-

-
Art by Alberto Moravia

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Sensuurin logiikka

Talvella 2015 kävin läpi henkisesti raskasta prosessia mielipidetuomiostani vuonna 2014, mikä näkyy näissä päiväkirjanomaisissa muistiinpanoissani ja pohdinnoissani (facebook-päivitykset) vahvasti. Samaan aikaan osui Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun Poliittiset aatteet ja ideologiat-kurssi, mikä oikeastaan "pelasti" minut "ensimmäisen kerran" - toisen kerran koin uudestisyntymän mahdollisuuden kohdatessani sukulaissielun.

Kursiivilla merkityt ovat eri tieteenalojen käsitteitä ja termejä, ja voivat ohjata lukemista niilläkin, joille kyseiset tieteenalat ovat vieraita.

Aivan lopussa ilmenee syy Sinivalkoisesta Rintamasta erottamiseeni eduskuntavaalien alla. Koulutuksesta ei ole politiikassa ainakaan hyötyä.



March 26: Vaikka yliopisto liikelaitoistuu, niin opettajat ovat ajan hermolla.
Äsken eräs, analysoidessaan demokraattisia prosesseja, havahtui analyysistaan kysyen, että "en kai ole tässä kiihottanut ketään kapinaan?? Että ei tässä sentään ole tarkoitus alkaa vallankumousta tekemään...".
Sitten hän katsoi minun suuntaani ja sopersi, että lukekaa ainakin se Kingin (M.L. King) kirja, missä annetaan ohjeita rauhanomaisen ja kivallattoman kansannousun tekemiseen...
Heh heh.

Minulla on hauskaa täällä, missä asioista puhutaan oikeilla nimillä ja tiedetään mikä on homman nimi.

Media, poliitikot ja valtaväestö eivät tiedä.


March 27: Piti lukea Johtamiskorkean läksyjä mutta aloinkin taas mielessäni soveltamaan KV politiikan tieteenalan ns. Arrown teoreemaa eli preferenssisääntöä puhtaan matematiikan Cantorin äärellisten joukkojen ja niiden osajoukkojen teoreemaan. 
Tässä menee tämä loppuilta.
Ja kuten puhtaassa matematiikassa helposti voi ulospäin näyttää, kukaan ei tällaisista pohdiskeluista hyödy ikinä mitään - ehkä.


March 25: Aina puhutaan poliittisista oikeuksista, mutta tänään koulussa puhuttiinkin poliittisista velvollisuuksista. Esimerkiksi minä noudatin poliittista velvollisuuttani vuosi sitten oikeussalissa, Sokrateen tapaan muuten, myöntäessäni syyllistyneeni lainvastaiseen tekoon harjoittaessani poliittisia oikeuksiani poliittista blogiani kirjoittamalla. Platon kirjoitti Sokrateen tapauksessa tämän ollessa syytettynä "Ateenan nuorison turrnelemisesta", että lakia ei pidä rikkoa vaikka laki olisikin epäoikeudenmukainen. Vääryttä ei korjata toisella vääryydellä. Koin siis Sokrateen tapaan velvollisuutta poliittiseen järjestelmään, johon olen syntynyt, ja jolle koen olevani " velkaa".
Mutta sitten tullaan demokraattisen prosessin vaaroihin. Demokratia on enemmistön tyranniaa. Kuinka kontrolloida näiden vaarojen seurauksia?
1. Pakotetaan kaikki olemaan samaa mieltä/ ei mitään mieltä, poistetaan siis vapaus

2. Poistetaan yksityisomistus, jolloin kaikille luodaan samat intressit

3. Vallan horisontaalinen ja vertikaalinen jakaminen

4. Muu yhteiskunnallisen päätöksenteon jakaminen eli ei päästetä aina samaa ryhmää päättämään asioista, jolloin muidenkin kuin yhden ryhmän intressien toteutuminen mahdollistetaan. Tässä tapauksessa eri etujen ajajat pitävät toisensa kurissa. Konfliktin kylväminen eri intressiryhmien kesken tuottaa tehottomuuteen tähtäävää konsensusta. Mutta tällä ei ole merkitystä, koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai mitkä ovat poliittisten päätösten seuraukset. Monet toki luulevat tietävänsä.
Siis, vakaus poliittisessa järjestelmässä saadaan parhaiten aikaiseksi luomalla kaikille intressiryhmille mahdollisuus olla osa järjestelmää.
Tällainen poliittinen prosessi pyrkii siis sulkemaan väkivallan käytön pois.
Mutta milloin velvollisuus poliittiseen järjestelmään loppuu?
Milloin siirtyä järjestelmän ulkopuolelle?
Kun väkivalta tulee kuvioon mukaan, politiikka on oikeasti tiensä päässä, korjaamaton, rikki.
Luennoitsija kysyi, onko Suomessa tällainen tilanne jo käsillä.
Pysyin luentosalissa vaiti. (Lähde: Poliittinen velvollisuus-luento; Poliittiset ongelmat ja niiden muuttuvat kontekstit-kurssi, JKK, TaY, kevät 2015. Linkit omaa pohdintaa luennon sisällöstä)


March 25. Viimeinkin vapaa. Tentistä nimittäin. Oikea kidutuspenkki: "Pohdi, missä mielessä ihmisten arkiajattelu ("terve järki") on luonteeltaan ideologista". Voi hyvää päivää, nyt äkkiä kahville ja sitten uudelle luennolle. 


