-

-
Art by Alberto Moravia

tiistai 10. tammikuuta 2017

Tänään silmissäni oli paikalla joku

Tänä aamuna kasvojani pestessäni satuin katsomaan peiliin ja hätkähdin. Silmissäni oli paikalla joku.

Ajattelin, että haluan tutustua tuohon mielenkiintoiseen ja iloiseen henkilöön, mutta sitten tajusin, että sehän on paras kaverini, kenen kanssa olen kokenut vaikka mitä, ja nyt hän on herännyt henkiin monen vuoden uinumisen jälkeen. Silmät toivoa täynnä, sitä se on. Ei enää tyhjyyttä.

Kun eilen kirjoitin siitä tuskasta, mitä on olla public enemy, niin enpä tajunnut, että tuo haava parantuu heti. En enää tänään välitä muiden sielutonna kulkevien ihmisten toimista. Minä sain sydämeni takaisin, palautin sieluni itselleni kauheiden tapahtumien jälkeen, niin kuin intiaanit sanovat.

Samalla, tiettyjen yhteensattumien ansiosta - itseni tasoisen älykön puhuessa minulle-  vakuutuin siitä, että paras palvelus isänmaalleni on alkaa toimia nykyisen poliittisen retoriikan häviämisen puolesta.

Tämän blogikirjoituksen kulisseihin kätkeytyy paljon sellaista, mitä ei voi tässä vaiheessa paljastaa. Kiitän kuitenkin nyt niitä kolmea henkilöä, jotka ovat kahdeksan vuoden janalla auttaneet minua eteenpäin keskustelemalla kanssani ja keskusteluttamalla minua itseäni (sokraattinen menetelmä) monista poliittisista kysymyksistä ja jakaneet tietoaan ja sivistystään minulle auliisti, ja joiden apuun ja luottamukseen voin vastedeskin luottaa (yksi heistä sanoo aina "super!"saksankielisellä korostuksella; siltä minusta tuntuu ainakin, hän varmaan tunnistaa tästä itsensä). Kiitos!