-

-
Art by Alberto Moravia

torstai 24. marraskuuta 2016

Jäsenmaksu perintään, Vihreät kasvattavat näin jäsenrekisteriään

Pari kuukautta sitten sanoin blogissani laittavani perintätoimiston Vihreän Liiton perään, koska he ovat jättäneet maksamatta minulle jäsenmaksun, minkä maksoin etukäteen normaalin verkkoilmoittautumisen kautta liittyessäni Vihreiden jäsenyyteen tammikuussa 2016.

Myöhemmin vihreät ilmoittivat, että eivät hyväksy minun jäsenyttäni Vihreiden Tieteen ja teknologian yhdistyksessä, ja lupasivat palauttaa jäsenmaksuni. Maksua ei kuulunut, joten muistutin siitä. Maksua ei ole kuulunut tähän päivään mennessä, ja äsken lopulta laitoin perinnän käyntiin pikaperinnän kautta. Ilmeisesti vihreillä niin kuin vaikka keskustallakin kokemuksemme mukaan on samantyyppinen menetelmä kauhoa oikeilta näyttäviä haamujäsenyyksiä, jotta jäsenrekisteri näyttäisi todellista isommalta: minäkin olen varmasti jäsenrekisterissä jäsen, ottaen huomioon sen, että huolimatta siitä, että minua ei hyväksytty jäseneksi, saan joka kuukausi sähköpostiini Vihreiden jäsenkirjeen. Alla Vihreiden Tieteen ja teknologian ystävien yhdistyksen Nadja Kiiskisen sähköpostitiedonanto minulle tammikuussa 2016 siitä, että en ole tullut hyväksytyksi jäseneksi.

Toivottavasti nyt saan rahani takaisin. Sitä en ikinä hyväksy, että huijaripelillä ollaan isompia kuin ollaankaan.

Ja huolimatta siitä, että vihreiden tieteenharjoittajien yhteisö ei hyväksynyt minua joukkoonsa, minä jatkan matkaani kohti tulevaisuuden tieteentekijyyttä laatiessani tutkimukseeni Tammerkosken kruunun polttimosta suomenkielisen lähteen vuodelta 1788 Ruotsin ajan ruotusotilasarmeijan Turun jalkaväkirykmentin yleiskatselmusrullasta. On oltava kieli melko keskellä suuta, koska tähän laatimaani lähteeseen tulevat vielä monet tutkijat ja sukututkijat viittaamaan.

Tänään tajusin viimein yhdistää erään vaikeimmin luettavan sotilaan tietojen kohdalla 1600-, 1700- ja 1800-luvun uudempaa saksalaistyyppistä kirjasintyyppiä keskenään, ja jännittävä arvoitus oli ratkaistu - sotilaan tiedot aukenivat minulle. Rullan kirjuri, kuka sitten onkaan, on kirjoittanut sekoittaen sekä 1600-, 1700- ja 1800-luvun uudempaa saksalaista kirjainmuotoa. Tämä on mielenkiintoista, ja herättää tietysti kysymyksen kirjurin taustasta, että miten voi olla jatkumoa niin monen miessukupolven taakse ja toisaalta tulevaisuuteenkin. Kirjuri siis liene ollut melko nuori, koska on vuonna 1788 taitanut myös 1800-luvulla yleistyneen saksalaisen tyylin - ja toisaalta ehkäpä oppineesta suvusta. Kuka ja millaisella taustalla tämä kirjuri sitten on, on minusta edelleen kutkuttavaa ajatella. Mutta historiaa ei jaksa setviä ilman intohimoa historiaan.