March 25: Katselin äsken televisiosta Beckiä ja siinä Alice Levanderin piipitystä, että kuinka joku oli ahdistellut häntä seksuaalisesti ja sitten koettanut raiskata. En väheksy väkivallan kokemuksia missään nimessä, minulla on itsellänikin niitä parisuhteesta, jolloin olin hyvin nuori ja hyvin hölmö. 
Mutta minua aina jaksaa mietityttää feminististen teorioiden sisällä ns. subalterns-teoriat eli naisten itsealistus. Se tapahtuu usein ns. tupla-alistuksena eli yhteisö odottaa tietynlaista käytöstä ja nainen itse reagoi näihin odotuksiin alistamalla itsensä yhteisön normeihin ja toisaalta kai myös varhaisen sosialisaation ja ehkä poliittisen infantilismin (tietämätön, (itse)kritiikitön tila) kautta myös sorrutaan itsealisteiseen asemaan.

Minä en ole koskaan itse alistanut itseäni. 

Ehkä tämän vuoksi en koe vastakkaisessa sukupuolessa mitään uhkaa enkä koe olevani (sen) uhri missään tilanteissa tai missään nimessä. 

Aloin pohtimaan, että mikä on saanut minut tällaiseen monesta naisesta, oikeastaan koko kollektiivisesta naismassasta poikkeavaan asemaan, mutta nyt kun mainitsin itse käsitteet yhteisö ja poliittinen infantilismi, ymmärrän oman poikkeavuuteni. 

Juurikin yhteisön arvoja vastaan tapahtuva jatkuva sisäinen ja ulkoinen kapinointini tekojen ja yhteisön arvoista irtisanoutumisten muodossa on suojannut minua sellaisilta yhteisön arvoilta, mitkä usein ovat keskiaikaisia asenteellisuudessaan.

Ajattelin vain pohtia tätä tässä, että jos joku toinen nainen saa tästä ajatuspuita itselleen - ja miksei mieskin. (Kursiiveilla merkittyjen käsitteiden sisällön lähde: Feminismi; Poliittiset aatteet ja ideologiat-kurssi, JKK, TaY, kevät 2015).

March 21: Pitää taas avata tuo tenttikirja. Se kyllä häiritsee matemaattisia pohdintojani. Olen lukemassa kohtaa, jossa kirjoitetaan siitä, mitä poliitikon pitää tehdä jotta saa maksimoitua lukijoiden määrän teksteilleen. Itse olen tietysti käyttänyt juuri noita jippoja aiemmin poliittisessa blogissani. Lukeminen tenttiin on siis hyvin turhauttavaa - etenkin kun tiedän mitä joidenkin jippojen käyttämisestä autoratiivisessa valtiossa seuraa - oikeuden langettama tuomio.



March 21: Huomasin pohtivani bussissa istuessani luvun 1048575 kaikkien mahdollisten alkulukujen summaa...onneksi sain päässäni pohdittua sen ennen kuin matkan määränpää koetti. Kadulla kävellessä ja pohtiessa voi nimittäin olla uhka liikenteen turvallisuudelle...



March 19: Katselen televisiosta ohjelmaa Alcatrazin vankilasta ja siitä, mitä ihmispsyykelle tapahtuu, kun se eristetään muista.

Löydän näistä vangeista hengenheimolaisia. Ymmärrän mikä on saanut heidät  'vain haluamaan hakata jotakuta'. 

Äärimmäinen eristys.

Itse poden samaa syndroomaa.

Kun valtakunnansyyttäjän virasto kielsi tuomiollaan minulta mielipiteeni ja oikeuden siihen vuosi sitten, näin että suurin osa porukasta ei ollenkaan ymmärtänyt, mitä tapahtuu.
Te pidätte mielipiteen ja sananvapautta niin itsestään selvänä, että ette pysty kuvittelemaan, mitä se on, kun joku sen teiltä vie.
Se on sama kuin ei voisi hengittää, kuin joku veisi teiltä oikeuden hengitysilmaan.
Nyt, kun olen kriisini läpikäynyt, elän täysin eri maailmassa kuin te muut. 
Entinen pasifisti sisälläni on kuollut.

Kommentti tähän 11. maalikuuta 2016: sisäinen pasifistini on jälleen herännyt eloon ja voi hyvin - kiitos - ironisesti, sisällissodan tutkimisen: Tällä hetkellä surettaa niin kovin miesten kohtalo kenttäoikeuksien pikatuomioissa, joissa meni paljon hyviä miehiä, niin punaisten kuin valkoisten joukoissa, sellaisiakin jotka aina puolustivat toista osapuolta sodan tiimellyksessä. Esimerkiksi Valdemar Sammalisto, tamperelainen punakaartin päällikkö, joka allekirjoitti Suinulan Markkulassa tammikuussa 1918 antautumissopimuksen tamperelaiselle suojeluskunnalle, jossa taattiin suojeluskuntalaisten omaisuus ja henki, ja kun paikalle virtasi lisää punakaartilaisia Turusta, jolloin silmitön ammuskelu alkoi 17 suojeluskuntalaisen menettäessä henkensä tässä, niin Sammalisto yritti turhaan estää tämän verilöylyn - ja joutui itse teloitetuksi pikaoikeuden päätöksellä Pyynikillä huhtikuussa 1918.
On rankkaa tutkia näitä asioita. Nämä ihmiset eivät ole minulle numeroita paperilla, koska olen jäljittänyt heidän vaiheitaan jo ennen sotaa, monesti heidän syntymästään sukutaustaansa asti. 
Kun tutkii sitä, mitä isoisovanhempamme ovat saaneet kokea, ja millaiset olosuhteet heillä oli puurtaessaan maansa eteen, muuttuu pasifistiksi. 
Pasifismi on tunne, ja asenne, ja silti melko kaukana kansainvälisen politiikan todellisuudesta, ja edes historian todellisuudesta silloin kun tarkastellaan maailmanhistoriaa sen systeemisestä kokonaisuudesta käsin. Mutta kun näkee sodan ylisukupolviset vaikutukset, niin sitä ottaa tietyn asenteen sotaan - edes historiantutkijana. (facebookstatus 7. maaliskuuta 2016).

