-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Naisten avaruusalus

Edellisessä pohdinnassani jätin vastaamatta kysymykseeni, että miten käy niiden naisten, joille oma huone ei riitä.


Määrittelin myös naisen fyysisen hahmon ennen kaikkea biologisena, mieheen eli ihmisen hahmoon kiinnitettynä välttämättömyytenä. Naisen fyysinen hahmo ei siis ole missään nimessä ihmiskunnan kulttuurisen tai henkisen evoluution tuloksena emansipoitunut. Miehellä on ilman muuta monia erilaisia "hahmoja" naiseudesta katsoen, mitkä yhteiskunnassa muodostavat ihmisen kuvan. Naisella on vain yksi hahmo miehestä katsoen, ja se on fyysinen. Ongelma tästä tulee niiden tietoisten naisten kohdalla, jotka kohtaavat itsessään muitakin hahmoja kuin tämän fyysisen, ja kehittävät näitä muita hahmoja itsessään, ja silloin, kun nämä naiset keksivät, että näitä muita naisen hahmoja voi tarkastella muutenkin kuin miehestä katsoen.

Tämä on se ongelma. Miehen primitiivinen ja biologiselta perustalta kumpuava mustasukkaisuus ja kateus postmodernissa maailmassa. Miehen kateus kohdistuu naisen muihin hahmoihin ennemmin kuin automaattisesti aikojen alusta asti manifestoituneiseen naisen fyysiseen hahmoon.

Kysymys kuuluu myös, lakkaako nainen fyysisesti olemasta yhteiskunnan tilassa, mikäli joutuu tämän falloksen järjestämän maailmansysteemin kateuden ja mustasukkaisuuden kohteeksi. Tämä ei koske ainoastaan porvarillista järjestystä, tai kysymys ei ole edes historiallinen, vaan kysymys on (paitsi biologinen, myös) ontologinen. Onko nainen olemassa, jos hän ei ole vain fyysinen? Ja toisesta näkökulmasta; lakkaako nainen olemasta tässä falloksen systeemissä, mikäli demonstroi myös muita hahmoja kuin fyysistä hahmoaan?

Kyse ei ole vain siitä, että naisesta tällaisessa tapauksessa tulisi näkymätön. Naisesta tulee tässä tapauksessa systeemin ulkopuolelle systeemissä laitettu, mikä tarkoittaa samaa kuin olla olemassa olematon (non-existing). "Olla" "olemassa olematon" "systeemissä" "systeemin ulkopuolella". Nämä ovat voimakkaita, hämmentäviä ja määrääviä määreitä naisen itsestä (self) itsen ulkopuolelta määriteltyinä, koska ne muodostavat vastamääreitä.

Millainen on nainen, joka on löytänyt itsestään muitakin hahmoja kuin fyysisen hahmon? Eli millainen on nainen, jolle ei oma huone riitä?

Se on retorisesti sanottuna sellainen nainen, joka on karannut Virginia Woolfin huonementaliteetin huomasta, tai sitten sellainen, joka ei ole koskaan siihen huoneeseen eksynytkään. Individuaaleja näiden kahden ääripään välillä on yhtä monta kuin on heitä koskevaa tarinaa. 

Huonementaliteetti on siten osa falloksen systeemiä. Huonementaliteetin syntyaikoina se ei varmasti sitä ollut, mutta koska naisten pääsy koulutukseen, kouluttautuminen ja esimerkiksi naisten kirjoittama historia on vauraissa länsimaissa nyt jo normi, niin nämä asiat ovat muotoutuneet falloksen systeemiin sisään.

Tämä olisikin ollut hyvä, mutta sitten ilmeni, että on vielä jotakin muutakin. Naisten itsealisteisesta käsitteistöstä on päästävä ulos, huoneesta on päästävä ulos, koska on ainoastaan luonnollista, että huoneesta astutaan ulos, ja että ovista kuljetaan sisään ja ulos. Tätä naiset eivät saa unohtaa. 

Virginia Woolfille annettakoon anteeksi. Ehkä sadan vuoden päästä näistä minun sanoistani joku antaa anteeksi myös minulle sen, että rakensin naisille vankilan päästämällä heidät huoneensa kahlehtivasta tilasta ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja samaan aikaan en keksinytkään rakennuttaa heille avaruusalusta, millä he voisivat matkata ulos tilattomaan avaruuteen.  Mitä itsekin juuri eniten kaipaan.

