-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Ruohonjuuritason ja hallitusten ääriajattelu

Eläkkellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero on oikeassa kirjoittaessaan joulutervehdyksessään blogissaan yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytymisen niin sanotuista juurisyistä (Paateron blogissaan käyttämä termi). Paatero valottaa niitä keinoja, joilla ääriajattelu saataisiin aisoihin. Näitä ovat Suomessa nuorisotyöttömyyden vähentäminen ja kotouttaminen.

Työllistymisen merkitys on tärkeä itsenäistyvän nuoren elämässä. Moni haluaa itsenäistyä ennen kuin on saanut varsinaisen koulutuksensa loppuun. Moni ei edes pääse koulutukseen, koska koulutuspaikoista on pulaa. Työllistymistuella - mitä maksetaan reilusti alle tuhat euroa kuukaudessa palkkana työstä kouluttamattomalle nuorelle - ei makseta takuuvuokria omaan asuntoon. Toista oli ennen, kun suoraan lukiosta tai peruskoulusta sai oikean työpaikan, josta maksettiin oikea, kokonainen palkka. Muistan, että sillä tavalla minäkin itsenäistyin. Koulutuksen aika tuli sitten, kun tiesi, mitä haluaa opiskella. Sitä paitsi oppia ikä kaikki. Yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet: kun ennen odotettiin, että peruskoulutuksen jälkeen opiskeltiin ammatti, missä pysyttiin koko loppuelämä, ei tämä välttämättä nykyään enää riitäkään. Näiden syiden vuoksi nuorten itsenäistymistä on tuettava. Ei voida olettaa, että tässä mennään eilisellä kaavalla. Niidenkin nuorten, jotka ovat opiskelusta kiinnostuneita, on itsenäistyttävä ja työllistyttävä ennen koulutusputkeen joutumistaan.

Paatero puhuu myös ääriajattelusta, mikä yleensä nähdään syrjäytymisen syynä tai seurauksena. Harvempi tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että ääriajattelu voi olla, useammin kuin ymmärretäänkään, seuraus muusta kuin yleisesti syrjäytymiseen katsotuista asioista, kuten työttömyydestä.

Sillä ääriajattelu on päässyt yhteiskunnan keskiöön ja näkyväksi Sipilän hallituksen perustuslaittomuutena ja esimerkiksi Yhdysvalloissa rasistisen, naisvihamielisen ja valkoista ylivaltaa tavoittelevan uuden presidentin ja tämän raharikkaiden hännystelijöiden myötä. Maailman rikkaimpiin ja ehdottomasti vaikutusvaltaisimpiin kuuluva ihminen, Donald Trump seuralaisineen - ilman presidentisulkaakin hatussaan - ja Suomen oloissa osakkeilla paljon ansainnut Juha Sipilä eivät täytä millään kriteereillä syrjäytyneen ihmisen muottia.

Tämä on kuitenkin se mentaalinen ilmapiiri, missä nuoremme nyt kasvavat. Tämä on Suomessa Sipilän hallituksen -  ja muutaman aiemman samaa jatkumoa noudattaneen hallituksen - muodostama fyysinen ympäristö, missä nuoremme joutuvat varttumaan, ja joutuvat joutumaan muun muuassa nuorisotyöttömiksi hallituksen päätösten ja leikkausten vuoksi. Mikäli nuoremme joutuvat kokemaan äärimmäisiä kokemuksia ja ratkaisuja viimeistään itsenäisen elämänsä alkutaipaleella, ei voida myöskään enää välttämättä olettaa, että he itsekään tietäisivät ja tunnistaisivat, mitä on ääripäiden ja ääriratkaisujen ulkopuolella oleva ajattelu. Minun sukupolveni, suuren 90-luvun laman sukupolvi Generation X:ksikin kutsuttu, voi olla viimeisiä sukupolvia, joilla on kosketus 'vanhempaan' maailmaan ennen 'äärimmäistä' (toistan tätä sanaa tarkoituksellisesti) kommunikaatioteknologian kasvua, mikä on globaalistamassa, levittämässä ja koventamassa hallitusten luomaa mentaalista ilmapiiriä.

Ääriajattelu ei siis ole vain äärioikeiston taipumus. Itse asiassa näen, että otteitaan koventaneen äärioikeiston takana on heijastus yhteiskunnassa yleisesti tapahtuneesta mielipideympäristön ja ratkaisujen koventumisesta, ja myös hallitusten ja sen johtajien piittaamattomuudesta perustavista laeista ja halusta niiden ylikävelyyn. Diktaattoreille ei ole koskaan kelvanneet entiset patsaat ja kansalliset muistomerkit, vaan historia on pitänyt piirtää uudelleen uusien patsaiden pystyttämisen ja vanhojen repimisen myötä - ja uusien lakikokoelmien esiintuomisen myötä.

Nuorison työllistäminen on avain moneen ongelmaan, mutta ääriajattelun ongelmaa se ei varsinaisesti poista kokonaan, sillä ääriajattelua harrastavat siis monet muutkin kuin läpinäkyvästi radikaaliuttaan julistavat ryhmät ja tahot - kaupunginjohtajaehdokkaista yliopiston professoreihin. Myös äärioikeistolaisia ajatuksia. Tiedän, että minunkin äänestäjäkunnassani, vaikuttaessani radikaalioikeistossa, on ollut kansainvälisen tason huippututkijoita ja muita pitkälle koulutettuja ihmisiä.