March 18: Ideologiateorioita tässä päntäten; tulipa mieleen, että olen itsekin ideologia. Mikäli facebookkia on uskominen.
Kun poliittisen blogini argumentaatiota tulkitsee hermeneuttista tekstintulkintaa käyttäen, huomaa, että facebook ei ole vallan väärässä luotuaan tällaisen automaattisen sivun.
Esimerkiksi, poliittisen blogini tekstit ovat ns. "The authorless text", eli ne voidaan uudesta kontekstista tulkita miten vaan (hermeneuttisen tekstintulkinnan 'radical standpoint').
Siinä myös kiteytyy sensuurin logiikka.
Tarpeeksi sairas mieli tulkitsee omalla tavallaan. (Kursiivien lähde: Freeden, Michael, Ideology. A Very Short Introduction, Oxford University Press, 2003.)

March 18: Kai se on pakko taas keskittyä tuohon yhteiskuntatieteellisen tentin lukuun, vaikka ideologiateorioiden kurssi on itselleni selvää pässinlihaa.

Kurssin alussa luennoitsija sanoi, että kurssin lopussa jokaisen osallistujan pitäisi pystyä vastaamaan jonkin ideologian kutsuun. Naureskelin silloin.

En naureskele enää.

Tiesittekö, että Tampereen yliopisto kasvattaa Johtamiskorkeakoulun sisällä äärioikeistolaisia kapinallisia älykköjä? No ette varmasti, koska sitä ei tiedetä edes tuskin JKK: n sisällä..

Mutta kun se on yhteiskuntapelin hinta tänä päivänä.

Ystäväni JKK:n luennoitsija sanookin, että Anua ei voi pulloon panna, vaikka haluaisikin, eikä he kuulemma edes yritä sitä JKK:ssa. 

Pääasia on kuulemma, että olen nyt yliopiston sisällä.

Mieluiten näkisin nimittäin tuonkin yhteiskuntateoreettisen tenttikirjan sanojen ja kirjainten paikalla lukujonoja ja aritmeettisia ideoita.

Ihmiset puhuvat liikaa ja sanovat liian vähän, ja tuskin kukaan sanoo mitään uutta.

Tämäkin Facebookin uutisvirta on täynnä ihan samoja asioita kuin viimeiset neljä tai kymmenen vuotta sitten. 
Miten helvetissä te jaksatte?


March 10: Kuka muuten on siinä uskossa, että yliopistoväki on punavihervasemmistolaista? No, väärässäpä olette.
Minusta yhteiskunta menee hyvin vaarallisilla vesillä siinä vaiheessa kun älymystö joutuu vetäytymään yhteiskunnasta.
Tästä meillä oli puhe viimeisimmällä Johtamiskorkean luennolla. 

Luennoitsija puhui siitä, kuinka infantiili yhteiskunta vaatii infantiileja selityksiä asioille. Tämän huomaa vaikkapa minun poliittisista teksteistäni, mitkä ovat kirjoitettu niin että "Pihtiputaan mummokin" ne ymmärtää. 

Mutta tämä sama ilmiö saa tieteilijät vetäytymään yhteiskunnasta. Koko ajan vaaditaan vaan lyhyempää ja yksinkertaistetumpaa tekstiä. Katsokaa vaikka sanomalehtiartikkeleita. 
Samaan aikaan yhteiskunta ei kannusta liberalistisiin toimintamalleihin, eli yhteiskuntakriittisyyteen, haastamaan auktoriteetteja, edistämään sosiaalista tasa-arvoa ja kritisoimaan tiettyjä hierarkioita (katso minun sananvapaustuomioni, mitä tapahtui siis, kun julkisesti tein juuri tätä eli kritisoin hierarkioita, haastoin auktoriteetteja ja pyrin edistämään sosiaalista tasa-arvoa teksteilläni). Yhteiskunnat ovat valinneet jättää jäsenensä poliittisen infantilismin tilaan kieltäytymällä ohjaamasta ja kannustamasta jäseniään vaihtoehtoisiin käyttäytymis- ja menettelytapoihin.

Useimmille ihmisille liberalismin taakka olisikin liikaa vaadittu jokapäiväisessä elämässä, koska se vaatii jatkuvaa itsekriittisyyttä ja oman toiminnan ohjausta arjen valinnoissakin. Vaikka moni ei miellä elävänsä totalitarismissa, niin sitä te juuri teette. 

