-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 22. elokuuta 2016

Bannattu roiskeläppä

Ranskassa on noussut kohu siitä, että valtio haluaa sakottaa tai jopa pidättää burkinia käyttäviä naisia. Burkini on halventava nimitys musliminaisen uima-asulle, mikä on peittävämpi kuin narubikini.

Feministit ainakin Suomessa tuntuvat ajavan samaa valtion ja patriarkaatin vaatekieltoa. Liberaali yhteiskuntajärjestyksemme on tullut pisteeseen, jossa yhteiskuntaa pidetään sitä vapaampana, mitä vähemmissä vaatteissa sen naiset kulkevat. Toisinkin sanoen, naisten vapautuksen mittarina pidetään vähäpukeisuutta, jopa naisten alastomuutta julkisissa tiloissa.

Feministit perustavat musliminaisten vaatetuksen rajoittamishalujaan sillä, että perinteisen uskonnollisen vaatekappaleen riisumisesta moni nainen on saanut maksaa terveydellään tai hengellään.

Mutta burka tai musliminaisen huivi on kuitenkin vain vaate. Aivan niin kuin länsimaisen tyylinen minihame, narubikinit tai pikkutoppi.

On eri asia, millaisia merkityksiä ulkopuoliset näille vaatekappaleille antavat. Tai valtio. Tai miehet, uskonto tai läntinen  patriarkaatti. Odottaisin feministien kuitenkin naisten puolustajana sanovan itsensä irti miesten kokemusmaailmasta, hallinnasta ja maailmankuvasta ja havainnoivan syvemmällä tasolla näiden naisten kantamien vaatekappaleiden yhteiskunnalliset  merkitykset, joita ei usein arjessa tule ajatelleeksi, ja kritisoivan niitä. Johonkin kun on pakko pukeutua. Jokainen nainen pukeutuu siihen, mikä tuntuu parhaalta, eri syistä, oli se sitten punaista, mustaa tai pastellia.

Lännessä minihameen katsotaan oikeuttavan raiskauksen. Näin ainakin useiden eri puolilla maailmaa annettujen oikeuden tuomioiden ja myös valitettavasti vielä melko yleisen asenteen ja mielipiteiden mukaan. Aika vasta kuitenkin luin taiteilijasta, joka oli pyytänyt sosiaalisessa mediassa naisia lähettämään hänelle kuvia niistä vaatekappaleista, mitä nämä olivat kantaneet päällään raiskauksen hetkellä. Kuvia olikin kertynyt verryttelyhousuista, pitkistä takeista, löysistä t-paidoista ja matalakantaisista lenkkareista, mutta ei ainuttakaan kuvaa siitä minihameesta, minkä piti olla raiskauksien ja naisten alistamisen pääasiallinen syy. Totta kai joku satunnainen baarista tulija on voinut joskus jossain pukeutua myös siihen roiskeläppään joutuessaan kotimatkalla raiskatuksi. Silti minihame kantaa tällaista kyseenalaista yhteiskunnallista leimaa. On ihme, etteivät feministit ole vaatineet valtiota bannaamaan minihametta, koska se alistaa naisia ja sen (väkisin)riisuminen altistaa raiskauksille, terveyden ja hengen menetyksen uhalle. Vielä erikoisempaa on se, ettei valtio tai miehet sen etunenässä ole vaatineet minihametta bannattavaksi näistä samoista syistä, sakotettavaksi tavattaessa tai sen kantajaa pidätetyksi - niin kuin burkaa tai burkinia, tai muita musliminaisten vaatteita ja näiden kantajaa  - vaan päinvastoin liberaali järjestys kehottaa naisia riisumaan loputkin vaatteensa vapauden nimissä.


Naisten objektivisointi ja riippuvaiseksi, näkymättömäksi ja äänettömäksi tekeminen ei siis lopu naisen vaatteen alta löytyvään kehoon, vaan se liittyy myös naisen kantamaan vaatteeseen. Surullista.

Feministien pitäisi myös ymmärtää miten hallitukset käyttävät naisia ja heidän kantamiaan vaatekappaleita hyväkseen poliittisessa diskurssissa ja kansan kiihotuksessa. Naiset ja heidän huivinsa ja uima-asunsa - niin arkisia ja korvaamattomia kapistuksia kuin naisille ovatkin - ovat pelkkiä pelimerkkejä suurvaltojen nokittelussa ja kamppailussa vallasta. Tästä vallanjaosta nämä pelimerkit eivät itse ikinä hyödy mitään, koska he ovat usein köyhintä ja marginaalisinta kansanosaa Euroopassa.