-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kulttuurin vaihtuminen

Nykyaikana moni vähättelee tällaista ilmausta.

Se johtuu siitä, että kulttuurin vaihtumista ei näytä olevan "ilmassa". Mutta kertokaapa miten tällainen abstrakti rakenne kuin toisen kulttuurin korvautuminen toisella olisi muka konkreettinen ja näkyvä siinä mielessä, että moni huomaisi sen helposti, eli että se olisi kausaliteetteihin perustuva.

Pointtini on, että kyse ei ole kahden kulttuurin sekoittumisesta, vaan toisen korvautumisesta toisella.

Mistä tämän tiedän varmaksi?

Asiaa ei voi todistaa varmaksi ennen kuin historian päästä katsottuna historian narratiivilla - kuten vaikka tämän blogin loppuun päästyään ehkä ymmärtää - mutta tiedän asian varmaksi, koska riittävän moni ihminen päätyy jatkuvasti ajan mittaan esimerkiksi lukemaan sellaisia radikaaleiksi tuomittuja tekstejä kuin "Muslimien maailmanvalloitus".

Miksi muuten riittävän monet eri puolilla Eurooppaa asuvat, toisistaan tietämättömät ihmiset etsisivät googlesta tietoa samoilla hakusanoilla päätyäkseen täsmälleen samoihin hakutuloksiin samoille foorumeille? Jotakin on "ilmassa", ja tämän ymmärtäminen sitä vastoin perustuu kausaliteettiin, mikä taas ei ole historiantutkimuksen metodologista alaa.

Mutta tämä jokin, mikä on "ilmassa", silti jatkuvasti tuo mieleeni Länsi-Roomassa asuneiden ihmisten ylöskirjoitetut kohtalot ja länsiroomalaisia asiakirjoja 300-600-luvuilta. 

Tuolloinkaan aikalaiset eivät tajunneet roomalaisen kulttuurin vaihdosta ostrogoottien ja visigoottien kulttuuriksi. Moni roomalainen virkamies eli kylläisenä germaaniheimojen hoveissa Rooman alueella. Länsi-Rooman tuhoa yleisessä historiankirjoituksessa osoittava vuosiluku 476 on myöhemmin "keksitty" eli aikalaiset tuskin katselisivat tapahtumia siitä samasta perspektiivistä kuin  me niitä nyt anakronistisesti tarkastelemme. "Rooman tuhoa" edelsi 200-luvulla alkanut kriisin aika, josta roomalaiset eivät enää toipuneet. 

Silti länsiroomalaisen kulttuurin tuho oli täydellinen tuotantoa myöten. Ihmisten elintaso laski huomattavasti, ja tiedetään, että kivestä rakentaminen väistyi puusta rakentamisen tieltä, jolloin Länsi-Rooman jälkeen tulleesta kulttuurien välitilasta on vaikeampaa saada arkeologista tietoa kuin kivirakentamisesta, mikä jättää jäljet maaperään. Myös länsiroomalaisille ominainen taidokkaiden ja varsin teknologisten astioiden tuotanto lakkasi, ja sitä myöten kaupan vaihto. Kulttuurit ja kauppa paikallistuivat. Sanotaan, että Euroopassa rakennettiin vasta 1800-luvulla yhtä toimiva infrastruktuuri kuin Euroopassa oli Rooman aikana ollut. Lohdutuksen sana silti: roomalainen kulttuuri eli aina 1400-luvulle asti Itä-Rooman puolella, minkä alueesta suurin osa ei silti koskenut nykyistä Euroopan aluetta. 

Länsi-Rooman ‘perintö’ siis ‘tihkui’ kulttuurisina ja uskonnollisina käytänteinä kuin myös osin poliittisissa pyrkimyksissä syntyviin uusiin kuningaskuntiin (ja syntymässä olevaan poliittisen Euroopan alueeseen). Toisaalta 500-luku lännessä oli myös merkittävän muutoksen aikaa: Rooman valtakunnan verotuskäytäntö siirrettiin syrjään Roomaa seuraavissa kuningaskunnissa 500-600-lukujen kuluessa - tästä poikkeuksena mahdollisesti Ostrogoottien Italia. Materiaalinen kulttuuri yksinkertaistui. Läntisen Välimeren alueen taloudellinen yhtenäisyys murtui, aristokratia paikallistui ja köyhtyi. Poliittiset systeemit ja käytännöt vähitellen eriytyivät - jälleen poikkeuksena tästä poliittisen kulttuurin militarisaatio.  

Syntyvä uusi yhteiskunta vaati myös tuolloin uhrinsa. Ja nämä uhrit aiheuttivat päänvaivaa myös tuolloin vallanpitäjille - jos kohta nykyäänkin heidät pitää yhteiskunnasta peittää - niin vuonna 446 Rooman piispa kirjoitti kollegoilleen Pohjois-Afrikan provinssissa, ja selitti näille, että vandaalien raiskaamiksi joutuneet nunnat eivät olleet joutuneet raiskatuksi tahallaan, vaan heidät piti sijoittaa arvoasteikossa uuteen vastakeksittyyn muottiin pyhien leskien yläpuolelle, mutta pyhien neitsyiden alapuolelle:

"IN 446 LEO, bishop of Rome, wrote to his colleagues in the North African province of Mauretania Caesariensis. In this letter Leo grappled with the problem of how the Church should treat nuns raped by the Vandals some fifteen years earlier, as they passed through Mauretania on their way to Carthage - 

"handmaids of Gods who have lost the integrity of their honour through the oppression of the barbarians", 

as he discreetly put it. His suggestion was intended to be humane, though it will seem cruel to a modern reader. He agreed that these women had not sinned in mind. Nonetheless, he decreed that the violation of their bodies placed them in an new intermediate status, above holy widows who had chosen celibacy only late in life, but below holy virgins who were bodily intact. Leo advised the raped women that 

"they will be more praiseworthy in their humility and sense of shame, if they do not dare to compare themselves to uncontaminated virgins". 

These unfortunate nuns and Bishop Leo would be very surprise, and not a little shocked, to learn that it is now fashionable to play down the violence and unpleasantness of the invasions that brought down the empire in the west..."  

(Ward-Perkins, Bryan, The Fall of Rome and the End of Civilization, New York; Oxford University Press, 2005). Lähde "Vandaalit ja suomalaiset naiset"