Ranskalaisen filosofi Paul Ricoeur'n mukaan ideologiat kantavat aina 'sur plus meaning'-elementin, mikä tarkoittaa sitä, että te ideologian (esim EU-ideologia, uusliberalismin ideologia - minkä taakkaa kannamme joka päivä lukiessamme taloudellisista leikkauksista tai eu-tukipaketeista -  hyvinvointivaltioideologia, demokratian ideologia, uskonto jne) kuluttajina imette ideologioista tarkoituksia, minkä merkitykset ja seuraamukset jäävät teille havaitsemattomiksi. Todellinen liberalisti jää aina yksin muiden kivitettäväksi. 
Tämän vuoksi juuri esim mielipiteen vapaus yhteiskunnassa ei koskaan toteudu.

Yliopistolle olisi kuulemma siis tervetullutta uusi poliittisuus. 

Itse olen kuitenkin jo ohittanut poliittisesti aktiivisen vaiheeni juuri mainitun yhteiskunnan infantilismin vuoksi.  (Lähde: Poliittiset aatteet ja ideologiat-kurssi, JKK, TaY, kevät 2015, kursiivien lähde: Freeden, Michael, Ideology. A Very Short Introduction, Oxford University Press, 2003.)


Tästä eteenpäin statusten pohdinnallisen sisällön lähde on Polittiset aatteet ja ideologiat-kurssin luentosarja, JKK, TaY, kevät 2015 sekä yllämainittu Freedenin tenttikirja (poisluettuna suorat matemaattiset pohdinnat, mitkä ovat omiani suhteutettuna yhteiskunnalliseen tieteenalaan).

March 9: Pänttään Wittgensteinin kielipeliteoriaa osana ideologiateorioiden historiaa ("family resemblances"), ja tenttikirjan verbaalinen selitysmalli kuivuu tyhjin silmieni edessä 'tyhjän jaaritteluna'. Niinpä jouduin taas tekemään ylimääräistä etsivän työtä, ja wikipedia tarjoaakin asiasta analyyttisen, "matemaattisemman" mallin, minkä kielen minäkin pystyn ihqusti mieleenpainamaan (Wittgenstein onkin muistaakseni analyyttisen filosofian edustaja).
Pönttö mikä pönttö. Mutta näin loppupäivä onkin helppoa...[...]There are some simple models[5][8] which can be derived from the text of §66-9. The most simple one, which fits Wittgenstein's exposition, seems to be the sorites[disambiguation needed] type. It consists in a collection of items Item_1, Item_2, Item_3... described by features A, B, C, D, ...:



Item_1: A B C D

Item_2: B C D E

Item_3: C D E F

Item_4: D E F G

Item_5: E F G H

......... . . . .



In this example, which presents an indefinitely extended ordered family, resemblance is seen in shared features: each item shares three features with his neighbors e.g. Item_2 is like Item_1 in respects B, C, D, and like Item_3 in respects C, D, E.[...]http://en.m.wikipedia.org/wiki/Family_resemblance



March 4: No. Minä kyseenalaistin tänään koko luentosalin edessä toisaalta 'naisten luokan' olemassaolon erotettuna naisten vapausliikkeen oikeutuksesta: jos ajatellaan esimerkiksi matemaattista käsitettä "luokka", niin silloinhan nainen ei kuulu itseensä (matematiikan käsittein; luokka, luokan jäsenyyden käsitteet ja Russelin paradoksi: Russellin mukaan siis luokka on toisinaan itsensä jäsen ja toisinaan ei. Esimerkiksi kenkien, talojen ja kynien luokat eivat ole itsensä jäseniä. Samaan tapaan neekerit tai naiset eivat ole itsensä jäseniä. Kuitenkin esimerkiksi kaikkien ajatusten joukko on itsekin ajatus, ja on täten itsensä jäsen).
Yhteiskunnallinen emansipaatio on täten matemaattisesti perusteltu.
Entä jos tämä perustelu pitää paikkansa myös yhteiskunnallisesti?
Entä jos yhteiskuntatieteissä käytetty marxahtava ajattelutapamme yhteiskuntaluokista (marxilainen feminismi ja muut yhteiskuntaluokat) on vanhahtanut? Kuinka marxlilaista ajattelutapamme on; mehän ajattelemme kyseenalaistamatta, että esimerkiksi juuri naiset ovat luokka (tai työväestö on yhteiskuntaluokka, tai että joukko kyniä kuuluu itseensä eli ovat itsensä jäseniä, vaikka kynä ei kuulu itseensä eli ei ole itsensä jäsen, kts. Russelin paradoksi, jne). Näin ei välttämättä siis ole. Voisi maallikkomaisesti sanoa, että marxilainen tapa ajatella on "leimaava" ja epätosi (/vs. tosi).

March 2: Einsteinin neliulotteisen avaruuden malli vaikuttaa vanhanaikaiselta. 
Neliulotteisuus siis tarkoittaa kolme paikan koordinaattia ja ajan.
Eli sovitaan tapaaminen vaikkapa Ylankotie 11, maanpinta, kello 4 p.m.
Mietin miksi tuo vaikuttaa vanhentuneelta tavalta nähdä avaruus.
No meillähan on internet!
Enää halutakseni tavata jonkun en tarvitse paikan koordinaattia, ajasta puhumattakaan.
Jätän vain tämän postin, ja pian jo haluamani henkilö vastaa siihen 
smile emoticon
Mutta toisaalta siihen voi vastata vaikka kymmenen vuoden päästä, ja yhä kyetä saamaan minut kiinni, jos vain olen elossa.
(No todellisuudessa tätä argumenttia pitäisi hioa ja testata...). 

