-

-
Art by Alberto Moravia

torstai 5. tammikuuta 2017

Kiitos rakkaat suvakki-suvakit tästä

Käytän nimitystä 'suvakki-suvakit' ihan oikeista, alkuperäisistä 'rajat ja raajat auki'- poliittisen mielipiteen omaavista ihmisistä. 'Suvakki'-nimitys jätettäköön muuten vaan hetkellisen vitutuksen kohteelle, jotka yleensä näyttäytyvät ajattelemattomasti käyttäytyvinä ihmisinä.

Siis rakkaat suvakki-suvakit. Kävin eilen katsomassa teidän rakasta fb-foorumianne Rasmusta ja havaitsin siellä hieman järkevöityneempää puhetta, se sanottakoon, ja kiitos siitä. Olitte muun muassa huomanneet, että lasten ei ole pakko sittenkään pitää raajojansa auki, vaikka vaadittekin edelleen kaikkia rajoja avonaisimmiksi. Kiitos tästä. Ette edes tajua, miten moni lapsi on tähän mennessä menettänyt elämänsä viranomaiskoneistossa jouduttuaan väkisin avaamaan haaransa, jotta teillä olisi parempi mieli. Mistä se paha mielenne muuten tulee? Siitä saatte vastauksen tämän blogin lopussa.

Vielä kiitos siitäkin, että joku -  aivan ilmeisesti nero joukossanne, tai sitten naamioitunut rasistipaska, oletteko ottaneet tätä vaihtoehtoa muuten ollenkaan huomioon, että ehkä joukkoonne on päässyt luopioperkele - on älynnyt foorumillanne, että ehkäpä teidänkin pitäisi alkaa todella kiinnittämään huomiota maailman tapahtumiin ympärillänne, eli että ehkäpä teidänkin pitäisi alkaa vaatia lapsiinsekaantujille kovempia tuomioita, ettei se työ jäisi kokonaan rasistien harteille, niin kuin asian ilmaisitte. Hallelujaah, kiitos näistä oivalluksistanne. Mutta pitkä matka saattaa kohdallanne olla vielä siihen huomioon, että ehkäpä kaikki jotka puhuvat lapsenraiskauksista ja vaativat kovempia tuomioita, eivät olekaan kategorisesti leimattava rasisteiksi. Siis että on olemassa kategoria niille, jotka eivät pidä rikollisista ja rikollisesta toiminasta, ja sitten on olemassa erikseen vielä kategoria esimerkiksi rasistipaskoille - ja nämä kategoriat eivät ole samoja.

Ok, tähän mennessä kaikki hyvin.

Ja oikeastaan tämä seuraava on se, minkä vuoksi vaivaudun Teille kirjoittamaan.

Foorumillanne joku thaityttö ulisi, että on tullut kaupassa väärin kohdelluksi, kun oma pankkikortti ei ollutkaan käynyt kassalla, ja sitä oli sitten jonossa takana paheksuttu ja vihjattu, että ehkäpä kortti olisi väärennetty. Ja siitä sitten sitä ulinaa, että taas vain Suomessa käy näin, vitttuperkele, kun missään muualla ketään ei kohdella ikinä väärin, vain Suomessa saatana.

Voi. Tiedättekö rakkaat suvakki-suvakit, että on ihan itsestänne kiinni, millä tavalla lokeroitte väärinkohtelun? Esimerkiksi minä näytän ulkoisesti 44-vuotiaana kolmen lapsen perheenäitinä, siis todellisuudessa näin, mutta minä näytän 25-vuotiaalta muodokkaalta blondilta, joka ei ole koskaan kokenut elämässä mitään hankaluuksia ja jonka sugar daddy elättää. Eli minua kohdellaan joka päivä väärin. Kauppajonoissa vanhemmat tädit - siis omasta mielestään minua vanhemmat tädit, vaikka todellisuudessa ovat itseni ikäisiä, mutta ylipainoisia, turvonneita, hankalan elämän possuttamia, änkyröitä, entisen naisen kuvia - etuilevat minua härskisti, ja jos kehtaan (koska minähän kehtaan, tämä ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä) huomauttaa asiasta ystävällisesti, että olen jonottanut tässä teidän edellänne parikymmentä minuuttia pidempään, saan vastaani sanaryöpyn, että noinko nuoriso nykyään taas käyttäytyy itsekkäästi, ja että kun tädillä on tätä ja tätä remppaa kehossaan niin ei viitsi jonottaa, kai sinä nyt ymmärrät ja päästät minut edelle, kun lapsetkin odottavat. Johon minä sanon, että kuulepas, minä olen sinun ikäluokkaasi ja minunkin lapseni odottavat, ja ei ole minun vikani, mikäli olet päästänyt itsesi tuollaiseen kuntoon, että jonon perälle vaan.

