa. Tämä toinen raiskattu oli vielä sen verran fiksumpi, että ei alkanut keskusteluun kanssani sen enempää - paljastettuaan ensin ensimmäisen paljastavan kommenttinsa jälkeen, että hänellä ei ole tietoa, kuka omisti paikan, missä hänet raiskattiin (raiskaaja itse omisti), vaan että hänen tätinsä työskentelee nyt siellä. Ehkä, mutta siitäkään tämä ei ollut ihan varma, koska ei ole tätinsä kanssa nykyään niin paljon tekemisissä, että voisi enää kysyä asiaa.


Ihmeellinen on raiskaajien maailma - mitähän muuta vielä paljastuu.


Copyright © 2017 Anu Palosaari










10 764 näyttöä blogin ensimmäisenä vuorokautena