February 28: Luin Mannheimin ja Gramscin osiot tenttkirjasta ja aloin jälleen pohtia matematiikkaa ja Russellin paradoksia. 
Ajatellaanpa vihapuhetuomittua tekstiäni Neekerit ja suomalaiset naiset. 
Ajatellaanpa sitten, matematiikan käsittein, luokkaa ja luokan jäsenyyden käsitteitä ja Russelin paradoksia.
Kun lukee seuraavan, voi vakuuttua siita, etta luokka neekerit on yhdentekevä luokka muiden joukossa, eikä ansaitse tulla suojelluksi poliittisilla prinsiipeilla.
Russellin mukaan siis luokka on toisinaan itsensä jäsen ja toisinaan ei. Esimerkiksi kenkien, talojen ja kynien luokat eivät ole itsensä jäseniä. Samaan tapaan neekerit eivät ole itsensä jäseniä. Kuitenkin esimerkiksi kaikkien ajatusten joukko on itsekin ajatus, ja on täten itsensä jäsen. Useimmat mieleen tulevat luokat vastaavat neekereitä.
Seuraavaksi pohditaan käsittämättömän suurta luokkaa, joka sisältää kaikki luokat, jotka eivät ole itsensä jäseni.
Russell antoi tälle nimen NS (NonSelf).
Onko tämä luokka itsensä jäsen vai ei?
Ja tässä tulee se paradoksi.
NS sisälsi vain ne luokat, jotka eivät ole itsensä jäseniä. Jos siis oletamme, etta NS ei ole luokan NS jäsen, oletamme, että NS ei ole itsensä jäsen.
No niin.
Mitä väliä on oikeuslaitokselle, puhuuko joku neekereistä tai vaikka teelusikoista, jos kerran ne eivät kuulu edes itseensä.
OK, menen takaisin lukemaan sitä poliittista filosofiaa ja jätän puhtaan matematiikan pohdinnat vaikka iltaan...

February 27: Jumituin jälleen tutkimaan Cantorin äärellisiä ja äärettömiä joukkoja. Huomasin, että täten kadotin jonnekin kaksi tuntia. Matematiikka on kuin ystävä, kuin rakastaja, joka yksin (koko matemaattisesti havaitussa universumissa; mikä on tyyten eri kuin fysikaalisesti havaittu maailmankaikkeus) ymmärtää mieleni kiemuroita.
Nyt pitäisi jälleen tarttua Volosinoviin, Gramsciin, Althusseriin, Mannheimiin ja brittiläiseen kulttuurimaterialismiin...
Ja muodostaa kuva ideologiateoriasta....

February 27: Katselin sivusilmälllä mainion Larry Flynt-elokuvan. Moni ei vieläkään tajua, että sananvapaus ei ole vain lakiin kirjattu yksilönsuoja, vaan, matematiikan käsittein, kuin Cantorin joukko-oppi: et voi ottaa sananvapautta pois yhdeltä kajoamatta planeetallisen ekvivalenssin määritelmään (Cantorin ekvivalenssiin määritelmän mukaan parillisten lukujen ääretön joukko on täsmälleen ekvivalentti kaikkien kokonaislukujen äärettömän joukon kanssa). 
Esimerkiksi kahden alkion joukko (A,B) määrittelee neljän alkion joukon, joka koostuu neljästä osajoukosta (A,B,AB ja nollajoukko). Neljän alkion joukko (A,B,C,D) määrittelee kuudentoista alkion joukon (A,B,C,D,AB,AC,AD,BC,BD,CD,ABD,ABD,BCD,ABCD ja nollajoukko) ja niin edelleen.
I hope I made my point.
Lempisanontani Flynt- elokuvasta, minkä voin kokemuksesta allekirjoittaa:
'Järjestelmä vei miehuuteni. Minulla on vielä aivot. Aion käyttää niitä ja kostaa'.

February 26: Nyt ymmärrän, miksi humanistit ja yhteiskuntatieteilijät käyttävät paljon alkoholia - näiden Marxin teorioiden analyysin lukemiseen, ymmärtämiseen ja mieleen painamiseen tenttiesseetä varten tarvittaisiin pullo punkkua.

February 24: Olen juuri sukeltanut paradoksiin ja olo on puulla päähän lyöty. Kysymys kuuluu, että mitä tapahtui.
Kun aloitin tämän kevään Johtamiskorkean kurssit, odotusarvo oli, että sukeltamalla ideologiateorioihin ne neutraloisivat ideologian minussa. 
Mutta kun ideologiat tulivat minulle näkyviksi, tapahtui se paradoksi.
Ideologia minussa ei liudentunutkaan pois, vaan astui etualalle.
Itse asiassa tuo liudentumisteoria vastaa freudilaista alitajuista meissä, mikä on ideologia myös.
Huomenna on kova paikka; luento on muun muassa fasismista ja natsismista.
Arvatkaapa, keta tullaan grillaamaan...

February 19: JKK:lta terveisiä taas: länsimaissa kuvitellaan olevansa liberalistisia. Eihän se pidä paikkaansa. Liberalismi on pilkottu pienempiin osiin, kuten taloudelliseen liberalismiin ja kulttuuriliberalismiin, mitkä syövät (alkuperäisen klassisen) liberalismin ideaa (johon länsimaiden poliitikot ja media kuitenkin vetoavat koko ajan) olemassaolollaan. 
Se, miten tähän on päädytty, onkin kiinnostava juttu, nimittain ensi luennon aiheena ovat nationalistiset aatteet ja ideologiat, muun muassa fasismi ja natsismi.

