-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 5. elokuuta 2016

Onko islam muslimiterrorismin syy?

Otan tässä kantaa Marko Hamilon kirjoitukseen, missä hän koettaa syy-seuraus-suhteella todistaa islamin uskonnon olevan muslimiterrorismin syy.

Yhteiskuntatieteissä kausaaliselitys on ytimeltään automaattinen, jolloin syy ja seuraus eivät ole toisistaan loogisesti riippuvaisia, vaan ne havaitaan peräkkäin

Otetaan esimerkki: oletetaan, että Koraanissa käsketään tappamaan 'vääräuskoisia'. Looginen selitys muslimien tekemälle terrorismille olisi siten, että tappaminen johtuu Koraanin antamasta käskystä. Onneksi sentään Hamilokaan ei sorru näin yksinkertaistettuun arkiajatteluun. 

Tieteellinen selitys muslimiterroristin tekemälle teolle löytyy syy-seuraus-suhteen peräkkäisyydestä. Yhteiskuntatieteissä siis maailmassa havaitut asiat järjestetään peräkkäin tutkittavaan tilaan, jolloin asioiden todelliset syy-seuraus-suhteet paljastuvat. Todellisilla tapahtumilla, eli mitä yhteiskuntatieteissä mitataan, on hyvin vähän tekemistä ihmisen rakentaman logiikan kanssa.

Mitä sitten tarkoittaa syy-seuraus-suhteen peräkkäisyys?

Otetaan taas esimerkki. 

Modernin länsieurooppalaisen terrorismin katsotaan syntyneen 5. syyskuuta vuonna 1972, jolloin palestiinalainen terroristijärjestö Musta Syyskuu hyökkäsi Israelin joukkueen kimppuun Munchenin olympialaisissa tappaen 11 joukkueen jäsentä. Tuolla iskulla ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. 

David B. Tinnin & Dag Christensen kertovat:
"...Terroristit olivat niiden perheiden todellisia tai henkisiä poikia, jotka oli ajettu kotimaastaan. Niiden miesten isät, jotka nyt olivat terroristien aseiden vankeina, olivat ajaneet heidät sieltä. [Munchenin] panttivangit taas olivat sen rodun eloonjääneiden jälkeläisiä, joka oli joutunut historian laajimman kansantuhon kohteeksi. Ja epätoivoissaan he olivat turvapaikakseen ottaneet uudestaan haltuunsa historiallisen kotimaansa.
Toisen maailmansodan jälkeen (jonka aikana kuusi miljoonaa juutalaista kuoli natsien keskitysleireillä) maailma tunsi sääliä niitä kohtaan, jotka olivat välttyneet kuolemalta. Eloonjääneet oli viety kodeistaan ja kotimaastaan ja ahdettu kurjiin kodittomien leireihin Keski-Eurooppaan. Syyllisyyden tunnetta potevien yleinen kansainvälinen mielipide rohkaisi juutalaisia perustamaan valtion Palestiinaan. Siellä heidän muuttoliikkeensä ajoi jotkin palestiinalaiset kodeistaan ja työnsi nämä uusiin leireihin, jotka olivat yhtä kurjia ja toivottomia kuin ne joista juutalaiset juuri olivat tulleet...". *

Kausaalista peräkkäisyyttä voidaan valottaa vielä enemmänkin: Olympialaiset ovat muinaisen kreikkalaisen perinteen mukaan aselevon aikaa, ja tämän vuoksi maailma pysähtyi Munchenin olympialaisten veriteon äärelle tv-kameroiden kääntäessä linssinsä urheiluareenan sijaan olympiakylän ennennäkemättömiin tapahtumiin. Lisäksi Länsi-Saksa muisti edelliset Hitlerin isännöimät vuoden 1936 Berliinin olympialaiset, mitkä olivat poliittisesti toisen maailmansodan yksi esinäyttämö, ja halusi tehdä vuoden 1972 olympialaisista "Rauhan ja ilon kisat", kuten he kutsuivat niitä*. Munchenin tapahtumien seurausten yksi syy olikin olympialaisten puutteelliset turvallisuustoimet. Turvallisuustoimenpiteet olivat mahdollisimman vähäiset johtuen historiallisista taakoista ja siitäkin, että Dachaun keskitysleiri sijaitsee vain lyhyen matkan päässä Munchenista*.

Tapahtumien seurauksiin vaikutti myös israelilaisten aikaisempi kokemus terroristien kanssa, joten Golda Meir antoi ehdottomat ohjeet kriisin ratkaisemiseen, joissa ei suvaittu minkäänlaista kompromissia terroristien kanssa, eikä taipumista terroristien vaatimuksiin. Israel myös vastuutti yksin Länsi-Saksan kriisin lopputuloksesta*.

