-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Tummat silmät, pikimusta tukka

Vähän kevennystä blogini linjaan: äitini kuunteli tätä laulua, kun olin lapsi ja hän oli isääni rakastunut (on vieläkin, 43 avioliittovuoden jälkeen)...vaikka isäni on vaalea ja sinisilmäinen. En ole edes suomi-iskelmän ystävä, enkä "siirapin", mutta kun kuulin tämän laulun radiosta äsken, muistot tulivat mieleeni, ja yhtäkkia laulun sanat saivat mielessäni oman muotonsa. Kas tässä. Tyhjissä kohdissa ja toistoissa saa värittää itse.





Tummat silmät pikimusta tukka
niihin kerran langeta sain
syrjällään ei silti ole sydänrukka
rakastan kyllä häntä vain

Elämää en edes tyhjäksi luullut
mutta silti hän jo saapuikin
kun hänen aksenttinsa kuulin
tuntui niin kuin pöyristyisin
joskus niin kaivata voikaan
vain miestä yhtä, sitä oikeaa
se sisälläin kuinka toistuukaan
aksentin lauluun hän saa

Ympärilleni kädet hän laittaa
se outoa kyllä on
rakkauttain ei ehkä mikään haittaa
se aina on kummallinen

Pesisin pyykitkin hänen vuokseen
se paljon mulle merkitsee
koska osaa hän sen itsekin
ilmiselvästi sen ymmärtää

Tummat silmät pikimusta tukka
tuskinpa niitä enää hylkäisin, en
lämpöinen on sohvansa nurkka
sinne kun käperryn

Tummat silmät pikimusta tukka
niihin kerran langeta sain
syrjälleen ei nyt jää sydänrukka
rakastanpa silti häntä vain