February 17: Olen flunssassa, mutta en voi lakata pohtimasta opettajani, filosofi ja politiikan tutkija --- luomaa ideologiateorioiden nelikenttää (koska huomenna on taas JKK:n luento, jossa voi joutua ääneen yllättäen minulle melko henkilökohtaisissakin ja kipeissä asioissa), jossa horisontaaliset demokraattiset käytännöt ovat luokiteltu tietoisuutta tuottavien ideologisten käytäntöjen alle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että demokraattiset käytännöt ovat osa vertikaalista yhteiskunnallistumista (siis jotain, mihin meidät päiväkodista hautaan asti kasvatetaan mukaan), ideologisia herruuksia, mahteja ja yhteiskunnallisia koneistoja.
Siis suomeksi, ja hiukan populaaristi ja yleistäen sanottuna - ja tämä seuraava on minun omaa pohdintaani, mikä kenties kehittyy joksikin isommaksi teoriaksi joskus tai sitten ei - ei siis Lahtisen pohdintaa: muslimit sanovat, että demokratia on lännessä uskonto, siis "religion of democracy" vs. "religion of Islam"?

February 13: Apua, luennoiva tohtori haluaisi mielenkiinnostaan lukea aikaisempia opinnäytetöitäni. Mutta kun minulla ei ole niitä aikaisempia opinnäytteitä!!! Opiskelen nyt vasta ensimmäistäni! 

February 12: Eilen luennolla minulla oli luennoitsijan kanssa mielenkiintoinen keskustelu.
Sain lausua näkemykseni eduskuntavaalien tuloksesta ja vaalien jälkeisestä Suomesta politiikan tutkimuksen opiskelijoille.
Nimittäin nythän voi olla niin, että systeemin virheet satavat kepun laariin.
Luennoitsija kysyi, että miksi.
Vastasin, että koska kepu on keskellä (poliittinen 'kartta').
Luennoitsija tiukkasi, että onhan se ollut keskellä yli sata vuotta.
Jatkoin siihen, että tällä hetkellä Suomesta puuttuu 'direzione', eli politiikan suunta, tai ainakin sen keskeinen johtajuus.
Luennoitsija jatkoi keskusteluamme koko salin kuullen, että tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö verrattuna vaikka Kreikan Syrizan antamaan 'direzioneen' Kreikalle (direzione on Gramscin keskeinen ilmaus). 
Luennoitsija tiukkasi minulta, että miksi Suomeen ei ilmaannu vastaavaa 'direzionea'.
Sanoin, että siksi koska Suomessa perinteisesti ollaan maltillisia ja politiikassa noudatetaan kovaa konsensusta. 
Liberaalissa demokratiasamme on aina ajateltu, että liian kovaa ääntä ei saa pitää, ja oma sanominen pitää suhteuttaa muiden sanomisiin. Poliittinen puhe muodostuu näin ollen yhteiseksi hyminäksi, mistä ei erotu mitään sellaista, mikä jaksaisi kiinnostaa äänestäjiä. Kaikki puolueet muistuttavat jo liikaa toisiaan (maltillisuus ja konsensushakuisuushan ei tietenkään olisi koskenut minua, ja tämä olikin yksi syy, miksi minut piti häätää poliittiselta areenalta pois neutraloimalla minut poliitikkona). EDIT 17.4.2016: tarkoitin tässä neutraloinnilla nimenomaan vuoden 2014 vihapuhetuomiotani)
Tämä estää tässä tilanteessa poliittisen johtajuuden, suunnan, 'direzionen' löytymisen Suomessa.
Tämä siis tavallaan estää edistystä.
Toivotaan, että olen kovasti väärässä, ja jostain ilmestyy Suomeen se 'syriza'.

February 11: Johtamiskorkean kurssilla painotetaan, että 'direzione', eli että kaivakaa se johtaja sisältänne. Sellainen kuin te itse olette, ja hiokaa sitä vielä enemmän omaksi itseksenne. Ehkä minun pieni johtajani onkin matemaatikko?
Sillä mita pidemmälle Johtamiskorkean kurssi tänä keväänä etenee, sitä selvemmin alan nähdä materian ympärilläni janoina, integraaleina, funktioina, tangentteina... siis kauniimpana kuin yksikään paljas luonto, matematiikan kielenä, mikä on universaali ja kaikkialla. Tämä ei ole enää houkutus eikä koukutus - sen aika oli viitisen vuotta sitten - vaan selvä ideologinen kutsu.

February 11: Minä olen näköjään sellainen professorimagneetti - mutta en välittäisi huomiosta, koska sen myötä joutuu sisään tietynlaisiin ideologisiin prosesseihin yhteiskunnallisissa suhteissa ja minä kun olen koko ikäni pyristellyt kaikenlaisista ideologisista käytannöistä eroon....tässä tulee vastaan tietynlainen ideologisen eternaalisuus - että eihän siitä eroon pääse. No, minut toivotettiin etukateen tervetulleeksi Johtamiskorkeakoulun tutkijayksikköön - vaikka en ole viela täysin valintaani tehnyt sittenkään yhteiskuntatieteellisen ja matematiikan välillä, ja taidan olla vähän hankala subjekti ja yhteiskunnallistettava yksilö..

February 10: Tutkin Nicole Oresmen "päättymättömän sarjan" summaa. 1/2+1/3+1/4+1/5+1/6+...
Tämä on ns. harmoninen lukusarja.
Tässä sarjassa yksittäiset luvut tulevat sitä lähemmaksi nollaa, mitä pidemmälle päästään. Sarjan summa kuitenkin voi nousta äärettömäksi - vaikka siis sen yksittäiset termit lähenevät nollaa.
Nolla ja ääretön kiinnostavat..

