-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 17. joulukuuta 2016

Uskonnonvapaudesta

Helsingin Sanomat näyttää artikkelissaan vannovan uskonnonvapauden nimeen. Artikkelin sisältö saa minut hämmentyneeksi.

En pysty ymmärtämään, että asia olisi nyt vasta tuotu julkiseen keskusteluun. Kun minut tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta vuonna 2014, tulkitsin asian niin(kin), että minulle ei annettu vapautta uskoa, vaan uskomisen vapauteni piti julkisesti viedä pois (tuomitsemalla minut). Uskontonäkökulmani on tiedetty julkisesti jo ainakin vuodesta 2010, jolloin ilmoitin sen ollessani vihreiden työryhmien jäsen. Henkilö, joka teki minusta rikosilmoituksen vuonna 2013, vainosi minua internetissä kauan tätä ennen herjaten filosofiaani (uskontoani) ja vakaumustani. Alla tästä kuvakaappaus facebookista vuodelta 2012. Kyseinen "puheenvuoro" aloitti stalkkaamiseni, mikä päättyi oikeussaliin vuonna 2014. Kyseinen henkilö saapui myös käräjäoikeuden istuntoon katsomaan oikeudenkäyntiä.

Olen tulkinnut islamia filosofiana. Koulutettuna ihmisenä en usko lapsiavioliittoihin tai koraaniin. Kerroin Pirkanmaan käräjäoikeudessa, että olen islaminuskoinen. Olin kritisoinut kirjoituksissani tiettyjä kulttuurisia tapoja, ihmisoikeusrikkomuksia ja muslimimaissa harjoitettua politiikkaa, mistä sain tuomioni. Uskonrauhan rikkomisen tuomio tuli kritisoituani niin kutsuttuja väliaikaisia avioliittoja, mitkä ovat myös lapsiavioliittoja ja muslimimaailman vastine prostituutiolle, mikä kuitenkin eroaa länsimaisesta vastineestaan hurjasti tehden naisesta kunniattoman ja kykenemättömän oikeaan avioliittoon, jolloin naisen koko loppuelämä on vaarassa. Tämä tuomio ei herättänyt Suomessa minkäänlaista yhteiskunnallista keskustelua, js nyt ollaan surkuhupaisesti vaatimassa uskomisen vapautta.

Alimpana kuvakaappaus facebookista omasta päivityksestäni vuodelta 2015, missä puran tuntojani liittyen uskomisen vapauteen Suomessa.