-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Uusi maailma

Millainen on tämä uusi maailma, johon me olemme niin halukkaasti itsemme vieneet ja siihen astuneet?

Nyt minun oletetaan vastaavan tähän itse esittämääni kysymykseen, mutta tämä kysymys on useimpien tiedostavien aikalaisteni huulilla myös, minä vain toistan sen. En aio vastata kysymykseeni. Sen sijaan haluan tässä ja tätä seuraavissa muistiinpanoissani lyhyesti hahmottaa niitä toimintatapoja, miten selvitä tässä maailmassa, mikä on muuttunut niin nopeasti täysin toiseksi yhden sukupolven aikana.

Nyt puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Oletetaan, että jokainen hyväksyy väkivallanteot, joukkomurhat, raiskaukset ja sen sellaiset ja on valmis ottamaan tällaisia tekoja tehneen naapurikseen ilman pelkoa tai muita tunteita. Maailman yhdentyminen ja jatkuvat siirtolaisvirrat edellyttävät tätä, sillä kukaan eliitistä ei halua, että toisen maailmansodan aikana näyttäytynyt viha toista rotua kohtaan enää ikinä toistuu.

Eliitti on määritellyt väkivallan konseptin uudelleen ja laajentanut sitä aiemmasta (ICISS-asiakirjassa esiintyvästä määrittelystä) rauhan kulttuurin käsityksestä, mikä sisälsi vain väkivaltaiset teot, ja tämä uusi lisäys koskee myös väkivaltaa lausuttujen sanojen, tunteiden ja esitettyjen mielipiteiden kautta. Eräs sivilisaatioteoria hahmottaa globaalien prosessien kulkevan kohti aina suurempaa tunteiden hallintaa, ja tämä on juuri sitä. En tiedä, mistä kulttuurista nyt on kyse. Ehkä tulevaisuus kertoo sen.

Älä siis ajattele vihaisena, ettet muodostaisi vihaisia eli väkivaltaisia ja siten mahdollisesti tuomittavia ajatuksia, mikäli jäät ajatuksistasi kiinni. Jos haluat olla täysin turvassa tunteiltasi, kouluttaudu mahdollisimman korkeasti. Ainoastaan sivistymätön ihminen yhdistää tunteet ja ajatusprosessit mielessään.

Toinen asia, millä voi ymmärtää tätä uutta kulttuuria, on mielipiteiden häivyttäminen. Se onnistuu niin, että lakkaa kritisoimasta vallitsevia yhteiskuntaoloja. Kun muistetaan katolilaisuuden kritiikin olleen tärkeässä asemassa renessanssin maailmankuvassa ja muodostaneen klassisen liberalismin ytimen humanismin rationaalisena lahjana sille, niin voimme viimeistään ymmärtää olevamme uuden kulttuurin, aikakauden, äärellä.