February 8: Maailmankuulu matemaatikko Wactaw Sierpinski ...harmitteli yhden matkalaukun katoamista. "Ei hätää, kultaseni", hänen vaimonsa tyynnytteli. "Kaikki kuusi laukkua ovat tässä." Sierpinski ei uskonut: "Laskin ne monta kertaa. Nolla, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi." -Conway, John & Richard Guy, The Book of Numbers

February 5: On mennyt vähän aikaa sulatella tämän päiväistä luentoa.
Gramscin kohdalla, kun puhuimme poliittisesta yhteiskunnasta ja kansalaisyhteiskunnasta (poliittinen valtio eettinen valtio), kansalaisyhteiskunnan olennnaisesta merkityksestä yhteiskunnallisen 
vallan kannalta, Gramscin pakosta ja suostunnasta - luennoitsija painotti sanojaan ja tarkensi sanomistaan vielä toisen kerran - että Pariisin isku OLI OIKEASTI TOISEN MAAILMANUSKONNON HYÖKKÄYS SANANVAPAUTTA KOHTAAN - SIIS IHAN OIKEASTI.
Älykköjen keskuuteen minun on siis varsin helppo lukea itseni.
Surullista on sen sijaan nähdä yhteiskunnan älykköjen ulkopuolella liukuvan yhä syvemmälle itseinhon suohon, kun äsken luin Hesarin jutun toimittajansa kehittelemästä ideasta, "aatenatseista", mitkä toimittajan mukaan tarkoittavat "salonkikelpoisten ja älykkäiden äärioikeistolaisten" esiinmarssia. 
Nämä olisivat vastapainona, ja paljon, paljon vakavammin otettava "uhka demokratialle" kuin kiljupäissään touhuavat "univormunatsit". Samalla toimittaja vaatii näiden "aatenatsien" erottelua demokratiasta. 
Eli nyt pitäisi alkaa demokratiassa erottelemaan ihmisiä aatteidensa perusteella. 
No minullehan on tehty näin yliopiston ulkopuolisessa maailmassa, mutta nyt siis Suomen suurimman päivälehden toimittaja artikkelissaan vaatii tätä julkisesti yleiseksi käytännöksi. 

[EDIT 11. maalikuuta: 2016: Ilmeisesti vain koska ovat erehtyneet puolustamaan sananvapautta, kuten yliopiston lehtori luennollaan]
Jatkan luennon sulattelua...

February 3: Valmistaudun henkisesti huomisaamun inspiroivaan kolmetuntiseen luentoon, jossa käymme keskustellen läpi sen "pienen johtajan" kaivamista jokaisen kurssille osallistuvan sisuskaluista. Tällä kurssilla ei passaa nukkua tai luennoitsija esittää kiusallisen henkilökohtaisen kysymyksen luentosalin edessä. 
smile emoticon

Vaikka kurssia on kulunut vasta kuukauden, olen muuttunut nainen - tunnistan sisäsyntyisiä impulssejani (vai miten psykologiassa sanotaan, en ole psykologiaa opiskellut lukion "high studies"a enempää), mitkä vievät yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kannanmuodotuksiini...tämä kai on johtamisen ydinaluetta - tuntea itsensä maksimaalisesti...

Siinä sitä olisikin nykyisille poliittisille johtajille opettelemista.


February 2: Luennolla herätin ihastusta tunnustautumalla tohtorin mukaan "viimeisimmäksi saksalaisen filosofian linnakkeeksi", kun kerroin, että en omista älypuhelinta, enkä tule koskaan omistamaankaan. Olisi pitänyt silloin koputtaa puuta, sillä tänään tulin "kahden näytön älypuhelimen" onnelliseksi omistajaksi. Pakko kai se on minunkin siirtyä nykyaikaan. Ensi luennolla ne minulle naureskelevat taas...

January 28: "Jos ette ole keskinkertaisuuksia, älkää missään nimessä pyrkikö eduskuntaan" -luennoitsija

January 28: Pitää lähteä luennolle kuuntelemaan kapitalistiksi tunnustautuneen yhteiskunta-analyytikko Karl Marxin pääteoksen pitkästä matkasta oppineiden kahvipöydistä rahvaan tölleihin, missä Marxin ajatuksia käytettiin kiihokkeena johonkin ihan muuhun, kuin mihin Marx olisi todennäköisesti itse toivonut 
Kommenttini samaiseen statukseen: Kyllä se vaan on niin. että Ranskan vallankumouksen jälkeisenä aikana ja 1800-luvulla "verisenä terrorina" pidetyssä demokraattisessa hallintomallissa kannattaa filosofin miettiä, mitä kansan ilmoille päästää.

January 23: Johtamiskorkeakoulun kevään kurssit, joita käyn, ovat niin sanotusti "keskustelevia" luentoja, jotka muistuttavat "dosenttiluentoja" siinä mielessä, että muistiinpanoja ei kerry juurikaan, mutta luennot heijastavat mielessäni juuri sitä, mitä siellä jo on ja haastavat "transformoimaan" sitä vanhan ja uuden synteesiksi. Synteesi on muuten ihan muuta kuin sen lähtökohdat. Enää en naura, kun opettajamme sanovat, että täällä te opitte johtamaan, "il direzione". 
Viime luennolla selvisi, että olen "piilomarxisti".

