-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Minä ja turkkilainen

Kirjoitettu niiden kymmenien pitkien poliittisten ja yhteiskunnallisten keskustelujen pohjalta - mitä olemme turkkilaisen henkilön ja allekirjoittaneen välillä viimeisen vuoden aikana läpikäyneet - ja niiden kautta heränneiden oivallusten löytämisen pohjalta, mitkä loivat itselleni uudelleen John Bergerin kadonneen yhteiskunnallisen horisontin, missä maailma sammutetaan globalisaation helvetin tulesta. 

Rakastettuni toisteli eilen nimeäni. "Anu, Anu, tuon täytyy olla maailman kaunein nimi". 

Sitten hän maisteli suussaan koko nimeäni "Anu Palosaari, Anu Palosaari". Tokaisin siihen, että älä tuota nimeä ainakaan väärässä paikassa ääneen sano. 

On nimittäin niin, että paitsi että jotkut vasemmistolaiset eivät uskalla kätellä minua, niin olen joskus asuntoa itselleni hakiessani saanut markkinoilta kenkää nimeni vuoksi. Jotkut eivät uskalla ottaa minua asumaan taloyhtiöönsä. Kaikki johtuu pelkästään hurjasta poliittisesta maineestani.

Mutta itse asiassa turkkilainen rakastettuni ei jää minua yhtään hurjassa maineessa jälkeen, ehkä jopa päinvastoin. Tämä liittää meitä yhteen, ainakin kun minulta kysytään, todennäköisesti myös toisinpäin (en voi kuitenkaan toisen puolesta ehdottomasti todistaa jotain oikeaksi).

Olen koko ikäni suomalaisessa yhteiskunnassa kokenut erilaisen persoonani vuoksi syrjääntyöntämistä ja syrjimistä. Otetaan esimerkiksi mielipidetuomio, minkä sain: suomalainen yhteiskunta on niin järjestetty, steriloitu ja neutralisoitu, että turkkilaisen rakkaani mukaan Suomessa ei ole mitään kulttuuria. Ja kun ei ole kulttuuria eikä värinää, ei voi olla myöskään väriä eikä ääntä. Eikä mielipiteitä. Eikä persoonia, korkeintaan kuin muutamalle harvalle kaapinpäällyspaikan myönnetylle vanhalle rumalle taiteilijalle ja nekin vain puoluekirjan säätämien ehdottomien suositusten mukaan.

Jos joku Suomessa ajattelee politiikasta suomalaiskansallisen arkipäiväisesti, hänelle voi olla yllätys, että maahanmuuttajalla ja rasistiksi leimatulla voi olla heitä tunnetasolla voimakkaasti yhteenliittäviä kokemuksia ja tuntemuksia suomalaisesta yhteiskunnasta, suomalaisessa yhteiskunnassa elämisestä, leimautumisesta siellä johonkin tiettyyn yhteen kategoriaan ja sen mukaisen kohtelun saamisesta, stigmatisoinnista, marginaalista, näiden kokemusten synnyttämästä voimakkaasta vuosikymmeniä hautuvasta vihasta ja näistä johtuvasta yksinäisyydestä - kunnes he sattuvat törmäämään toisiinsa oikeassa paikassa ja oikeana hetkenä, ja yksinäisyys ja eristyneisyys väistyvät. Viha ja vihainen kritiikki yhteiskuntaa kohtaan saattavat pysyä. Valitan.

Itse asiassa Suomessa suomalaiskansallisen arkipäiväisesti politiikasta ajattelevat sekä suvaitsevaisto että rasistit, eli nämä Suomessa jatkuvasti vuosikymmeniä ja varmasti vielä vuosisatoja matsia ottava suomalaiskansallisen leimaava taistelupari. Vertailukohdaksi otettakoon Turkin taistelupari, sotilashallinto ja siviilihallinto. 

Suvaitsevaisto, oppineisto, liberaalit ja rasistit Suomessa eivät ymmärrä, että Turkissa on vallan mainio demokratia tällä hetkellä eikä sitä tarvitse jeesustella ja yrittää vallankumouksin rukata. Jos jaksatte jeesustella, haukkokaa henkeänne vuorostaan yhtä kiivaasti suomalaisen pintademokratian edessä ja toivokaa, että joku liittäisi tänne vähän sitä syvädemokratiaa. Vaikka pommikonein, jos ei ne muuten ymmärrä. 

Suvaitsevaisto ja yliopiston liberaalit pitävät pommikonedemokratiaa eettisesti moraalisena mallidemokratiana. Tämä johtuu siitä, että he eivät itse pääse näkemään pommikoneiden jälkiä. Heille on olemassa vain oma valkoisen miehen röyhkeä mieli, mikä pitää valistuksen ajan kehittämää muodollista hyvää hyvänä ja omaa keksintöä sellaisena, että muka kaikki muutkin varmasti, heiltä edes kysymättä, haluavat sen. Valkoinen mies näkee vain oman mielensä luomat käsitteet. Hänellä ei riitä herkkyyttä tai älyä kuunnella ympärillä olevia ihmisiä ja arvottaa heidän ratkaisunsa ihan yhtä hyviksi, vaikkakin eri näkökulmasta ja lähtökohdista lähteviksi kuin omansa. Tämä on kolonialismia, tai uuskolonialismia, postmodernia postkolonialismia. Vuosisatoja vanhalla eurooppalaisella valloitusperiaatteella silti, nimikkeestä ja nimikyltistä viis. 

