-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kaksi uskontotodellisuutta

Rakkaustarinani henkilön kanssa, johon joskus olen tällä blogialustalla viitannut, on ohi. Henkilö oli siis turkkilainen. Ehkäpä asialla on minulle merkitystä siinäkin mielessä, että vaivaudun asian tähän blogiin ylösmerkitsemään, koska kandidaatin tutkielmani on kovan työn tuloksena vääntynyt varsin originelliin tutkimusasetelmaan, jossa yritän liittää Ulrike Meinhofin omien tekstiensä perusteella ja saksalaisen uusvasemmiston edustajana osaksi laajempaa eurooppalaista uskontotodellisuuden kulttuurista ja / tai kronologista jatkumoa. Uskontotodellisuudet siis kiehtovat minua historiallisessa mielessä.

Uskontotodellisuuksista ja niiden toisistaan poikkeamista tässä rakkaustarinassakin on ollut kyse. Minulla on evakelis-luterilaisen tapakristityn tausta. Olen palannut islamiin kuusi vuotta sitten. En ole minkään uskonnollisen yhteisön jäsen, koska uskontotodellisuuttani voisi luonnehtia lähinnä uusplatonistiseksi. Joku voisi sanoa, että 'sekoitan' uskontoja, on sanottu jollain keskusteluareenalla, että "poimin rusinat pullasta". Mutta aivan lyhyt katsaus eurooppalaisen uskontotodellisuuden historiaan osoittaa esimerkiksi, että 1600-luvun protestanttinen antiapologeettinen liike syntyi nimenomaan siitä, että antiapologeetit määrittelivät keskiaikaisen katolisen kirkon omasta uskon- ja historiankäsityksestään käsin uudelleen harhaoppiseksi, koska keskiaikaisen katolisuuden dogmit olivat muodostuneet Bysantin ensimmäisten kirkkoisien platonismin ja varhaisen kristinuskon sekoittumisesta keskenään. Protestanttinen antiapologeettinen liike vaikutti hurjasti esimerkiksi länsimaisen tieteen käsityksen muotoutumiseen ja valistuksen paradigmaan. Länsimaista tieteenkritiikkiä voi hyvin harrastaa tuntien tämä essentiaali historia ja sen tärkeimmät ajattelijat eurooppalaisessa ajanjaksossa. Länsimainen tiede on pitkälti omnipotenttia samaan tapaan kuin protestanttien antiapologeettinen liike, eli tieteenkäsityksemme rakentuu historiallisesti religionismin ideologiseen, absoluuttiseen totuuden kriteeriin ja sulkee samalla pois empiirisyyden ja historiallisen todistusaineiston. Tämä voisi olla tieteen kritiikin ensimmäinen ja vaikuttavin osa.

Rakkaustarinani toinen osapuoli oli siis syntyperäinen muslimi islamin kulttuurista, vaikkakin kauemmin Suomessa oleskellut kuin jotkin nuoremman polven kantasuomalaiset maahanmuuttokriitikot ja poliittisesti maahanmuuttokriitikko itsekin. Mutta uskontotodellisuuksista olikin kyse. 

Ja naisen asemasta. Mutta avatessani naisen aseman käsityksiä tässä en halua sortua esittelemään asiaa kliseisesti länsimaisesta 2000-luvun valtavirta(uskonto)todellisuudesta katsoen muiden blogisivustojen tyyliin. 

Koska itse katson asiaa esoteristisesta väylästä valtavirrasta poiketen. Uskonkäsitykseeni on sekoittunut jo alunperin lapsesta asti niin paljon platonismin teesejä, ja myös kuusi vuotta uskonnollisen ilmestyksen kokemuksen jälkeen jotain muuta, sekä puolentoista vuoden indoktrinaation tuloksena tietyltä alueelta peräisin olevan henkilön kanssa vuorovaikutuksen kautta islamin kulttuurin vahvoja vaikutteita. 

Naisen tahraamattomuus on suorastaan teesi länsimaisessa islamin ja uskontokritiikissä yleensäkin.

Länsimaisessa kritiikissä se nähdään kielteisenä, naisen itsemääräämisoikeutta ja arvoa alentavana asiana.

Islamissa asia nähdään päinvastaisena, naisen oikeutena suojeluun ja naisellisten tarpeiden ilmaisemisen oikeuteen.

Nämä liittyvät tietysti kulttuurin historiaan: lännessä nainen on kodin ulkopuolinen toimija miehen tapaan, ja täten naisen seksuaalisuus on nähty kodin ulkopuolisena toimijana myös.

Kun kaksi näin vahvaa uskontotodellisuutta törmää, voi tulla mielenkiintoisia aikoja. Niin kuin tulikin. 

Minä olen aina ollut ultravahva nainen, olen määrännyt itse oman kohtaloni polut, enkä ole odottanut muita niitä määrittelemään. Olen käyttänyt omaa tahtoani menneisyydessä liikaakin, yli jumalan tahdon.

Tästä tahdosta ja itsenäisyydestä olen myös maksanut hyvin kovan hinnan. Näin vielä vuonna 2016 Suomessa, naisten ja tyttöjen tasa-arvon edelläkävijämaassa.