Ja tähän väärinkohteluun voidaan lisätä vielä se, että minäkin näytän ulkomaalaiselta, rakkaat suvakki-suvakit, lähinnä kuuleman mukaan - monen kuulemaan mukaan, kiusallisissakin tilanteissa, hyvin kiusallisissa - venäläishuoralta tai virolaishuoralta, koska ensinnäkin kaikki virolaiset Suomessa oleskelevat naisethan ovat huoria, eikö vaan. Yhden kerran, kun olin nuori tyttö, sain jopa keskellä yötä ovelleni miehiä, kun joku oli kertonut heille, että minä olen virolaishuora. Viaton nuori tyttö ihmetteli ja itki sitä tapausta peräti kaksi vuotta. Yhyy. No, minustahan tuli sittemmin, en nyt sanoisi että huora (huora-sana on sanavarastossani varattu ihan toisenlaisille ihmisille, kuten vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille ja Israelin pääministeri Netanyahulle), mutta tajusin alkaa hyödyntämään tätä ilmeisen hyvän markkinaraon omaavaa reserviäni, jos näin kauniisti asia ilmaistaan. Eli toisin sanoen käänsin tappion voitokseni. Mikä taito teidänkin rakkaat suvakki-suvakit pitäisi kehittää, jotta elämänne muuttuisi paremmaksi. Ja meidän muiden elämä myös, kuten huomaatte, kun pääsette tämän blogimerkinnän loppuun.

Mistä se paha mielenne ja loukkaantuminen juontaa juurensa? Se juontaa sosialisaation ylläpidon taidon puutteesta. Tämä taas juontaa juurensa melko varmasti narsistiseen kulttuuriin. Tarkoitan tällä sitä, että narsistisessa kulttuurissa kaikki olettavat, että ei tarvitse enää ottaa muita huomioon, ei tuoda vuorovaikutuksessa tarvittavaa tietoa itsestään esille, jotta vuorovaikutus olisi helpompaa. 'Koska kyllähän nyt vaan minun ei tarvitse'. Ja kun vuorovaikutus puutteellisilla tiedoilla ei sitten onnistu, niin tulee lannistuminen ja on helppo syyttää vaikka rasisteja omista sosiaalisen taidon puutteista.

Siis suomeksi, tässä pankkikorttityttelin tapauksessa tyttö olisi voinut keventää tunnelmaa kassalla ja ratkaista ongelman itse, ja selittää oman näkemyksensä toimimattoman kortin dilemmaan, ja pyytää kauniisti ja ystävällisesti pitämään ostoksia tallessa sillä aikaa kun hän käy noutamassa käteistä rahaa tai toisen pankkikortin. Kun näin toimii, niin ne paskanpuhujatkin hiljenevät. Jos ette usko, niin kokeilkaa.

Miettikää tätä yhteiskunnallista sotkua nyt, kun kaikki tässä maassa toimimaton on teidän näkökulmastanne rasistien vika, rakkaat suvakki-suvakit. Ja sitten kun kaikki on vaan rasistien vika, niin toimimaton asia ei tule tarkasteluun todellisimmista syistään, ja ongelmat voivat pahimmissa tapauksissa jäädä ennalleen.

Ei vittu.

Kun sekin oli viime talvena, että mikäli bussikuski ei aina kohdalle pysähdy, niin tämän täytyy olla rasististen kuskien vika - no eihän ne aina pysähdy, ei minunkaan kohdalleni, mutta ei ole kyllä kertaakaan tullut mieleen, että kuski ei halua kyytiin venäläishuoraa. Nyt myös toimimattomien pankkikortttien aiheuttama mielipaha on rasistien vika.

Ja sitten kirjoitellaan lehdissä, että kun jotkut ihmiset sitä ja jotkut tätä. Tosi fiksua aiheuttaa eripuraa ihmisten joukkoon mitä mielikuvituksellisimmilla tarinoilla. Hajoita ja hallitse?

Jospa koetettaisiin nyt kaikki vaikka ihan yhdessä tulla toimeen taas. Otetaan se naapurikin huomioon, kun toimitamme asioita. Olen jo havainnut pientä älynnystyröiden ärinää ja mielipiteiden sekoittumista, joten hyvin menee.

Ai niin joo, mistä tiedät, pankkikorttityttö, että se asiasta jonossa huomauttanut ihminen oli ihan oikea pesunkestävä rasisti? Mitäpä ellei hän viljelekään rasistisia mielipiteitä muualla, mitäpä ellei hän huomannut ihonväriäsi ollenkaan, vaan huomautti asiasta muuten vaan?? Well? Huono päivä? Kaikki puhe, mitä toisen suusta tulee, ei aina voi meitä muita miellyttää.

P.s. En ole muuten koskaan ajatellut asiaa siitä näkökulmasta, rakkaat suvakki-suvakit ja suvakit, että minusta tuli ammattihuora rasistipaskojen yöllisen seksuaalisen ahdistelun, leimaamisen ja nimittelyn vuoksi. Hmmm... Jännittävä dispositio. Ja kai tuo nyt on pahempi kuin kuulla ilkeää puhetta, että pankkikortti on yhden kerran mahdollisesti väärennetty? Vai? Mutta muiden toiminnan liittäminen oman elämän kontekstiin ei vie yhtään lähemmäksi ratkaisuja. Minä tiedän tämän, koska faktuaalisesti ei ole koskaan ennen tätä käynyt tuollainen dispositio, ajatusasetelma, edes mielessä.