Montaakin opiskelijaa huvitti suunnattomasti, että olisin piilomarxisti...

Se tarkoittanee lyhyesti auki purettuna sitä, että (marxilaisen teorian mukaan) olen henkisen työn tekijä, joka pyrkii työnjaossa alaspäin materiaaliseen pohjaan purkamalla ja paljastamalla ihmisille niitä "kuvitelmia" (vrt. esim. edustuksellinen demokratia), ideologioita, mitkä peittävät lähtökohtansa.

No, itse asiassa olemme kaikki marxilaisia, niin syvästi marxilaisuus on historiallisesti yhteiskuntaamme vaikuttanut.

Annan synteesin edelleen jatkua mielessäni...se tapahtuu unenkin aikana... ja käy syvästi läpi tietoisuusdiskurssia aivoissani...


January 21: Äsken luennolla kuin samasta ajatuksesta luennoitsijamme otti esille demokratian ideologisena kuvitelmana. Kysymys luentosalille kuului, että mitkä ovat niitä "kuvitelmia" millä teitä tänä päivänä hallitaan. En tietenkään vastannut eilisten pohdintojeni mukaan, vaan otin esille kapitalismin, mikä on toinen näistä ideologioista kyllä (kolmas on esimerkiksi teknologia), koska en halua hallita voimakkaalla luonteellani liikaa ympäristöäni, vaan moderoidusti. Mutta olin tippua penkiltä, kun luennoitsija otti esille demokratian sellaisena "ideologiana, mikä peittää omat lähtökohtansa". Toisin sanoen, sellaisena, millä massoja on helppo sumuttaa. Sallittakoon maalaisjärkinen puhe tässä statuksessa.

January 21. Ensimmäinen aamu liki kahdeksaan vuoteen, kun herään siihen yksityishenkilönä. Nyt minun ei tarvitse olla ajattelemisestani vastuussa niille, jotka eivät pahemmin ajattele. Pian lähden luennnolle. Niin, eikä politiikan tutkimuksen luennolla tarvitse punastella tai tuntea alemmuudentunnetta. Valmistun aikanaan tutkintoon. Unelmatyötäni en muuten kerro.... Ai niin, ja satuin olemaan eurovaalien Pirkanmaan maakunnan yhdeksänneksi suosituin ehdokas.

January 20: Edellisen statukseni johdosta erosin Sinivalkoisen Rintaman eduskuntavaaliehdokkkuudesta ja varapuheenjohtajuudesta. Samalla taakka putosi harteiltani, mitä olisin joutunut vielä muutaman kuukauden kantamaan. Tämäkin osoittaa juuri demokratian olevan huonoin vaihtoehto, kuten statuksessani muotoilin, koska argumentteihin perustuva tieto ei kelpaa edustukselliseen demokratiaan. Sen sijaan sinne kelpaavat mielikuviin ja propagandaan perustuva höttö, jolla teitä hallitaan.
Edustuksellinen demokratia on tämän hetkistä eliittiä tukeva hanke, sen vastustaminen on eliitin vastustamista.

January 20: Edustuksellinen demokratia on toimimaton hallintomuoto, koska kuka tahansa voi äänestää. 
Klassinen demokratia (ns. Ateenan malli) on samasta syystä vielä huonompi; kuka tahansa voi päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin.
Paljon vastuullisempi kaikkien kannalta olisi malli, jossa vain akateemisesti koulutetut saisivat äänestää. Enkä antaisi äänioikeutta pelkästään koulutuksenkaan perusteella, koska apurahoilla näprääviä ja epäpätevän koulutuksen omaavia on liikaa, vaan niille, joilla on tunnustettu asema tiedeyhteisön sisällä.
Kun nyt mietin asiaa, tulee mieleen, että millaisia ihmisiä nämä ihmiset äänestäisivät yhteisistä asioistamme päättämään, ja millainen olisi yhteiskuntamme sen jälkeen.

Loppuun vielä huhtikuussa 2013 paukauttamani "totuus". Tästä päästä historian opintoja katsellen; ei tuo aivan tolkuttomasti ole ajateltu.

April 11 2013: hden miettimään syntyjä syviä, lähinnä kuitenkin teoriaa siitä, miten moniarvoisuuteen perustuva filosofia on itse asiassa ajattelun lähtökohta, ei sen tulos.
Moniarvoisuus ei voi olla minkään sivilisaation rakennusaine. Ajatelkaa maailmanhistorian sivilisaatioita: niiden yksi yhteinen nimittäjä on ollut oma laki, juridiikka. 

Ajatelkaa sitten, mitä tapahtuu oikeuden jaolle, jos laista tulee liian "moniarvoinen". Tällaiset sivilisaatiot eivät ole kovin kauan kestäneet. Sanotaan, että Rooman valtakunta kaatui monenarvoisuuteen. Keskiajan Eurooppa oli joiltain osin monenarvoinen, mutta sitä auvoa ei kestänyt kuin pari sataa vuotta, ja rasismi ja riitely alkoi. Kiinan dynastiat ovat olleet aina aika yksiarvoisia, ja kestäneetkin kauan. Puhumattakaan intiaanien kulttuureista, tai muinaisesta Egyptistä ja Mesopotamiasta: niiden lakikokokoelmat vetivät voimansa nimenomaan egyptiläisestä ja muinaispersialaisesta kulttuurista. Miettikääpä, mitä tarkoitan tässä "moniarvoisella".






.