-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Koska rakastuin muslimiin

Kun rakastuin muslimiin vuosi sitten, kaikki sanoivat minulle, että älä ainakaan sitä terroristia ota. 

Kulunut vuosi on ollut elämäni rankin. 

Siksi että olen tuntenut kanssaihmisteni tuomitsevan minut rakkaudestani. 

Ja siitä lähti liikkeelle vihan piikki kohdallani, missä purkautui vuosien peitetyt tunteet kaikesta, millä ei ole enää merkitystä, ja viimein nyt olen päässyt sen vitutuspiikin taakse, mistä edellisessä merkinnässäni kerroin. 

Tänään, tässä aamuyössä tätä kirjoittaessani, olen voittanut inhimilliset, mutta pettävät tunne-emootiot vuoden taistelun jälkeen.

Eikä hän ole terroristi.

Muslimit ovat maailman päähänpotkituimpia ihmisiä. Keskivertosuvaitsevainenkin sietää heitä vain pakolaisuuden tuoman taloudellisen arvon vuoksi silloin, kun muslimi on alistetussa asemassa pakolaisuuden vuoksi. Suvaitsevaisto ei ole vasemmistolaista eli pasifistista tai antimilitanttia juurta, mistään vallankumouksellisuudesta puhumattakaan. Suvaitsevaisto on militantti, globaalin kapitalismin leviämistä ja teknologistumista kannattava, Israelin ja Yhdysvaltojen miehityspolitiikkaa tukeva, tappamista, julmuutta, kidutuksia viattomia siviilejä, lapsia, vanhuksia ja naisia kohtaan tukensa osoittava ihmismassa. 

Suvaitsevaisto on juuri se epäintellektuelli, tietämätön, sivistämätön ja empatiaton kansanosa, mikä historiallisesti nostaa hitlerit valtaan. 

Arabiterrorismi syntyi Israelin miehityspolitiikan seurauksena. Globaalin kapitalismin leviämistä kannattava tukee aina myös terrorismia ja konfliktien leviämistä. 

Suvaitsevaisto ja EU:n kannattajat ovat osa amerikkalaista konservatiivista patriotismia, nationalismia ja uskonnollisen näkemyksen ylivertaisuutta tukevien kiihkoilijoiden massaa

Nyt roikun kahden maailman välissä. Toinen länsi, toinen itä. Kummastakin vain kalpea aavistus. Olen radikaalioikeistolaiseksi nimetty uusvasemmistolaista elämäntapaa luova muslimi. Kyllä, olen tehnyt muslimien uskontunnustuksen.

En pyri ymmärtämään, koska minun ymmärrykseni ihmisenä tai älykkäänä historiantutkijaopiskelijana ei vaan riitä koskaan, vain saamaan palaset loksahtamaan toisiaan vastaamaan, kuin idän ja lännen toistensa yhteensopiviksi vastinkappaleiksi. Vain näkemään ihmisten sielut liikkeessä, ajatusten liikkuvan siellä, ja heidän kokemuksensa. Kokemukset merkitsevät paljon. Ne muovaavat maapallon tulevaisuutta. Ei ole samantekevää miten ihmisiä kohdellaan.

Mutta en tiedä, sopivatko itä ja länsi koskaan yhteen toisiaan vastaamaan todella maailman politiikan kentällä Onko sellainen toive pelkkä illuusio, naiivi toive? Luulen, että ymmärrän enemmän, kun näen, miten rakastettuni ja minä sulatamme idän ja lännen välisen raja-aidan keskeltämme.

Vaikka kuinka voisin vihata amerikkalaisia näiden tekojen vuoksi arabimaailmassa, en voi vihata amerikkalaisia. Vaikka kuinka voisin vihata muslimeja näiden tekojen vuoksi Suomessa naissukupuolta kohtaan, en siltikään, loppujen lopuksi, enää voi. 

Tämä kykenemättömyyteni johtuu siitä, että siskoni aviomies on amerikkalainen, ja siitä, että rakastettuni ja valittuni on muslimi. Kummatkin hyviä miehiä. Kunnon miehiä. 

Sen sijaan olen valinnut ja päättänyt vihata ja suunnata iskulauseeni huonoja valtion hallintoja, hallituksia ja tiedustelupalveluja kohtaan, mitkä levittävät intentionaalista epätietoa tai valtion päämiehiä kohtaan, jotka ottavat vastaan tietoa ainoastaan intentionaalisesti ja tekevät päätöksiä näiden intentioiden mukaan, ja armeijoita kohtaan, joissa kuri ei toimi ja mielivalta saa ylivallan. 

Olen valinnut ymmärtää muslimi- ja arabimaailmaa ja Lähi-itää. 

Sillä mikä voi olla se viha, se vitutuspiikki, minkä valtaan minäkin jouduin jouduttuani sisään muslimien kokemuksiin rakastettuni kautta, ja siihen, että minä en ollutkaan enää omieni joukossa hyväksytty, kun rakastuin heidän ymmärryksensä mukaan "terroristiin"? Eikö sillä olekin joku merkitys, jokin viite, että ihmisiä pitää jollakin perusteella erotella? Eikö vihalla ole viesti, ja tällä kertaa se viesti, että vääryys tuplaantuu jokaisen vääryyden kokijan mielessä ja muodostaa tulevaisuuttamme ja osan siitä terrorismikierteestä, mihin maailma on nyt tullut peruuttamattomasti siten, että terrorismista, terrorismin uhasta ja näiden vaikutuksista on tullut osa päivän politiikan tekoa? Meidän kaikkien, ei ainoastaan muslimien ja amerikkalaisten tai palestiinalaisten ja Israelin tulevaisuutta. Israelin ja Euroopan unionin mukana tästä vihan politiikasta muotoutuu meitä kaikkia koskevaa politiikkaa. Huomasin tänään, että Israelin uhkausten mukaan eräs palestiinalaisen vastarintataistelijan facebooktili on hiljennetty eli sensuroitu pois. Mitä väliä on koko toimenpiteellä, koska maailma, kansainvälinen media ja Hollywoodin julkkikset tietävät jo Israelin toimet Gazassa ja vastustavat niitä?

Olen tämän vuoden aikana oppinut syvällisesti, että on olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä. Pahoja ihmisiä ja hyviä ihmisiä. Koska rakastuin muslimiin. Koska löysin toisen puoliskoni muslimimiehestä. Koska hänen rakkautensa minua kohtaan on henkistä. Meidän välinen siteemme ei katkea, vaikka ihmiset haluaisivat niin, ei kauna, katkeruus tai viha tule väliimme. Vaikka kansanmassat vihaisivat toisiaan ja ideologiat jylläisivät. 

Etnisyydellä tai kansallisuudella ei ole merkitystä. Minulle on merkitystä vain sillä, että ihmisten kesken on olemassa vain yksi erottava tekijä. Hyvä ja paha.

Pahoja ihmisiä on kaikkialla. Hyviä ihmisiä ei ole. Mutta heitä on jossakin, jokaisessa etnisyydessä, jokaisessa kansassa, jokaisessa uskonnossa.

Välinpitämättömästi suhtautuvia ihmisiä on liikaa. 

Välinpitämättömyys on portti pahojen ihmisten maailmaan ja ihmisen luomaan pahuuteen. 

Älä ole ikinä välinpitämätön kohdatessasi pahuutta. Älä ikinä.