Kun kriisi ratkesi lopulta huonosti Fürstenfeldbruckin lentokentällä yöllä 6. päivä syyskuuta, antoi Israel ja sen tiedustelupalvelu Mossad pian tämän jälkeen salaisen sodanjulistuksen Mustalle syyskuulle koodinimellä operaatio "Punaisen prinssin metsästys"*. Munchenin kriisin seuraukset siis muokkasivat Lähi-idän ja koko maailman tapahtumien kulkua*. Huomatkaa, että islamin uskontoa ei ole mainittu. Sillä ei ollut yhtikäs mitään tekemistä muslimiterrorismin synnyssä. Se ei siis ole ollut arabiterrorismin syy, vaan arabi- ja muslimiterrorismin syy ovat historialliset tapahtumat, jotka loivat tiettyjä yhteiskunnallis-poliittis-sosiaalisia olosuhteita ja ongelmia, mitkä loivat edelleen kausaliteetin omaisesti uusia tapahtumia, ja niin edelleen.

2000-luvulla, 40 vuotta noiden tapahtumien jälkeen luemme mediasta terroristien huutaneen tekopaikalla allahu-ak-baria tai lukeneen videonpätkälle Koraanin suuria esinäytökseksi teolleen. Palaamme jälleen tuohon alussa mainitsemaani asioiden loogiseen selittämiseen

Rikospaikkatutkimuksen mukaan tärkeää ei ole se, mitä ihminen sanoo, vaan teot merkitsevät.* Rikollisia tekoja tehneen ihmisen rikosta koskevan kokonaiskäyttäytymisen purkamiseksi täytyy ymmärtää, että jokainen rikos koostuu useista valinnoista, jotka yksinään eivät kerro mitään teon motiivista.* Mikäli siis halutaan ymmärtää vaikkapa muslimiterroristien Koraanin suuriin vetoamista, niin mittaaminen täytyy suorittaa vertaamalla tekoa muihin samanlaisiin tekoihin.

Tämä siksi, että kun arvioimme toisen käytöstä tämän sanomisten, ulkonäön, tai muun toiseuden tunnetta aiheuttavan tekijän perusteella omasta kokemusmaailmastamme ja kulttuuristamme käsin, tapahtuu virhe, että annamme moraalisten tai eettisten käsitystemme vaikuttaa arvioomme, jolloin arvio muuttuu arvottamiseksi akselilla hyvä-huono. Tämän jälkeen meitä on helppo johtaa harhaan ja manipuloida, ja harhaudumme itse luomamme valheen polulle. *

Tässä kohtaa kiinnostavaa on Hamilonkin esille ottamat tilastot, johon hän oikeastaan perustaa kirjoituksensa. Määrällinen mittaamistapa nostaa tutkimuksen abstraktiotasoa, jolloin yksittäisten ihmisten useat eri valinnat rikosten teossa ja niistä koostuvat yksittäiset rikokset, ja rikolliset, ja niin edelleen mitattavan asian mukaan, katoavat niihin. Määrällinen tutkimus ei siis välttämättä ole paljastavaa tai hyödyllistä sellaisen tutkimusongelman kanssa, kun halutaan löytää terrorismin syy - etenkin mikäli mittaaminen tapahtuu meidän omasta kokemusmaailmastamme käsin, eikä vertaamalla tapauksia keskenään kohdataksemme rikollisten kokemusmaailmat, jolloin pääsemme syihin käsiksi

Tähän perustunee muuten se vanha lausuma, että maailmassa on 1.6 miljardia muslimia, joista vain muutama on terroristi. 

Kiintoisampaa onkin etsiä motiivia, tai sitä tarvetta, mikä vie uskonnon käyttämiseen terroritekojen taustana.

Mutta minusta vieläkin kiintoisampaa on havaita, miten kärkkäästi lännessä ymmärretään uskonto, siis tässä tapauksessa islam, terrorismirikosten miltei ainoaksi motiiviksi.

Se on kiinnostavaa, koska 'länsi' on ylipäänsä hyvin sekularisoitunut, epäuskonnollinen ja ateistinen, joten loogisesti ajatellen voisi kuvitella, että syitä terrorismiin haettaisiin muualta kuin hengelliseltä puolelta. Miksi sitten juuri uskonto kiehtoo siinä määrin, että vain ja ainoastaan uskonto on nostettu julkisessa keskustelussa terrorismin syyksi? Ehkä myös tämä logiikka piilottaa taakseen yhteiskunnallisia ja historiallisia kausaaliselityksiä, mitä tutkimalla voisi paljastaa lännen ja idän näkemyseroja ja lännen kipupisteitä.









Viitteet esiintymisjärjestyksessä:
* Tinnin, David B & Dag Christensen, Iskuryhmä - Tositarina israelilaisesta tiedustelupalvelu Mossadin hyökkäyksestä. 1. painos, 1977, 19-20.
* Sama, 20.
* Sama, 21.
* Sama, 24-25.
* Sama, 14.
* Sama, teoksen esipuhe.
* Muller, Thomas, Ihmispeto. Jyväskylä; Ajatus Kirjat, 2006, 152.
* Sama, 162.
* Sama, 152.