-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Rikospaikkatutkimus ja poliittinen terrorismi

Rikospaikkatutkimus on alkanut kiehtomaan minua. Ihmisen käyttäytymisestä kun ei pysty määrittelemään mitään. Käytös sinänsä ei paljasta mitään. Ainoastaan kun tiedetään yksilön tarpeet tietyn käytöksen, käytösmallin tai käyttäytymisen takana, voidaan kertoa, miksi joku käyttäytyy tietyllä tavalla, ja voidaan jopa pystyä vaikuttamaan henkilön käytöskuvion muuttumiseen henkilön tarpeisiin puuttumalla. Siis manipuloimalla tarpeita voidaan vaikuttaa käytökseen, ja kertoa mahdollisesti enemmän tulevastakin käytöksestä, kun se sovelletaan aiemmin kerättyyn tietoon samantyyppisestä tai samanlaisesta käytöksestä - edellyttäen että tarpeet on osattu täsmällisen oikein määritellä.

Kriminaalipsykologia kiehtoo myös siksi, että yleensä ihmiset kuvittelevat näkevänsä pahan naamion sen kohdatessaan. Kuitenkin se, mitä me näemme, on naamio itsessään, eikä kerro sen takana olevasta naamiosta mitään. Naamiot kertovat enemmän meistä itsestämme ja meidän tarpeistamme kuin todellisuudesta tai toisesta henkilöstä.

Myöskään koskaan ei voi sanoa tuntevansa läheisen tai jonkun ihmisen niin hyvin, että tietää, mihin tämä pystyy ja mihin ei. Me emme tiedä johtuen näistä harhaanjohtavista käytösnaamioista, mistä luulemme voivamme oikein tulkita jotakin.  Kun luulee olevansa oikeilla jäljillä, erkaantuu yhä enemmän todellisuudesta, koska oman mielen näkemät naamiot erehdyttävät väärälle polulle. Havainnot mitä sillä polulla teemme, ovat epäoleellisia ia jopa virheellisiä - ainakin edelleen yhä enemmän harhaanjohtavia todellisuudesta.

Suomessa ei voi opiskella kriminaalipsykologiaa pääaineena, enkä sitä kaipaakaan; historiantutkimuksen metodit yhteiskuntatieteellisen määrällisine ja laadullisine tutkimusotteineen riittävät opettamaan tutkimuksen teon. Olen päättänyt ottaa ns. joo-opintoja oikeussosiologiassa ja kriminologiassa koostaakseni tutkinnostani yksilöllisen ja tarpeitani vastaavan. Ulkomailla voi jatkaa kriminaalipsykologian opintoja tästä lähtökohdasta.

Mitä nämä minun tarpeeni sitten ovat? Tähän mennessä olen kiinnostunut selvittämään poliittisen radikalisoitumisen juurta. En pyri tuomaan yksityiskohtaista yleisskeemaa sille, miksi radikalisoidutaan, koska uskon, ettei sellaista ole todellisuudessa olemassakaan. Jokainen radikalisoitumisprosessi on yksilöllinen, ja jokaista pitää tarkastella tapauskohtaisesti induktiivisen tieteen lähtökohdasta, eli yksityisestä kohti yleistä. Tässä kohtaa historiantutkimuksen ja rikospaikkatutkimuksen työtapoja voin sitoa löyhästi, poikkitieteellisesti yhteen: rikospaikkatutkimuksessa kerätään dataa samanlaisesta ja samankaltaisesta käyttäymisestä jonkin tietyn tarpeen takana. Klassinen esimerkki voisi olla vaikkapa se, miksi tietyntyyppiset sarjamurhaajat asettavat esineitä uhriensa päälle. Tietyn käytöksen takana on jokin tietty samanlainen tarve yksilöiden välillä. Tässä kohtaa historiantutkimuksen induktiivinen ote (tapauskohtainen) voi antaa lisätietoa näitä tietoja keräävän "datapankkiin" poliittista radikalisoitumista edeltävistä ja sitä koskevista "tarpeista" esimerkiksi terroristien suorittamien tekojen ja joukkosurmiin liittyvän käytöksen (rikospaikkakäyttäytymisen) takana. En tiedä, onko tuollaista datapankkia olemassakaan. Jos ei ole, niin on mahdollista, että jossain vaiheessa se muodostuu. Terroristiseksi "rikospaikkakäyttäytymiseksi" voi hyvin laskea esimerkiksi nykyaikana sosiaalisessa mediassa käyttäytymisen ennen tai jälkeen tekojen, ja paljon muuta mitä voidaan löytää ja laskea rikospaikkakäyttäytymiseksi. Itse asiassa radikaalien ja jo rikollisia poliittisia tekoja suorittaneiden käyttäytymistä pitäisi mitata kriminaalipsykologian keinoin. Siellä mittaaminen tapahtuu vertaamalla, eli vertaamalla tekoja aikaisempiin tekoihin, jolloin saadaan muodostettua dataa.

Uskon, että poliittista radikalisoitumista edeltävät ja kannattelevat tarpeet, mitä ne sitten yksilöllisesti ovatkaan, ovat avainasemassa terroritekoihin eli rikospaikalle päädyttäessä ja tiettyjä akteja siellä suoritettaessa. 

Näiden tarpeiden ja tekojen välistä dataa pitää alkaa mittaamaan, jotta voisi olla mahdollista estää uusia terroritekoja.

Tässä on paljon työtä edessä. Siitä puhuen, poistun taas lukemaan kirjallisuutta ja koostamaan ajatuksia.


Copyright © 2016 Anu Palosaari

Huomioithan tätä tekstiä kopioidessasi tai tästä tekstistä tietoa kopioidessasi, että tämä teksti on osa tieteellistä työtä, missä omistusoikeus on allekirjoittaneella