-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Jungner ja Kaikkonen, älkää haukkuko suurta enemmistöä

Päästän teidät nyt pääni sisälle. Kiittäkää luojaanne, että teidän ei tarvitse siellä asua jatkuvasti, toisin kuin minun.

Koko ajatusketju lähti liikkeelle tänä aamuna siitä, että huomasin talomme vesijohtoverkon olevan kärsinyt kuumuudesta niin paljon, että vesi on kullanruskean väristä. Niinpä päätin, että haemme tänään juomavetemme lähikaupasta pullovetenä. Mieleen muistui vuoden takainen putkiremontti, jolloin sitä ymmärsi, että miten siunattu ihminen sitä onkaan, kun saa asua valtiossa, jolla on vesijohtoverkko ja puhdasta vettä tarjolla ilmaiseksi ihan jokaiselle.

Huolimatta esimerkillisestä infrastruktruurista, mikä on hyvä asia, ja huolimatta muodollisista ihmisten perusoikeuksista, mitkä ovat toki hyvä asia silti, niin oikeusvaltion huippupoliitikkojen järjenjuoksu kaipaisi sisällöllistä tarkistamista, jotta minunkin uskoni säilyisi humaaniin sivistysmaahamme.

Aiemmin olen saanut kuin mentaalisesta puukosta mahaan seuratessani kotimaan uutisointia Jungnerin ja Kaikkosen lausumisien pohjalta. Jungner kuulutti, että "enemmistö [suomalaisista] on hitaalla käyviä, kapeakatseisia tonttuja" ja Kaikkonen uhoaa, että "parempi olisi jos ei rasistisia aivopieruja pääsisi".

Jungnerin kommenttia lukiessani tuli mieleen, että myös Suomen hallitus ja eduskunta Jungner mukaan luettuna kuuluvat tuohon Jungnerin kapeakatseisen kategoriaan. En ole nähnyt vielä yhdeltäkään kansanedustajalta realistisia näkemyksiä tai edes realistista yritystä yrittää ymmärtää muslimien poliittisia olosuhteita, heidän alueidensa historiaa ja kehityskulkuja näiden historioiden puristuksessa esimerkiksi Lähi-idän tilanteesta tai liittyen vaikka Turkin vallankaappausyritykseen. Näkemykset Suomessa ja suomalaisessa mediassakin ovat olleet lähinnä sitä samaa rasistista, imperialistista ja propagandistista linjaa, mitä EU ja Nato etunenässä vetävät. Tämän vuoksi myös suomalaisen "enemmistön" kokemukset, näkemykset ja kapeakatseiset datan murusista valikoiden yhteenliimattu pseudoinformaatio yhtenevät sen kapean kokemuksen kanssa, mitä teidän medianne ja valtapoliitikkonne, eli jungnerit ja nämä kaikkoset, lännen eturyhmien painostuksesta jakavat. Älkää siis hyvät kansanedustajat puhuko mitään mistään kapeakatseisuudesta. Te ette tiedä todistettavasti mitään muslimien kokemuksesta, ette heidän kulttuurisista pyrkimyksistään, yhteiskunnasta tiettyjen historiallisten prosessien tuloksena tai poliittisista päämääristään.

Tätä seurasi hyvin Kaikkosen kommentti. Ajattelin, että Kaikkonen ei ole sen kummempi rasisti kuin perussuomalaiset tai mikä muu hyvänsä eduskunta- tai parlamenttipuolue Suomessa Jungnerin SDP ja Kaikkosen Keskusta mukaan luettuna, Euroopassa tai Yhdysvalloissa, mikä hyväksyy valkoisen imperialismin totuutena, ainoana näkemyksenä maailmaan ja ainoana, ehdottomasti oikeana ja oikeutettuna tapana tehdä politiikkaa. En ole nähnyt esimerkiksi juuri Kaikkosen ottavan kantaa esimerkiksi palestiinalaisten lasten tappamiseen israelilaissotilaiden tekemänä. En ole itse asiassa nähnyt kenenkään kansanedustajan tai ministerin ottavan kantaa todellisten ihmisten kärsimyksiin rasististen hallitusten toimeenpanemina maailmalla. Palestiinalaisten helvetti on kestänyt kuusikymmentä vuotta, mutta takuulla voidaan laskea yhden käden sormilla, jos sitäkään, valtapoliitikkojemme kannanotot, teoista puhumattakaan, näiden alistettujen muslimien puolesta viimeisen vuosikymmenen aikana. Ja silti juuri viimeinen vuosikymmen ristiriitaisesti on kasvattanut ja keksinyt rasismitietoisuutta, rasismin torjuntaa, rasismilakeja ja niin edelleen.  Älkää siis hyvät edustajat puhuko rasismista mitään. Puhuminen rasismin torjumisesta tai muslimien muka-puolesta olemisenne tekee teidät vain entistä tekopyhemmän muotoisiksi ja rasistisiksi silmissäni. Muodollinen rasismitietoisuus ja -valistus norsunluutorneistanne ei auta, vaan tarvitaan tekoja ja ymmärtämystä, tarvitaan avoimuutta ja halua etsiä avointa ja läpinäkyvää  tietoa maailman tapahtumista, tarvitaan ihmisiä ,jotka seisovat panssarivaunun edessä ihmisyyden puolesta. Laittakaa muodollisuus ja pään nyökyttely samaan tahtiin lelukoppaan takaisin, minne ne kuuluvat, ja katsokaa todellista maailmaa. Etsikää sisältöä.