Teoreettisesti 'puhtaaksi' katsottu äärioikeistolainen tapa ajatella ei ole siis ainoa ääriajattelun muoto yhteiskunnassamme, eikä todellakaan se suurin ongelma. Suurimman ongelman muodostavat valtioiden päämiesten ja hallitusten tapa kohdella eri etnisyyteen, sukupuoleen tai poliittiseen vakaumukseen kuuluvia lähimmäisiään - myös äärioikeistolaisen tai muuten vaan kriittisen vakaumuksen omistavia. Ja koska elämme vuoden 1948 jälkeistä ihmisoikeussopimuslegitimiteetin aikaa, ovat päämiehetkin legalisoimassa epäinhimillisiä toimiaan perustavien lakien muutosyrityksillä. Yhtä kaikki - epäeettinen seuraus pysyy epäeettisenä, vaikka siihen johtavat asiat kirjattaisiinkin lakiin legitiimissä järjestyksessä ja legitiimeillä tavoilla.

Ääriajattelu on yhteinen ongelma. Ei siis vain niiden, joiden ajatellaan yleisesti sitä harrastavan. Ääriajattelua harrastavat vielä lisäksi myös esimerkiksi ne ihmiset ja kansanedustajat etunenässä, jotka leimaavat poliittisen vastustajansa leiriin kuuluviksi tiedetyt tai kuuluviksi ajatellut henkilöt mustavalkoisen maailmankatsomuksen mukaan. Tämä on ruohonjuuritasolla suurin ongelma. Tätäkin harrastavat pitkälle koulutetut(kin) ihmiset ja heidän edustajansa.

Mustavalkoinen ote ja keskustelemattomuus on pelkkää sisälle patoutunutta vihaa, mitä ei osata tunnistaa enää. Huomautan, että tämä on niin vasemmiston kuin oikeistonkin ongelma, yhtä lailla, ja tämä on myös useimman nettikeskustelijan perimmäinen ongelma.

Mistä se viha tulee, kysyy myös Paatero blogissaan. Luulen, että se tulee ihmisten kuulemattomuudesta.

Minulta kysyttiin joulun alla, kun suku kokoontuu taas yhteen, että millä tavalla pitäisi kohdata poliittisesti toisinajatteleva henkilö joulupöydässä.

Kerroin, että ainoastaan kuuntelemalla toisinajattelijaa. Siis kuuntelemalla korvillaan hänen asiaansa, hänen puhettaan. Kuuntelemalla - ei keskeyttämällä hänen puhettaan, ei kritisoimalla, eikä tuputtamalla kliseisiä ajatuksia, ei kategorisoimalla ihmisiä tai ajatuksia ilman analyyttista, pitkää ja harkitsevaista pohdintaa. Omassa mielessään samaa mieltä toisen kanssa ei toki ole pakko olla, mutta ei kannata sitä mahdollisuutta poissulkeakaan, että äkisti oppisi ymmärtämään toista, sillä kuuntelemalla toista ihmistä voi päästä sisälle hänen kokemusmaailmaansa ja alkaa yllättäen ymmärtää, miksi juuri hän on tätä mieltä kuin on. Ihmisten poliittisille mielipiteille löytyy aina vastine siitä, mitä yhteiskunnassa on koettu ja nähty. Sen vuoksi ihmisten mielipiteet eivät voi koskaan olla täysin arvottomia ja merkityksettömiä kollektiiviseltakaan kannalta ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta katsottuna.

Toisinajattelevilla on yhteiskunnalle viesti, ja se viesti on se, että toisinajatteleva ajattelee niin kauan toisin (viittaan tällä joko äärioikeistolaisiin, maahanmuuttokriittisiin, marxistisiin tai anarkistisiin, tai mitä tahansa tältä väliltä oleviin poliittisiin ajatuksiin), kunnes yhteiskunta alkaa harrastaa vuoropuhelua yhdessä - eikä leimaa ihmisiä tai ajatuksia - aloittaakseen talkoot koko yhteiskunnan remonttiin ja heikoimpien ja kaikkien ihmisten kuulemiseen ja auttamiseen.

Ihmisen päälle tempaistu leima on aina leiman antajan näköinen. Se projisoi antajansa äärimmäistä ajattelemattomuutta siinä mielessä, että ihmisten kategorisointi ulkonaisten seikkojen mukaan, kuten mielipiteen mukaan, ei edellytä ajattelua pätkän vertaa. Siis analyyttistä asioiden, käsitteiden, rakenteiden, seurausten ja syiden, syy-yhteyksien erittelyä, jolloin voidaan päästä optimaaliseen ratkaisuun tai ratkaisuehdotelmiin tai -yrityksiin, ja nähdä todellisempi pilkahdus maailmasta - ongelmien ratkaisemattomuuden sijaan.

Tämän vuoksi mielipiteen perusteella kategorisointi on leimaamista ulkonaisten seikkojen mukaan yhtä paljon kuin leimaamista ihonvärin, kielen, uskonnon etc. mukaan, koska nämä sisältävät ennakkoluulon perusteella leimaamisen. Luulo ei ole tiedon väärtti.

Ja tällainen leimaaminen voi todella aiheuttaa syrjäytymistä leiman saajassa. Tämä on se tärkein asia, mitä tässä haluan sanoa. Leimaaminen ja joukosta ja yhteisöistä pois sulkeminen muiden ihmisten ulkopuolelle aiheuttaa varmasti enemmän syrjäytymistä ja ääriajattelun kumuloitumista kuin työttömyys - ainakin tulevaisuudessa, mikäli leimakirveillä heittely jatkuu tähän malliin. On tietysti olemassa myös vaara, että leimatut nuoret eristäytyvät vielä enemmän omiin maailmoihinsa, kuten uusnatsistisiin, muulta yhteisöltä tarkoituksella piilossa toimiviin, yhteisöihin. Tai muihin vastaaviin.

Ai niin, hyvää joulupäivää kaikille.