-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Vihreän Langan Riikka Suomiselle

Tein jo tänään yhden blogikirjoituksen, enkä haluaisi suoltaa ihmisten kiusaksi useita tekstejä päivässä, sillä yksikin teksti pari kertaa viikossa on mielestäni hyvä määrä - mutta luin juuri Vihreän Langan Riikka Suomisen toim. huom. tekstin Maahanmuuttokeskustelun toinen ääripää löytyi- jutun. 

Jutun lopussa toimittaja pyytää lisää tietoa otsikon mukaisesti maahanmuuttokeskustelun toisesta ääripäästä, siis äärisuvakista (anteeksi, tarkoitus ei ole nimitellä, käytän vain lähteen itsensä kieltä tässä kirjoituksessani).

Äärisuvakki leimataan tekstissä halaajaksi, yltiöpositiiviseksi ihmiseksi, joka "halaa maahanmuuttajat kuoliaaksi". Toimittaja ihmettelee, että mitä pahaa siis äärisuvakissa voisi ollakaan, ministeri Lindströmin avausta maahanmuuttokeskustelun ääripäistä mukaellen. 

Keskustelun ulkopuolelta katsellen äärisuvakki varmasti onkin yltiöhalaaja. Mutta keskustelun sisäpuolelta asioita katselleena voin kertoa, että äärisuvakki on ihminen, joka uhkailee, solvaa, aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta puheillaan keskustelun toiselle osapuolelle ("Nyt on siis selvinnyt tämä pitkään hämmentänyt ääripääasia. Uhkauksia, solvauksia, pelkoa ja turvattomuutta puheillaan kylvävän rasistin vastakohta on halaaja." Riikka Suominen, Vihreä Lanka, 3/2016.). 

Hän on siis rasistin peilikuva, ei vastakohta. Ja keskustelussa, missä molemmat osapuolet heijastavat toistensa pelikuvaa, voidaan helposti ajautua umpikujaan ja väärinkäsityksiin.

Tästä lienee nykymaahanmuuttokeskustelussa kyse. Tätä se tarkoittaa, kun sanotaan yhteiskunnan jakautuvan kahtia, mielipideilmaston kovenevan, tai ääriajattelun lisääntyvän.

Puolustukseksi ei käy edes se argumentti, kuten te esitätte, toimittaja Suominen, että sanotaan suuren osan suomalaisista olevan kuitenkin tämän keskustelun ulkopuolella tai olevan mielipiteiltään maltillisia. Uhkailua, solvaamista, pelon ja turvattomuuden ilmapiirin aiheuttamista ei voi millään puolustella.

Mikä on vihan vastakohta? (Kysyn tätä, vaikka nykymaahanmuuttokeskustelussa rasistiksi leimattu on harvemmassa tapauksessa todellisuudessa vihaaja).

Se ei ole rakkaus, (eli Suomisen tekstissä käytetty termi halaaja.)

Se on välinpitämättömyys.

Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä moneen suuntaan. Ensiksikin, mikäli keskustelun aihe, maahanmuutto, aiheuttaa keskustelijassaan ylitsepääsemättömiä tunteita, henkilö, joka ei vihaa eikä rakasta fanaattisesti, vetäytyy keskustelusta, siis on maltillinen. Ken jää keskusteluun jumiin, omaa vihan ja rakkauden (halaamisen) molemmat ääripäät omassa peilikuvassaan.

Toisekseen, mikäli keskustelun vastakohta on välinpitämättömyys eli keskustelun ulkopuolella oleminen ja maltillisuus, annettakoon se varoitukseksi muulle yhteiskunnalle: rikkokaa välinpitämättömyyden aura jotenkin. Sanotaan, että pahat teot voivat jatkua vain jos hyvät ihmiset antavat niiden jatkua. 

Käsittääkseni myös ihmisoikeusloukkaukset noudattavat pitkälti samaa kaavaa: ne ovat olemassa välinpitämättömyyden tähden.


Ystävällisin terveisin
Anu Palosaari
Vihreä kuntavaaliehdokas 2008
Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltakokemusasiantuntija
Sinivalkoisen Rintaman (puoluerekisteristä poistunut) varapuheenjohtaja
"Vihapuhuja" Pirkanmaan KäO:n päätöksellä helmikuussa 2014
Yrittäjä ja yliopisto-opiskelija