-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Minä olen se kauheita puhuva yliopisto-opiskelija

Eilen tuli kuluneeksi päivälleen tasan kolme vuotta seuraavan tekstin internettiin kirjoittamisesta, minkä sanominen vuonna 2013 maksoi kansalaiselle 85 päiväsakkoa. Siis yhtä paljon kuin ihmisen tappaminen maksaa vapaa puhe tässä valtiossa.

"Edelleen olen sitä mieltä, että Tukholmassa voisi alkaa ampumaan rauhanrikkojia kovilla. Kun kerran tuovat "sivistystä" tänne pohjolaan, miksei annettaisi heille sitä "sivistystä" takaisin?? Muslimia pitää kohdella kuten hän kohtelee sinua, silloin asia menee jakeluun. Muslimi ei ymmärrä kristillistä paatosta "tasavertaisuudesta" ja "toisen posken kääntämisestä" jne. Muutama kymmenen ruumista ja loput putkaksi muutetulle jalkapallostadionille tms. asioita miettimään ja "kuulustelu" pystyyn. Voi olla että sitten ovat pojat kiltisti vähän aikaa. En ymmärrä miksei historiasta voi ottaa oppia: Kolmannessa valtakunnassa ainakin osattiin yhteiskunnan militarisoiminen. Sieltä voi ottaa mallia nyt, että miten homma hoidettiin. Yhteiskunnan turvaaminen kai pitäisi olla se pääasia. Nyt ei näytä menevän Ruotsin pojilla homma niin kuin Strömssöössä."

Edustin vuosina 2011-14 radikaalioikeistoa erotuksena äärioikeistosta. Äärioikeisto nähdään usein individualismin ja universalismin vastustajina. Radikaalioikeisto taas nähdään radikalismin aatteellisena puolestapuhujana ilman suoraa toimintaa.* 

Siis suomeksi sanottuna radikaalioikeisto on sellaisia henkilöitä, jotka lässyttävät netissä yhteiskuntaprotestiaan, mutta eivät tee pahaa kärpäsellekään.

Piti kulua kolme vuotta ja oman opinnäytteeni aiheeksi valikoitua saksalainen äärivasemmisto, eli pommeja räjäyttelevä ja ihmisiä listivä terrorismi, ja piti tulla tähän tuon ylläolevan lausahdukseni 3-vuotissyntymäpäivään, ja piti myöskin tänään päivälleen vuosi sitten törmätä turkkilaiseen henkilöön, joka on kenties eniten elämänkulkuuni ja persoonaani vaikuttanut ihminen - koska persoonaani yleisesti ottaen ei kukaan pysty vaikuttamaan paitsi ne joilla on suuri sydän ja lehmän hermot - ennen kuin ymmärsin sen oppression, mikä suuhuni on laitettu. 

Tämä protestisota on alusta alkaen ollut minun ja minun valtioni välinen, ei minun ja maahanmuuttajien, tai minun ja suomalaisen äärivasemmiston välinen. Haista paska valtio ja haistakaa paska myös kaikki netissä kyyläävät vittupääpoliisit.

Ja koska tiedän, että tätä blogia luetaan myös (muun muassa) yliopistolta, niin voin sanoa, että minä olen se kauheita puhuva nainen, kun käytävillä kohdataan. 

Olen lukenut ja mieleeni painanut meille opiskelijoille jaetut tieteiljöiden eettiset ohjeet (joita muuten harva noudattaa mediassa), joten en tule koskaan häpäisemään yliopistoni nimeä tai tieteenalani nimeä sanomisillani - mutta koska mielenkiintoni kohteeksi selvästi valikoituu annaalihistoria ja historian hyvin pitkät ajanjaksot, ei yhteiskuntakritiikiltä ja -analyysilta voi välttyä. 

Ja koska minä olen minä, ja sanon asiat aina suoraan - niin kuin tämä turkkilainen ystäväni ihaillen jaksaa minua muistuttaa. Voit ottaa Anun pois politiikasta, mutta et voi ottaa protestia pois Anusta. On tuttu tosiasia, että minun suustani voi odottaa lähes mitä tahansa. Ja niin kyllä oikeastaan voi myös minun tekemänänikin.

Äärimmäisen oikeiston esiintyminen puoluekartalla on eräiden tutkijoiden mukaan "kehittyneen demokratian normaali oheisilmiö"**. 

En myy sieluani sunnuntaiksi, vaikka osaankin pitää suuni kiinni oikeissa paikoissa ja ehdottoman väärinä aikoina.



*Kotonen, Tommi, "Sissisotaa kansallisen yhtenäisyyden puolesta. Äärioikeisto Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla". Politiikka, 56:3 (2014), 178. 
**Sama, 176.