-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Turkin kuolemanrangaistus symboloi turkkilaista potenssia

Joku vertasi The Intercept- uutissivuston kommenttiosiossa Turkin tuoretta päätöstä ottaa kuolemanrangaistus uudelleen Turkin lakiin ja Turkkia keskenään misogyynisenä tekona ja misogyynisenä valtiona.

En loogisesti hahmottanut, miten naisviha ja kuolemanrangaistus vertautuvat toisiinsa, mutta sen sijaan ymmärsin yskän: Turkkia on kirjallisuudessa sanottu yhdeksi maailman maskulinistisimmaksi valtioksi. Tämä tarkoittaa käytännössä machokulttuuria ainoana sallittuna ja hyväksyttynä kulttuurina Turkissa. Tämähän pitää paikkansa. Muslimikulttuurissa yleensä on tarkat raja-aidat sukupuolten väliselle kanssakäymiselle, mutta Turkissa aivan erikoisesti nähdään kodin ja ulkomaailman välinen ero: nainen määrää kodin seinien sisäpuolella, mutta mies heti kun astutaan kodin seinien ulkopuolelle. Turkkilaisessa kollektiivisessa metamuistissa säilyy varmasti vielä tuhannen ja yhden yön sulttaanitarut haaremeineen, joiden sisäpuolelle haaremin naiset olivat koko loppuiäkseen suljettu.

Voisi siis ajatella, että psykologisesti kuolemanrangaistuksen uusiminen Turkissa todellakin tarkoittaa turkkilaisen maskuliinin ja imagon uusimista lännen vaikutuksen alta lännen kauhistuneiden silmien alla.

Turkki halusi jossain vaiheessa EU:in ja teki myönnytyksiä EU:lle. Turkki poisti kuolemanrangaistuksen laistaan tämän kehityksen ollessa käynnissä, muistaakseni vuonna 2004. Ainoa este Turkin pääsylle EU:in oli tuolloin Turkin EU:n näkemyksen mukaan sen puutteelliset ihmisoikeudet.

Mutta sitten Turkki alkoi voimakkaasti kasvattaa talouttaan, eikä ollut enää kovin halukas nousemaan Euroopan unionin rattaisiin, koska EU alkoi samaan aikaan osoittaa taloudellisen laskusuunnan pahoja merkkejä, mikä jatkuu vaan. Tänä päivänä Turkki ei taida edes virallisesti tähytä enää EU:in, vaan kasvattaa itsestään suurvaltaa.

Kuolemanrangaistuksen ottaminen uudelleen käyttöön epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen osoittaa lännelle, miten kauas Turkki on lännen ja EU:n arvoista -  joille se kerran oli jollain tasolla mahdollisesti halukas olemaan kuuliainen - valunut. Tämä kismittää länttä. Onkin irvokasta, miten iso kohu Turkin lakiuudistuksesta on lännessä tullut. Kohu on tekopyhää, koska esimerkiksi Yhdysvalloilla itsellään, mikä kovasti on halukas ihmisoikeuksia ja demokratiaa Turkkiin Naton johdolla tuomaan, on käytössä ja lainvoimaisena kuolemanrangaistus ainakin yhdessä osavaltiossaan.

Turkin kuolemanrangaistuksen uusiminen symboloi siis turkkilaisen miehen potenssia. Machopotenssia länsi ei kyennytkään murskaamaan EU:n yrityksestä huolimatta kastroida se lännen mielen mukaiseksi. Ja etenkin se symboloi ja pyrkii näyttämään lännelle turkkilaisen potenssin uhmakkuuden lännen edessä. Se on kuin itsenäisyysjulistus Naton kahleista. Potenssi on tarkoitettu provosoimaan, ja demonstroi Turkin uutta tulevaa suurvaltakautta. Naton toiseksi suurimpana armeijana tämä on mahdollinen skenaario.

Historiallinen jako Euroopassa Itä-Roomaan, Bysanttiin ja Länsi-Roomaan näkyy yhä tässä kehityksessä. Turkki, jonka alueella kerran oli Itä-Rooman ja Bysantin keskus, Konstantinopoli, säilyy yhä vaan jakolinjana lännen ja idän välillä. Jakolinja ei hyvästä yrityksestä huolimatta kuitenkaan vieläkään murtunut, vaan Turkki jatkaa lännestä etääntymistään.


Copyright © 2016 Anu Palosaari