-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 6. tammikuuta 2017

Tytti Tuppurainen ja Suomi ensin-puolue

Satuin huomaamaan muutaman karmean epäkohdan Suomi ensin-puolueen retoriikassa, ja halusin oikaista nämä asiat puolueen somesivulla, mutta minua ei hyväksytty jäseneksi, joten kommentoin noita epäkohtia tässä. Alkuun täytyy sanoa, että poliittinen retoriikka ja ideologia ovat tietysti aina epätotta, mutta niin kauan kuin joudun olemaan suomalaisen yhteiskunnan jäsen, en voi katsoa syrjinnän lisäämistä politiikan kautta(kaan).

Ensinnäkin, Suomi ensin-sivulla kerrotaan, että he pitävät Yhdysvaltoja sananvapauden mallimaana, minkä sananvapauden malli pitää Suomeenkin tuoda. Koomisesti siellä sitten joku kommentoi, aivan totta, että Hillary Clintonin ympäriltä ovat sananvapauttaan käyttäneet muutamat yksilöt mystisesti kuolleet, ja heti perään lepytteli puolueen johtoa kuitenkin huikkaamalla, että siltikin Suomen sananvapauden tila on Yhdysvaltoja huonompi. Siis - milloin viimeksi Suomessa on yhtään kukaan vallanpitäjien ympäriltä kuollut sananvapauttaan käyttämällä? Ei tällä vuosisadalla, ja taitaa mennä aika pitkälle viimeiselläkin vuosisadalla, että näin olisi käynyt. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset aivojanne siellä puolueessa. Toinen asia, mikä on aivan fundamentaali Yhdysvaltoja koskien, on että Yhdysvallat on nettiurkinnan ja -valvonnan luvattu maa. Kun Suomessa suomalainen sananvapausjärjestö PEN palkitsi pari vuotta sitten ison rynkyn kanssa facebookissa poseeraavan somalimiehen, niin Yhdysvalloissa sikäläisen PEN-järjestön kirjailijat ovat huolissaan Yhdysvaltojen sananvapaustilanteesta. Mitä tämä kertoo? Se kertoo sen, että Suomessa on ilmiselvästi parempi sananvapaustilanne, koska täkäläistä intelligentsiaa asia ei kiinnosta. Kun intelligentsia herää, asiat ovat todella huonosti. Älkää siis hyvät ihmiset kuvitelko, että Amerikka olisi mikään sananvapauden mallimaa. Ottakaa ensin asioista selvää, ennen kuin puhutte.

Sattumalta luin eilen Tytti Tuppuraisen poliittista julistusta, ja nyt äsken selatessani Suomi ensin-puolueen somesivua läpi, tajusin miten samalla tavalla, vaikka asiakysymyksissä tietysti vastakkaisissa suunnissa, poliittista retoriikkaa käytetään nykyään eri tavalla kuin vielä pari vuotta sitten (minulla on vertailukohtaa, koska vielä pari vuotta sitten olen itsekin käyttänyt poliittista retoriikkaa, joten tunnen suomalaisen kulttuurin tältä osin). Retoriikkaa käytetään entistä härskimmin sumentamaan analyyttista ajattelua - mikä on vaarallista massojen kannalta, ja intelligentsialle se tarkoittaa sitä, että he suojautuvat entistä enemmän kuoreensa pois tällaisen massahysterian tieltä. Muutama silmiinpistävin ote Tuppuraisen paatoksesta:

"...Suomen kieliä ovat suomi ja ruotsi, joille on turvattava yhdenvertainen asema nyt ja tulevaisuudessa.... "

Tytti, minä tuen sinua, koska olen sinut henkilökohtaisesti tavannut, ja tiedän, että et voi sietää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää, aivan oikein - mutta vaikka Suomen kaksi virallista kieltä ovat suomi ja ruotsi, niin muista myös, että meillä on myös saamen kieli - vaikka se ei virallinen olekaan. Mutta miksi se ei ole? Eivätkö kaikki kielet ja kulttuurit ansaitse elää tasa-arvoisina rinnakkain?

