-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pientä dispositiointia

Minua jäi painamaan suvaitsevaisen ja viisaan ystäväni sanat, joissa tämä sanoi alkaneensa vihata kaikkia muslimeja muutaman terroriteon vuoksi.

Päivitän nyt tähän blogiin vähän niin kuin päiväkirjanomaisesti näitä ajatuksiani ja ihan vaan 'dispositioiden' eli asettaen alkupremissejä vakavampaan pohdintaan (vaikkakin "julkiseen" päiväkirjaan).

Ensinnäkin, olen tarkkaillut maailmanpolitiikan prosesseja nyt tiiviisti kohta kymmenen vuotta, ja itsekin osallistuen ainakin kotimaan prosesseihin ja ehkäpä myös ulkomaiden, mistä olen pahoillani. Hyvää tehdessään ei ymmärrä, että joskus hyvällä tarkoituksella voi olla huonot seuraukset  - politiikassa.

Mutta vihan logiikka on samanlainen. Vihatessaan - ihmiskunta ei ole vielä oppinut, että vihan seurauksena oma puree pahiten - viimeiseksi. Kun valtio tai kansa valitsee vahvasti poliittisesti puolueellisen asenteen omaavan johtajan, niin tämän johtajan viha suuntautuu lopulta myös omaan kansaan. Tällä hetkellä Suomikin on siinä tilassa, että poliittinen keskustelu on suuntautunut ainoastaan omiin leireihin. Kaikenlainen järjellinen päättely on pysähtynyt. Rationaliteettia omaava keskustelija jää yksin. Tästä voi olla yksi tie ulos, ja vielä pahempaan umpikujaan siis, se, että Suomikin valitsee aikanaan presidentin, joka edustaa jotakin poliittista extremismiä, ja sen jälkeen toinen osa kansasta, siis suomalaisista, tulee vihatuksi ja kaikin tavoin vainotuksi. Tämä vihan logiikka on jo toteutunut Yhdysvalloissa, missä presidentti sanoo suoraan pitävänsä toista puolta omasta kansastaan "vihollisina" ("my enemies"). Tähän perustuu autoritääristen johtajien historiasta tietämämme teot ja julmuus. Mutta että tähän me  olemme nyt menossa. Suomessakin.

Mutta mistä johtuu se, että jopa suhteellisen järkevinä pitämämme ihmiset valuvat vihaamisen loukkuun ja siten kasvattavat sitä joukkoa ihmisistä, mitkä puolestaan vähentävät rationaalisesti ajattelevien ihmisten määrää? Ja siten mahdollistavat autoritaarisesti suuntautuneen johtajan valitsemisen eräs päivä.

No juuri tästä dilemmasta itsestään, eli kun myös aiemmin rationaalisesti ajatelleet ihmiset päätyvät epärationaliteetteihin, eli muun muassa vihan logiikkaan, niin poliittiseen 'keskustaan' ei jää ketään, ja se mahdollistaa ääripäiden syntymisen ja sen, että lopulta ääripäissä onkin koko kansa - toisiaan vastaan.

Mutta mistä se yhteiskunnallinen viha tulee?

Luulen, tällaisen esittämäni teorian valossa, että tällainen viha muodostuu sellaisesta jonkinlaisesta psykologisesta yhteiskunnallisesta mekanismista, missä äärileirien kasvaessa ja 'keskelle' jäävien määrän vähetessä myös joka kerran vähän fiksumpien ihmisten on, edes omassa mielessään, valittava 'oma puolensa'.

Ehkä tässä valossa, kun keskustellaan 'vihapuheesta' - mikä on alunperin seuraus oikeutetuista tunteista ja lopulta yhteiskunnallisten jakolinjojen toisessa päässä syy yhteiskunnalliseen vihaan ja leirien jakamiseen, rationaliteetin yhteiskunnasta katoamisen kustannuksella  - pitäisikin keskustella jostakin ihan muusta kuin 'viha'puheesta.