Itse asiassa, kun puhutaan rasismin olemuksesta kansainvälisessä oikeusnormistossa, voidaan nähdä sen syntytarpeet linkittyneen länsimaiseen individualistamiskehitykseen. Mitä enemmän yksilöllisyyteen taipuvainen enemmistö, sitä enemmän tarvitaan kaikenlaisia lakeja, rasismin torjuntaan tarvittavat lait mukaan luettuna. Kun yhteiskunta on hyväksynyt individuaalisen kulttuurin, jossa yksilön tarpeet ja yksilö ovat lähtökohta kaikelle, siis myös vertikaaliselle yhteiskunnallistamiselle, eli yksilön kasvatukselle ja koulutukselle ja indoktrinaatiolle yhteiskuntaan, tulee yhä vaikeammaksi kulttuurisesti ymmärtää toisia yksilöitä, erilaisuudesta ja toiseudesta puhumattakaan. Tämä johtaa noidankehään: jotta vältytään individuaalistamisen mukanaan tuomilta konflikteilta - koska kulttuurinen yksilöllinen näkökulma ymmärtää aina ensin vain yksilöllisen ja oman näkökulman - tarvitaan aina yhä lisää lakeja, joissa koetetaan taata myös erilaisuuden ja toiseuden edustamien näkökulmien positiot yhteiskunnassa, mitä globalisaatio tuo mukanaan. Valitettavasti individualistisen kulttuurin ihanne ei yllä sen suuren enemmistön älykkyysmediaanin tasolle siinä mielessä, että tämä suuri enemmistö pystyisi rikkomaan individualismin kulttuurin rajat: suurin osa ihmisistä, jungnerit ja kaikkoset mukaan lukien, pysyvät aina vähän 'nurkkakuntaisina' ja 'rasisteina' individuaalisessa kulttuurissa.

Käänne parempaan voisi olla kulttuurimme kääntyminen enemmän yhteisölliseen suuntaan, eli kommunikoivampaan suuntaan. Kommunikaatio on avainsana. Siinä mielessä teknologian edistysharppaukset kommunikaatioteknologiassa, esimerkiksi, kuulostavat hyvältä. Tämä näkyy yllättäen esimerkiksi sarjamurhien radikaalina vähentymisenä (jälki)teollisen yhteiskunnan huippuluvuilta 50-60-70-luvuilta. Teollisen yhteiskunnan kritiikki näki vielä 60-luvulla teknologian uhkana ja yhtenä teollistumisen "jälkikuvana", mikä uhkaa maailmanrauhaa. Huolimatta tästä ja siitä, että sosiaalisessa mediassa kohtaavat ihmiset ennakkoluuloineen, lähentää esimerkiksi sosiaalinen media silti maailman ihmisiä toisiinsa, ja lisää siten globaalia yhteisöllisyyden mahdollisuutta, jolloin ihmisten luonnollinen yhteenliittyminen voi mahdollistaa luonnollisen vierauden tunteen hälvenemistä ihmispopulaatioiden välillä, eli länsimaisin oikeustermein sanottuna rasismin ilmenemistä, kun ihmiset alkavat ymmärtämään toistensa sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia lähtökohtia ja olosuhteita kommunikaation avulla entistä paremmin.

Ongelma on myös asioiden muodollisuus lännessä.  Muodollisuus alkoi yhteiskuntateorian mukaan kertyä valistuksen ajalta, jolloin ensimmäisen kerran keksittiin asioiden looginen, muodollinen puoli. Tuolloin sisältö jäi uupumaan ja lopulta puuttumaan kokonaan muodollisuuden kustannuksella. Muodollisuus näkyy hyvin vaikka tämän päivän Suomessa, jossa muodollisesti on ihmisten perusoikeudet (laissa ja paperilla) voimassa, mutta monessa tapauksessa voimme kuulla todella surullisia tapauksia heitteillejätöistä, pahoinpitelyistä, nälännäkemisestä, tappamisesta, viranomaisten aiheuttamista ongelmista, kiusaamisesta, kuolemisesta kahlittuna ja huumattuna sänkyyn, lasten ja vanhuksien, sairaiden ja heikompien perusoikeuksien hukkumisesta kiireeseen ja byrokratiaan, ja niin edelleen, ei varmaan tarvitse enää jatkaa listaa. Tätä tarkoittaa asioiden muodollisuus lännessä. Sisältö, eli muodollisesti (laissa, paperilla) päätettyjen asioiden sisällöllinen noudattaminen ei toimi.