-

-
Art by Alberto Moravia

tiistai 20. syyskuuta 2016

Mitä tapahtuu kun ääriliikkeet kielletään?

Jatkan vielä kolmen edellisen blogimerkintäni aihepiiriä. Nykyinen poliittinen tilanne kuohuttaa muuten jo aika epäpoliittista mieltäni.

Eksyin sattumalta Uuden Suomen Puheenvuoron Markku Huuskon tekstiin aiheesta SVL:n mahdollisesti tappamaksi joutuneen miehen kohtalo, jossa tekstissään Huusko haluaa kieltää äärijärjestöt Suomessa.

Katselin tekstin kommentteja, joissa tässä nimettömäksi jätettävä bloggari ihmettelee sitä, että miten ihmeessä media käyttäisi poliittisesti hyväkseen tätä nuoren miehen kuolemaa. 

Ei kai varmaan mitenkään. Ihmisen kuolema on peruuttamaton. Mutta miksi sitten allekirjoittanut, esimerkiksi, on tuomittu peräti suomalaisessa oikeuslaitoksessa, ja myös esimerkiksi Ylen toimittajan allekirjoittaneelle kahden kesken kertoen, että allekirjoittaneesta on annettu toimittajille kirjoituskielto, sekä aiemmassa yleisö- ja mediamielipiteessä vaikkapa sattumalta juuri Huuskonkin mielipiteenä, että minä käytin poliittisesti hyväkseni useiden naisten raiskauksia niistä kirjoittamalla vuosina 2011-14?

Miten tällainen moraalinen ristiriita on selitettävissä? Että nuoren miehen kuolemalla ei ratsasteta mediassa poliittisesti, kun tekijänä on äärijärjestöön kuuluva, mutta nuorten naisten ja tyttöjen raiskauksilla joku kansalaisaktivisti ratsastaa poliittisesti, kun tekijänä ei ole äärijärjestöön kuuluva?

Selittäkää se minulle.

Itse totta kai tiedän, mikä motiivini kirjoituksiini oli  Kerroin sen sekä poliisikuulustelussa että Ylen toimittajalle kahden kesken, ja myös kameran edessä hänelle tämän saman asian eurovaalien alla. Myöhemmin kuulin, että juuri se nauhoitettu kohta, missä selvennän näitä motiivejani, oli ääniraidan kohdalta "poikki", toisin sanoen ääntäni oli mekaanisesti häiritty nauhaa käsitellessä Ylen puolesta. Tuo ongelma kuulemma poistui heti vaalien jälkeen tältä nauhalta, jossa minua haastatellaan.

Mikä motiivini sitten oli kirjoittaa naisten raiskauksista? Olin niistä kirjoittaessani pelkkä pelästynyt pikku tyttö. Olin kauhuissani siitä, mitä näille raiskatuille naisille tehtiin. Motiiviani kirjoittaa ajoi huoli, kauhu ja väkivallan kokemisen vastustus, koska olen itse kokenut väkivallan, ja sen miten se rikkoo ihmisen vuosikymmeniksi eteenpäin. Toimittajalle ja poliisille kerroin virallisesti ajavani naisten ja tyttöjen oikeuksia, niin kuin kaikki naisiin kohdistetusta väkivallasta huolissaan olevat sanovat ympäri maailman.

Tämä on kipupiste. Miksi näiden naisten tarinat eivät saaneet kauttani oikeutta? Miksi heistä ei saanut kirjoittaa? Miksi heidän olemassaolonsa piti lakaista maton alle? Oliko se pelkästään se, että he ovat naisia?

Mistä keksittiin se, että olisin käyttänyt näiden naisten tarinoiden tragedioita hyväkseni poliittisesti? Kun aloin kirjoittamaan näistä, luovuin samalla aikaa Vihreissä lupaavasti alkaneesta poliittisesta urastani, kun lähdin Vihreistä ja profiloiduin "äärioikealle" kuuluviin ryhmittymiin. Tein sen tietoisesti silloin. Tiesin mistä luovun ja että se on täysin peruuttamatonta, mutta minulle näiden naisten ja tyttöjen kokemukset olivat tärkeämpiä tuoda esille kuin jonkun poliitikon ura (olkoon se vaikka omani).

