-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Uusäärioikeiston jihadismi

Oman personale e politicalen -toimintatapani mentaliteetin purkamista erään tieteellisen työn vaatimiin objektiivisiin kehyksiin


Tarkastelen tässä suomalaista 2010- luvun jälkeistä äärioikeistoliikettä liikkeen sisältä käsin, sen vaikuttajana ja radikaalioikeistolaisen puolueen entisenä varapuheenjohtajana.

Suomalainen äärioikeistoliike on umpikujassa, eikä sitä ole olemassakaan, koska sillä ei ole toimintaa ohjaavaa teoriaa. 

Tämä on se diskurssin puute, mihin viittasin edellisessä tekstissäni. Lisäksi suomalaisen äärioikeistoliikkeen sisällä ei tiedosteta politiikan käsitettä, mikä tekee täsmäprotestin antamisen ja sillä kohteeseensa osumisen mahdottomaksi, koska protestin kehys eli politiikka ei ole ymmärrettävä (käsite juuri liikkeen sisällä, toisin sanoen, että mitä se tarkalleen ottaen tällaisille uusoikeistolaisille merkitsisi).

Kun politiikan määre on selvinnyt, seuraavaksi täytyisi tarkastella eri toimintavaihtoehtojen eli teorian ja käytännön yhdistämstä.

Mitä suora toiminta, subjektiivisen aloitteen ottaminen, provokatorinen toiminta, sääntöjen hallittu rikkominen, laillisuuden rajojen rikkominen tai väkivallan käyttö merkitsevät liikkeelle?

Kolmas tärkeä kysymys on keskusteluyhteys muun yhteiskunnan kanssa. Millä tavalla päivän politiikkaa käsitellään? Mikä on konteksti?

Nykyinen vihaliikehdintä Suomessa kategorisoidaan 'äärioikealle', koska näitä liikkeitä ei voida merkitä muuallekaan poliittisella akselilla, koska 'äärioikeasta' on tässä politiikan teoreettisessa umpikujassa tullut eräänlainen politiikan kaatopaikka. Kuitenkin ilman toimintaa ohjaavaa teoreettista diskurssia ja politiikan määrittelemistä itselle sopivaksi protestin alustaksi nämä viritelmät jäävät yhteiskunnallisesti ja historian prosesseihin vaikuttamattomiksi tunteiden purkualustoiksi.

Vastarinnan kysymys on tärkeä puhuttaessa protestista. Vastarinta ja protesti ovat eritelty tarkoin aiemmassa historiassa 1. Protesti on määre, vastarinta on teko. 

Mikä voisi olla sopiva keskusteluyhteys nykyajan maailmanpolitiikan näyttämöllä?

Se olisi tietysti yhteinen protesti globalisaatiota vastustavan ryhmän kanssa. "Väsynyt äärioikeisto"-tekstissäni kirjoitin seuraavasti:

[...]Liberaalin demokratian haastaja ja seuraava protestin esittäjä vaikuttavan natsiantisemitismin ja 2000- luvun väsyneen äärioikeistoliikehdinnän jälkeen voi olla uskonnollis-konservatiivinen ideologia. Tämän ideologian hedelmiä on korjattu jo Lontoon, Pariisin ja Brysselin lähiöissä toisen ja kolmannen maahanmuuttajasukupolven muodossa. 

Tämä uusi protesti kaivaa voimaansa koko edellisen, yli puolen vuosisadan aikaisen protestin tietoisesta tukahduttamisesta näiden lähiöiden eurooppalaisessa maaperässä [...].





1. "Protesti tarkoittaa, että sanon, tämä ja tämä ei sovi minulle. Vastarinta tarkoittaa, että pidän huolen siitä, ettei se, mikä ei sovi minulle, enää tapahdu". Mustat Pantterit Vietnam-kongressissa Länsi-Berliinissä 17.-18. helmikuuta 1968.



Tämä blogimerkintä kuuluu oman personale e politicalen -toimintani mentaliteetin purkamiseen erään tieteellisen työn vaatimiin objektiivisiin kehyksiin