-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 9. tammikuuta 2017

Mihin te tarvitsette valtion vihollisia?

Ääriryhmien keskinäiset kamppailut tuottavat näitä, mutta poliittisten ääriryhmien arvoissa ja toiminnassa heijastuu koko yhteiskunta.

Minulla kesti kaksi vuotta toipua siitä "yhteiskuntarauhalle vaarallisen henkilön" leimasta, minkä käräjäoikeus lopulta minulle antoi. Prosessi oli outo, täynnä erityisiä, koko elämäni uutta suuntaa määrittäviä hyvin positiivisia tapahtumia, mutta huomasin aika pian, että minulle sanottiin monella luukulla ihan suoraan, että "emme halua sinua poliittisten mielipiteidesi vuoksi". (Ajattelin silloin naiivisti, että mitä ihmettä, minkä poliittisten mielipiteiden - nämä ihmiset eivät tiedä yhtään mitään minun poliittisista mielipiteistäni muuta kuin yhden blogikirjoituksen verran. Yhteen blogikirjoitukseen ja sen antamaan informaatioon ei mahdu koko kuuden vuoden vaikuttaminen eri puolueissa, toisilleen vastakkaisissa ajatusmaailmoissakin, ja järjestöissä).

Mutta nyt, kun tajusin, että olen public enemy, uusi prosessi asian käsittelemiseksi pääni sisällä alkoi uudelleen.

Tämä prosessi on intensiivisempi, ja yöllä makaan peiton alla ja vaan sattuu.

Ei toki fyysiset olosuhteet, olen niihin tottunut ja oppinut niissä selviytymään pitkän valtion vihollisuuteen vieneen harjoitteluvaiheeni aikana, mistä olen tässä blogissani kertonut. Minuun sattuu tämän maan kohtalo.

Demokraattisessa Suomen tasavallassa ei ollut valtion vihollisia ainakaan sen pienen tytön ymmärryksessä, jolle opetettiin peruskoulussa ja myöhemmin lukiossa, että demokratia ei sellaisia tarvitse. Minulle opetettiin, että valtion vihollisia löytyy vain Neuvostoliitosta ja itäblokin maista. Siksipä minulta kesti kaksi vuotta ottaa se näkökulma asiaan nyt 2000-luvulla, että tänä päivänä teillä demokraattisessa Suomen tasavallassa on, ja halutaan luoda, valtion vihollisia.

Mielenkiintoinen ja hyvin tärkeä kysymys on nimenomaan se, että miksi te haluatte luoda tällaisia vihollisuuksia keskellenne.

Poliittisen korrektiuden käsite on tullut tutuksi viime vuosina, ja minäkin opin se noilla luukuilla (niitä enempää erittelemättä tässä, muuta kuin sen erittelen, että poikani ei päässyt harrastamaan partiota äitinsä 'poliittisten mielipiteiden vuoksi', emmekä me saaneet asuntoa Tampereen kaupungilta, VVO:lta tai VTS:ltä 'poliittisten mielipiteiden vuoksi') tuntemaan nahoissani. Mutta ihan uutena asiana muutaman viikon ajalta - poliittinen korrektius on valunut neutraalista yhteiskuntaelämästä, yhteiskunnan instituutioita ja suvaitsevaistosta nyt myös rasistisiin radikaalisiin yhteenliittymiin, kuten äärioikeistolaisiin puolueviritelmiin.

Mikä tässä maassa on vikana, kun en mahdu vihreään puolueeseen enkä rasistiseen puolueviritelmään? Tämä on ihan yhteiskunnallinen omantunnon kysymys teille kaikille. Mitä tapahtuu valtiossa, jossa yksi henkilö on joutunut niin ristiriitaisesti tulkittuun asemaan, että hänen näkemyksensä ovat punainen vaate sekä omilleen että muille, koko polariteetin kirjossa?

Minä tiedän, mutta en kerro, fiksuimmat hahmottavat rikki menneen politiikan myös.

Mutta on yksi asia, minkä kerron tässä. Puolen vuoden takaisen ennusteeni mukaisesti (tässä blogissa) Suomesta löytyy vielä yksi taho, joka ei sensuroi minua, ja jonka somesivulla saan kommentoida - toisin kuin vaikkapa vasemmiston edustajan Anna Kontulan sivulla, mistä viimeisimmäksi tähän blogiin raportoin.

Rasistit, nyt silmät kiinni. Suvaitsevaiset, hävetkää seuraavan edessä.

Rasistit aina vittuilevat islamin uskonnolle sen rauhanomaisesta luonteesta.

Näiden mielestä näin ei ole. Tiedättekö, että itsenne poislukien Suomesta löytyy eräs taho, joka on kyennyt säilyttämään keskusteluyhteyden kanssani, pahaan tyttöön? Aivan, se on eräs poliittisestikin näkyvä muslimitaho.

Suvaitsevaiset, missä on erilaisuuden suvaitsemisenne?

Rasistit, te ennustitte vuosia sitten, että lähi-itäiset henkilöt tuovat sodan Suomeen tullessaan omista kotimaistaan. Suvaitsevaiset ja rasistit, minusta näyttää täältä valtion vihollisen norsunluutornista alas katsoessani, että se sota syttyy teidän keskinäisestä kahnauksestanne muslimimaahanmuuttajista ja heidän asemastaan, ei rauhan uskonnon edustajien kesken.

Minä jatkan harjoituksia tästä eteenpäin, ja katson mihin elämä minut vie.