Mutta se varsinainen kohta, miksi aloin kirjoittamaan tätä merkintää, on Huuskon tekstiin seuraavaksi lukemani kommentti Huuskon blogissa, joka on vastaus tälle edelliselle, missä kielletään nuoren miehen kuoleman poliittinen hyväksikäyttö, jonka varjolla siis nyt halutaan (Huusko haluaa) kieltää kaikki ääriliikkeet.

Katkelmia kommentista, mitkä eritoten sattuvat sydämeen: "...Sen sijaan minulle ja ylipäätään tälle ympäristölle edustavat uhkaa kaikenlaiset tulkinnanvaraiset lait, joiden avulla pelkän ulkonäön tai mielipiteen pohjalta voidaan tehdä mitä tahansa jos vaan tahtoa riittää. Kovasti ollaan huolissaan, kun joku maahanmuuttaja tekee jotakin, ettei vain kaikkia syyllistetä ulkonäön perusteella. Nyt ollaan kuitenkin ehdottamassa, että rasismille pitää saada stoppi ja lakiin pykälä. Suomessa se käsite tarkoittaa ihan mitä sen päätetään käsittävän. Siitä sitten jakamaan tuomioita vaikka pärstäkertoimen perusteella... Välineitä, joilla voidaan haluttaessa viedä ihmiseltä laillisesti kaikki...." Olen lihavoinut ne kohdat, jotka ovat erityisen paljon puhuvia "ääriliikkeiden kiellon" jälkeen seuraavassa todellisuudessa.

Kommentti valaisee sitä, mitä kommentin kirjoittajan näkemyksessä tapahtuu seuraavaksi, mikäli ääriliikkeet kielletään. Kommentti oli niin todellinen näkemys todellisuudesta, että päätin avautua siitä, mitä minulle on tapahtunut poliittisen mielipidetuomioni jälkeen - vaikka tähän asti olen päättänyt olla visusti hiljaa siitä, jotta en anna kiusaajilleni lisää polttopuita asiassani. Edelleen minusta yritys omalta osaltani säilyttää yhteiskuntarauha asiasta puhumalla ja inhimillisiltä tragedioilta mahdollisesti välttyminen sillä tavalla menee henkilökohtaisen onneni ohitse. Koska on todellakin olemassa suuri vaara, että tulevan kieltolain tulkinnassa tapahtuu suuria ylilyöntejä henkilöiden kohdalla ja ne oikeasti syylliset välttyvät sanktioilta, kun taas vähemmän syylliset tai vain syyllisiltä sen hetkisissä yhteiskunnan poliittisuuksissa näyttävät kärsivät inhimillisesti ottaen liian järkyttäviä kohtaloita.



"Voidaan haluttaessa viedä ihmiseltä kaikki".

Se alkoi ennakkosensuurilla heti tuomion julistamisen jälkeen. Minulla on verkkokolumni kaupunkilehti Tamperelaisessa. Kun yritin päivittää sitä, se ei onnistunut, ja lehdestä ilmoitettiin siellä olevan teknisen vian. Vika luvattiin korjata. Viikon verran olin yhteydessä lehden toimitukseen, jossa asia oli kuulemma hoidossa, Vikaa ei koskaan saatu korjattua, enkä voi tämän saman 'teknisen vian' vuoksi vieläkään, yli kaksi vuotta tapahtuman jälkeen, päivittää Tamperelaisen verkkokolumniani. Viikon yrittämisen jälkeen luovutin ja ymmärsin mistä asia kiikastaa.

Mutta se, mikä on oikeasti melkein tappanut minut, on viranomaisten aikaansaamat vaikeudet kohdallani: kun kotiini tuli putkiremontti viime vuonna, ja asunnon omistaja laittoi asunnon remontin jälkeen myyntiin, hain asuntoa yleisimmiltä vuokrayhtiöiltä Tampereen seudulla. Haku kesti ja kesti, asuin autistisen poikani kanssa 20 neliön keskustayksiössä vuoden isompaa asuntoa odotellessani. Lopulta minulle kerrottiin sanasta sanaan näin: "poliittisen vaikuttamisesi vuoksi me emme anna sinulle asuntoa. Sinunlaisesi ihminen ei tule koskaan asumaan meidän asunnoissamme".

