-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Ystäviin kyrpiintymiseen kulunut aika on ummessa

Ystäviin kyrpiintyminen vie oman määrätyn aikansa. Mutta se tapahtuu. Kyrpiintyminen suomensukuisiin on luonnonvoima, mikä tapahtuu kyllä, mikäli olet toista maata. Toisten kyrpiinnyttävien kohdalla se kestää viisitoista vuotta, toisten kohdalla pari vuotta.

Sydämessäni on ihminen, joka on kyrpiintynyt myös, ja lähti kotimaahansa hoitamaan asioitaan, mitkä eivät kuulu blogin julkiseen tilaan. Tuskin tulee takaisin enää yritystoimintaa harrastamaan Suomeen, ja kun tulee takaisin, niin tulee takaisin käymään minun ja muiden Suomessa ja elämässään olevien juttujen vuoksi. Meillä on se sama luonne. Kummatkin olemme kilttejä  ja hyvin lojaaleja ihmisiä, jotka olemme aina olleet valmiita auttamaan, tukemaan ja kuuntelemaan vaikeuksissa olevia ihmisiä. Mikä oli palkka? Selkäänpuukotus esimerkiksi. Suomalaiset ovat kylmiä, pahoja ja typeriä otuksia. Ampuisitte itsenne. Ja joutukaa helvettiin keskenänne tappelemaan.

Itse kestin ja kestin tätä suomalaisten typeryyttä maailman tappiin asti. Ehkä syy, miksi enää en kestä, on toisen samanlaisen ihmisen löytyminen elämän teillä. Ihmiset ja näiden toiminta jotenkin peilautuvat ajan myötä tämän toisen kautta. Enää ei tarvitse vain sietää. Toisinajattelijana on helposti jäänyt yksin ja marginaaliin. Tällaisten kokemusten jälkeen ei halua joutua vielä enemmän yksin, ja vaikka olenkin seissyt sanojeni takana ja sanonut vielä lisääkin poliittisesti ärsyttäviä juttuja välittämättä lopulta enää edes "oman leirini" provosoitumisesta (no mikä se on? Vittupäät vai kusipäät? Vasemmisto vai oikeisto? Punaiset vai valkoiset?), koska sanottava oli omantuntoni mukaan nähdäkseni sanottava ilman hintaa eikä nuoleskeltava ideologiaa, niin oma viiteryhmäni oli kuitenkin kaikesta huolimatta pakostakin toisen posken kääntäjät ja selän takana valittajat - vaikka itse en ole perusluonteeltani sellainen. Aika kului umpeen kun kohtasin elämäni isoimman muutoksen paikallisen k-kaupan hyllyjen välistä - monta kertaa, kaksi vuotta, ennen kuin ymmärsin mitä asiaa toisella oli.

Lopulta ei ole, kun kyrpiintymiseen kulunut aika on nyt ummessa, edes vaikea polttaa siltoja takanaan, vaikka yleisesti ottaen se ei ole viisasta, mutta kun löytää itselleen sopivamman viiteryhmän, ei ole enää mitään sanottavaa muualle. Minulla oman sydämen seuraamisen mahdollistumiseen kuluvaa aikaa kesti 43 vuotta, sydämeni valitulla jotain 20 vuotta. 

Täytyy sanoa, että kun piru minussa pääsee irti, niin moni, jonka olisi pitänyt kärsiä paljon ja ajat sitten, kärsii edestäpäin nyt.

Pirun kaivaminen minusta vie perusluonteeni positiivisuuden vuoksi kauan. Jopa sen 43 vuotta. Moni on sitä ennen tulkinnut virheellisesti asioita, koska olen ollut väärä lammas väärässä laumassa.

Kun petetään niin petetään. Viimeisen kerran.