"...Rasistinen vihapuhe leviää, eikä jokaiseen risahdukseen enää puututa. Näin avoimen yhteiskunnan tilalle astuu muukalaisvihamielisyys sekä ahdas nationalismi. On itse asiassa suorastaan kauhistuttavaa, mitä kaikkea voi tänä päivänä sanoa – eikä vain kapakan hämärissä vaan kansakuntien paraatipaikoilla. Asiaa voi havainnollistaa testillä: korvataan vaikkapa Unkarin pääministeri Orbanin sanomasta ”Muslimit eivät kuulu Eurooppaan” yksi kohta sanalla ”juutalaiset”. Retoriikka ei vain muistuta 30-luvun natsipropagandaa, se on sitä itseään..."

Sanot, Tytti, että koska jokaiseen 'risahdukseen" ei enää puututa, niin 'avoimen yhteiskunnan tilalle' astuisi 'muukalaisvihamielisyys sekä ahdas nationalismi'. Mutta eikö se ole ennemminkin niin, että mikäli jokaiseen risahdukseen puututaan, niin silloin 'avoimen yhteiskunnan tilalle' olisi astunut ahdas vihamielisyys? Tämä on hyvin tärkeä pointti ymmärtää, jotta ymmärtäisi alkuunkaan, mitä avoin yhteiskunta tarkoittaa. Avoimessa yhteiskunnassa jokaiseen risahdukseen nimenomaan ei puututa.

Ja sitten sorrut, Tytti, siihen pahimpaan, mistä meillä koululla puhutaan, kun puhutaan historian käytöstä politiikan jatkeena: Tytti, teen opinnäytettä juuri nyt historiallisista prosesseista, anakronististen käsitteen tasoista ja analyyttisistä kategorioista metodologioina feministisessä historiantutkimuksessa - joten takuuvarmasti tiedän, mistä puhun - ja kerron sinulle, että tämä nykyinen Unkarin prosessi ja Saksan prosessi viime vuosisadan alussa ovat ihan eri asioita. Älä vertaa niitä keskenään, teet tällä tavalla enemmän hallaa hyvälle asiallesi kuin että jättäisit vertaamatta. Koetan selittää mahdollisimman yksinkertaisesti: jos kaksi henkilö käy hammaslääkärissä toisiaan tuntematta eri puolilla maailmaa, niin mitä yhteistä näillä käynneillä on? Ainoastaan se, että kumpikin kävi hammaslääkärissä. Tämä on se käsitteen taso, sama käsite - hammaslääkäri. Kaikki muut prosessit tapahtuman ympärillä ja henkilöiden (aiemmassa) elämässä ovat ihan erilaisia. Unkarin ja vuosisadan alun Saksan yhdistäviä käsitteitä voidaan pohtia, varsinkin anakronistisessa mielessä, mutta näiden maiden prosessit ovat ihan erillisiä. Nyky-Unkarin ollessa kyseessä ei voida siis puhua 30-luvun natsipropagandasta.


Vielä puhuisin hetken nationalismista, mihin, Tytti, myös viittaat. Ymmärrän kyllä, että tarkoitat nationalismilla tätä nykyajan paatoksellista 'vastarintaideologiaa leijonakorut kaulassa', mutta älkäämme unohtako, että nationalismi itsessään oli ja on yhäkin valtaeliitin työkalu. Nykyaikainen Eurooppa syntyi ja synnytettiin nationalististen identiteettien ympärille, ja asialla olivat nimenomaan jokaisen maan eliitit. Tänäkin päivänä, niin kauan kuin valtiot ylipäänsä ovat olemassa, ne perustuvat tuolle yli sata vuotta vanhalle perustalle, mitä eliitit hallitsevat - joten voisimmeko keksiä paremman käsitteen kuvaamaan tätä nykyajan koohotusta, mitä virheellisesti nationalismiksi kutsutaan.


Eli näin rakennetaan poliittinen retoriikka vuonna 2017. Järkeä sumentamalla. Kehottaisin jättämään äänestämättä, en kyseisiä puolueita tai poliitikkoja missään nimessä erikseen tietenkään, vaan ihan yleisesti. Nämä ovat vaarallisia aikoja. En halua olla missään tekemisissä puolueiden kanssa.