Naisten koulutus ja seksuaalisuus on siis vapautettu. Fyysinen on vapautettu.

Mutta mitä ovat ne muut naisen hahmot, mitkä odottavat olemassa oleviksi tuloaan? Ne, mitkä odottavat syntymistään jokaisessa naisessa?

Sellainen on esimerkiksi rohkeus astua ulos kollektiivin tilasta

Tällä hetkellä naisten täytyisi muistaa, että Woolfin huonementaliteetti on vanhentunut. Ahtaasta tilasta on päästävä pois. Tila (space) ei ole naisen hahmojen rakennusaine tai -paikka,

Eikä pelkästään rohkeus siitä kollektiivista ulosastumista, minkä kaikki maailman ihmiset muodostavat, tai siitä, minkä sinun oma etnisyytesi muodostaa, tai uskontosi, ammattiryhmäsi, poliittisuutesi - se tarkoittaa myös sukupuolen kollektiivisuuden ajatuksen hylkäämistä käytännön elämän, tekojen ja elämänvalintojen kautta. 

Siis esimerkiksi naisten itsealisteisuuden toteuttamisen hylkäämistä käytännön elämässä, poliittisessa päätöksenteossa, kasvatuksessa, koulutuksessa ja niin edelleen. 

Sukupuolen kollektiivisuuden ajatuksen hylkääminen tarkoittaa myös miehen hahmojen ja falloksen systeemin vaatimusten - mitkä kohdistuvat naisen fyysisen hahmon itseoikeutuksen ajatukseen kaikkien muiden jokaisessa naisessa vielä syntymättömissä olevien hahmojen kustannuksella - täydellistä ignorointia.*

Esimerkiksi nainen, joka näyttää fyysisesti naiselta, tuntuu fyysisesti naiselta, jonka puhe kuulostaa ajoittain siltä miltä erilaiset kollektiivit naisen fyysisen puheen haluavat kuulostavan, mutta astuu seuraavassa lauseessa himoitsemaan miehen kuvaa julkisesti (in public), asettaa miehen vartalon, eleet, ilmeet, vartalon liikkeet fyysisesti haluttaviksi seksuaaliobjekteiksi, astuu kollektiivista ulos. Toisin sanoen, tällainen nainen on tehnyt miehestä hahmon, johon ei mahdu muuta kuin miehen fyysinen kuva. Tällaisen naisen oma-aloitteisessa maailmansysteemissä mies ei ole enää ihmisen kuva, vaan fyysinen hahmo. Kaikki muut ulottuvuudet, hahmot miehestä, ovat siirretty tällaisen naisen itserakennetun systeemin (vrt. falloksen systeemi ylempänä) naisen hahmoiksi.

Tällainen nainen ei siis useinkaan ole hylännyt naiseuden fyysistä elementtiään, vaan monta kertaa jopa päinvastoin

Copyright © 2016 Anu Palosaari

Tämä teksti ja siihen kuuluva esseekokoelma on osa erään tieteellisen työn pohjatyötä, joten jos lainaat sitä, tai käytät siinä esiintyvää käsitteistöä, viittaahan minuun. Muutoin syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen.










Tämä blogimerkintä kuuluu oman personale e politicalen -toimintani mentaliteetin purkamiseen erään tieteellisen työn vaatimiin objektiivisiin kehyksiin




*Esimerkki: vaatii paljon rohkeutta poiketa sukupuolen kollektiivista ja systeemin vaatimuksista, ja pitää vaatteet päällä maailmassa, mikä vaatii mainoskuvissaan ja populaarikulttuurissaan naisia riisuuntumaan mahdollisimman vähiin vaatteisiin  -  ja tuoda samaan aikaan julki jollakin tavalla julkisesti tämä oma oikeus naisen omaan fyysiseen. 

Falloksen systeemi vaati saada raiskata henkisesti naisen ainoana pitämänsä hahmofyysinen, rationalisoimalla naiselle itselleen kevyen vaatetuksen symboloivan naisen omaa oikeutta fyysisyyteensä

Mutta naisen oikeus fyysiseensä on niin kauan vain hänen oikeutensa, kunnes tämä hänen oma oikeutensa naisen kehoonsa (fyysiseen) poistuu. Jos sinulla on sata euroa, ja annat siitä pois 50 euroa, olet menettänyt oikeutesi poisannettuun 50 euroon.