Valkoiselle miehelle ei tule mieleen, että anatoliassa ja kaksoisvirranmaassa oli hallintomalli ainakin jo viisi ja puolituhatta vuotta sitten, silloin kun Suomessa elettiin vielä pienissä kyläyhteisöissä. Turkkilaisia, tai muitakaan Lähi-idässä, ei kiinnosta eurooppalainen Liberte, Egalite, Fraternite, eli pommikonein ja sähkösokein tuotu muodollisen vapauden utopia (tai dystopia, miten vaan). Tämä on suvaitsevaiston ja liberaalien tekopyhyys.

Tällainen on siis maahanmuuttajan ja rasistiksi leimatun yhteenliitetty kokemus, think tank ja sen tulos yhden vuoden ajalta suvaitsevaistolle, rasisteille, tohtoreille ja liberaaleille. Ja se paljastaa, miten suljettu järjestelmä valtio nimeltä Suomi lopulta on. Sorry suvaitsevaisto. Olette rasisteja ihan kaikki. Teidät erottaa vastinkappaleestanne eli rasistista vain tekopyhyys ja tietämättömyys.

Liberaalien ja suvaitsevaiston tekopyhyyden voi yhyttää toisellakin tapaa. Ajatellaan yhteiskunnassa tapahtuvaa normaalia poliittista ja yhteiskunnallista diskurssia. Suvaitsevaistohan pitää maahanmuutto-ilmiötä, mistä Suomessakin on väännetty kättä koko 2000-luvun, pyhänä lehmänä. Maahanmuutosta ei mielellään saisi sanoa mitään, ainakaan niissä keskusteluissa, missä minä olen suvaitsevaiston ja liberaaleiksi itseään kutsuvien kanssa ollut. Tai siis ei mitään negatiivista. Se, ettei halua lausua maahanmuutosta mitään, ei kuitenkaan ole antirasismia. 

Se on itsekritiikin puutetta ja valkoisen miehen häpeän peittelyä. Sillä seuraavaan hengenvetoon he vannovat uskollisuuttaan liberaaleille arvoilleen, eli sille eurooppalaiselle vapauden ideologian inventiolle, mihin he haluavat pakottaa muutkin hinnalla millä hyvänsä. Ja hinta on muille monesti kova, pakolaisuus, kodin menettäminen, kodista irtirepiminen ja surulliset ihmiskohtalot. Se on tappamista, väkivaltaa, sellaista verenvuodatusta, minkä liberaali maailmalla on aiheuttanut ja on siitä vastuussa ja syypää, mutta ei ymmärrä avata silmiään sitä todellisuutta katsomaan, koska haluaa pakonomaisesti nähdä vain oman utopiansa ja visionsa valkoisen miehen valmiiksi rakentamasta maailmasta. Ja koska ei osaa muodostaa itsekritiikkiä, yhteiskuntakritiikkiä, eikä kykene häpeämään. Tämän vuoksi on keksitty niin sanottu antirasismi, mikä ei tietenkään ole mitään rasismin vastaisuutta, vaan rasismia, alistamista, ahneutta, röyhkeyttä, totuuden pimittämistä tällä tavoin ja muiden ihmisten, eli näiden liberaalistamistoimien kohteena olevien ihmisten eli muslimien heitä itseään paljon tyhmempinä pitämistä, koska näillä ei ole samoja arvoja kuin liberaalilla. 

Liian moni suvaitsevainen on pakonomaisen kiinnostunut maahanmuutosta, koska kiinnostukseen ei tarvita kritiikin ja analyyttisen ajattelemisen taitoa tai yhteiskuntateorian tai historian tuntemusta - ainoastaan himo tulla hyväksytyksi muiden samoja iskulauseita toistavien silmissä - mutta ei ymmärrä avata silmiään maahanmuuton ensimmäisille syille. Liian moni ei edes pysty mielessään kokoamaan sitä edessään aukeavaa palapeliä, mikä koostuu maahanmuutosta ja maahanmuuttoon johtavasta maastalähdöstä, vaan kieltää itsekkäästi muslimeilta (ja Lähi-idässä asuvilta muiltakin uskontokuntien edustajilta) oikeuden oman yhteiskunnan kehittämiseen näiden omista lähtökohdista, olkoonkin että ne arvot eivät tietenkään, johtuen historiallisista syistä, noudata länsimaisia liberaaleja arvoja.

Millainen ihminen pitää omia arvojaan muiden ihmisten arvoja parempina ilman syytä ja vielä kuvittelee olevansa antirasisti ja vapauden asialla?


Copyright © 2016 Anu Palosaari



Kiitos M tuhannesti monesta, monesta hyvästä ja opettavaisesta keskustelusta, missä olet avannut minulle omaa kokemusmaailmaasi. Ne keskustelut ovat olleet arvokkaampia kuin mikään maailman kulta ja maalliset aarteet