-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Turkki pitää puoliaan

Turkin öisen vallankaappauksen jälkeen olen hämmentyneenä seurannut uutisointia. Esimerkiksi Foreign Policy ilmoittaa, että Turkki saa syyttää vallankaappausyrityksestä Turkin johtajaa, Erdogania, joka kärsii lehden mukaan "paranoiasta".

Olen melko hämmentyneenä seurannut uutisointia Turkin ympärillä jo pitkään, ja etenkin omituista ja harhaista Erdoganin kiivasta mustamaalausta lännessä.

Juuri luin jonkun suomalaisen bloggarin otsikon, jossa tämä valistaa kansaa Erdoganin saaneen kaappausyrityksen jälkeen Turkin kansan suosion.

Haluan oikoa näitä muutamia epäkohtia. Ensinnäkään Erdogan ei saanut kapinayrityksen jälkeen Turkin kansan suosiota, vaan Erdoganin suosio on ollut koko ajan hyvin vahva Turkissa ja koko muslimimaailmassa. Itse asiassa kapina taittui osaksi Edoganin kovan massasuosion ja kansan tuen avulla.

Jos luitte edellisen päivitykseni, johon kirjasin reaaliajassa Turkin tapahtumat turkkilaisista lähteistä paikan päältä, niin huomasitte, miten pääministeri ja presidentti kehoittivat kansaa koko ajan kaduille kapinan ollessa meneillään. Ja kansa oli kaduilla. En tiedä oliko tätä lainkaan uutisoitu lännessä. Turkissa kansa todella oli kadulla tukemassa johtajaansa.

Jos Erdogan joitain asemiaan vahvisti kapinan jälkimainingeissa, se oli nimenomaan asemiaan lännen silmissä.

Eilen oli hämmentävää lukea facebookista päivityksiä, missä toivottiin Erdoganin tippuvan, jotta "demokratia ja ihmisoikeudet pääsisivät Turkissa taas voimaan".

Tällaiset kommentit kertovat lähivuosikymmenien historiatiedon hälyyttävästä puutteesta. Milloin ihmisoikeudet ja demokratia ovat muka vallinneet Turkissa?

Vaikka sotilashallinto siviilihallinnon ohessa on pitänyt huolen siitä, että Turkin sekulaari hallinto ei pääse "islamisoitumaan". eli että uskonto ei pääse ottamaan osaa Turkin hallinnossa Turkin perustuslain vastaisesti, niin sotilashallinto Turkissa tuottaa maailman synkimmät ihmisoikeustilastot. Mikäli sotilaat pääsisivät taas valtaan, kuten 1980-luvulla, piikki ihmisoikeuksien huonontumisessa Turkissa nousisi voimakkaasti, kuten 1980- ja 90-luvuilla on käynyt.

Turkissa on siis hento ja heikko tasapaino siviili- ja sotilasvallan kesken.

Ja räjähtävä, kuten kapinayrityksestä näimme.

Lännessä siis ilmeisesti ajatellaan, että Erdoganin enemmän perinteisiin taipuva hallinto on automaattisesti huono, koska se perustaa uskonnon traditioihin enemmän kuin edeltäjänsä, ja enemmän kuin mitä maallistuneissa lännen hallinnoissa on totuttu yli vuosisataan Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta totuus on juuri päinvastainen: maallinen sotilashallinto tuottaa Turkissa ihmisoikeuksien ja demokratian rajun laskun, koska sotilashallinto pyrkii kaikin tavoin kitkemään uskonnon kaiken vaikutuksen yhteiskunnassa. Lännessä asia on helpoin ymmärtää, jos vertaa tätä uskontoasiaa Neuvostoliiton vastaavaan tilanteeseen.

Tässä mielessä Turkki pitää puoliaan ja samalla koko muslimimaailman puolia lännen ja Yhdysvaltojen julmaa, alistavaa mielivaltaa vastaan, mikä haluaisi Turkin taipuvan lännen esimerkin mukaan länsimaisen demokratian malliin  -  mutta lännessä pitäisi ymmärtää, että Turkki toteuttaa viimeistään nyt omaa hallintomalliaan, mikä parhaiten tukee ja kasvattaa sen omaa ihmisoikeus- ja demokratiatilannetta. Länsi ei voi pakottaa Turkkiin "sotilasjunttaa" ja uusia, kasvavia ihimisoikeusloukkauksia tukemalla sokeasti täysin sekulaaria hallintoa.

Näinhän länsi on tehnyt viimeisen esimerkin mukaan Syyriassa. Ja tämän vuoksi lännen lehdistö näkee parhaaksi mustamaalata Erdoganin.

Maailman pakolaistilanne on räjähtänyt käsiin Yhdysvaltojen ja Euroopan johtajien toimien vuoksi.