Huolimatta aiemmista kokemuksistani yksityisiltä markkinoilta, hain kuitenkin tuossa vaiheessa asuntoa yksityiseltä vuokranantajalta, ja löysin sellaisen viikossa.

Epäilemättä vuokrayhtiöiden päättävissä elimissä istuu ihmisiä, joille tekstini ovat olleet sellaisia, mikä menee heidän näkökulmassaan sanomisen vapauden yli.

Työnhaku oli mahdotonta. Aiempina vuosina sain töitä heti kun hain. Parin viimeisen vuoden aikana työpaikka on luvattu kuuteen eri kertaan, mutta kun on tullut työsopimuksen kirjoittamisen aika, työnantajasta ei kuulunutkaan mitään. Kysyttäessä asiasta tuli välttelevä vastaus, mutta ei oikeastaan vastausta varsinaiseen kysymykseen ollenkaan. Onneksi olen siitäkin onnellisessa asemassa, että olen kautta vuosien ratkaissut itse toimeentulo-ongelmani, kuten olen kertonut, tekemällä seksityötä. Se on ollut paitsi helppo ratkaisu kohdallani, myös lopulta pakollinen, vaikka olisin siitä halunnut eroon pyrkiäkin. Toinen vaihtoehto olisi ollut työttömyys, sosiaaliluukulle sortuminen ja köyhyys  - mitkä taas eivät ole minun luonteelleni sopivia. Tämä, tavallaan, pakotettu prostituutio valtion toimesta, on ollut kova hinta 'sananvapaudestani'.

Ja sitten tulee se ehkä jopa uskomattomin kohta: tänä syksynä olen kokenut yliopistolla joukon omituisia kursseilta tiputtamisia. Oman opettajanikin mielestä eräs niistä, johon hän puuttui, oli uutta. Arvoitukseksi jäi ainakin yksi niistä, sillä asiasta tiedustellessa vastaus oli jo totuttuun tapaan, mitä olen tähän mennessä saanut kuulla muissa kertomissani syrjinnän kohdissa, välttelevä ja ristiriitainen jo kerrottujen asiaan vaikuttaneiden faktojen kanssa.

Olen tullut johtopäätökseen, että minulla ei olisi Suomessa paitsi mitään tulevaisuutta, niin pelkästään syrjäytyminen  - ellei suojanani olisi vertaansa hakeva äly - mikä käytännössä näyttää tuovan minulle suojelijoita. Ja pidemmällä opintojani pelkästään tuottamani tieto riittää antamaan suojan tällaisia valtion asettamia (vihapuhe)lakeja ja niiden jälkiseurannaisia vastaan. On totta, että tieto on valtaa, ja on myös totta, että älyköt ja älyllisyys ovat aina epäpoliittista ainesta, politiikkaa vastaan.

Ja minkä vuoksi tämä syrjiminen? Siksi, koska olen joskus kirjoittanut minulle tärkeistä asioista.

Mikäli pelkästään poliittisesti vääristä kirjoituksista tuomitseminen oikeudessa voi antaa niille, ketkä asioista päättävät, vallan viedä laillisesti toiselta kaikki, kuten tämä kommentoija ennakoi aivan oikein (asunto, työ, opiskelumahdollisuudet), niin mitä voikaan tehdä laki, missä legitiimisti ohjeistetaan henkilöiden mainitseminen bannatuissa järjestöissä? Muistutan edelleen, että kukaan, virkamies varsinkaan, ei koulutuksensa puitteissa omaa niin suurta näkemystä kokonaiskuvasta, että tietäisi, kuka on oikeasti syyllinen annettujen tulkintojen muodossa haluttuun sisältöön, tai että miten syrjintä vaikuttaa syrjityn ympäristöön, tai puhumattakaan, että miten tällainen raju syrjintä vaikuttaa kumulatiivisesti yhteiskunnan toimintakykyyn lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.