-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Nainen humalassa on säälittävä näky

Julkaisen tässä sarjassa joitakin vanhoja blogimerkintöjäni, koska ne ovat mielenkiintoisia ja sisältävät osuvia oivalluksia yhteiskuntakriittisestä näkökulmasta historian opiskelijan silmin tarkasteltuna nyt melkein kymmenen vuotta myöhemminkin




X Nainen humalassa on säälittävä näky
Julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuorossa 23.9.2011 

Nainen humalassa on oikeasti säälittävä näky.

Mies humalassa taas ei ole läheskään niin säälittävää kuin nainen humalassa.

Perusfakta, josta ei pääse eroon selittelemällä tasa-arvokuvioita. Miksi naisella olisi oikeus ryypätä yhtä paljon kuin miehellä? Periaatteen vuoksiko?

Tasa-arvoämmät ovat kauheinta mitä tähän asti tiedän, kommunistien ja viherhippien jälkeen.

Mies humalassa on tuttu näky meille, kautta vuosisatojen. Kun mies juo, yhteiskuntajärjestys ei pahasti horju, mutta kun nainen juo, vaarassa on perheinstituuion lisäksi yhteiskunnan tulevaisuus, moraali, lapset, ja vanhat arvopäämäärät, jotka pitävät yhteiskuntaa pystyssä.

Kun nainen juo, se myös synnyttää meille tasa-arvoa naisen ja miehen välille. Yhteiskunnan tasa-arvohakuisuus on yhteiskuntamoraalin ja -järjestyksen hauta.

Juttu voidaan nähdä myös näin päin: nainen on vähän niin kuin pankki.

Mitä enemmän rahaa pankissa on, sitä enemmän sillä on yhteiskunnalle antaa. Naisiin pitää yhteiskunnassa sijoittaa rahaa.

Mies taas on tämän logiikan mukaan pienempien sijoitusten arvoinen  yhteiskunnassa  -  siksi miesten oikeus humalahakuiseen juomiseen on yhteiskunnassa optimaalisempi.
 
Päivällä lueskelin psykologi Keijo Tahkokallion haastattelua Aamulehdestä.

Tahkokallio on sitä mieltä, että suomalaiset perheet ovat keski-eurooppalaisessa mittakaavassa mitattuna rupusakkia jättäessään alle 16-vuotiaat lapsensa yksin kotiin vanhempien lähtiessä viettämään keskinäistä laatuaikaansa esimerkiksi mökille.
 
Osaan kuvitella hyvinkin mitä tämä "laatuaika " pitää sisällään.

Olenpa törmännyt sellaisiinkin vääristyneisiin asenteisiin yhteiskunnassa, että ellei lapsia jätä säännöllisesti yksin, lapset eivät kehity tiettyyn määrää itsenäisyyttä.

Itsenäisyys hankitaan kuitenkin hieman eri tavalla, vanhempien ja kodin lämmöstä ja läsnäolosta nauttien  -  sen sijaan tiettyä itsekkyyttä, jota myös eriasteisiksi luonnehäiriöiksi kutsutaan, poikii lasten säännöllinen hylkääminen milloin minkin vanhempien oman keskenkasvuisuuden ilmauksen vuoksi.

Saa siinä sitten ihmetellä, miksi luonnevikaiset tapaukset ovat monikertaistuneet naisten tasa-arvovouhotuksen kaudella. Tosiasia on, että pelkästään narsistinen persoonallisuushäiriö - pienemmistä mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöistä puhumattakaan - on kasvussa jokaisen sukupolven kohdalla. Ja katsokaa ympärillenne, lasten ja naisten pahoinvointi ynnä rikkinäisten perheiden määrä kasvaa tasaisesti.
 
Joten nyt naiset ottakaa itsestänne tiukka niskaote ja jättäkää tasa-arvohömppä kotiovesta ulos.

Koti on naisen perusoikeus. Ei siinä muuta tarvita.