-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Länsi tarvitsee uudet arvot, jos se haluaa hallita

Länsimaita ja globaalien prosessien myötä kaikkia kapitalistiseen järjestelmään liittyneitä on hallittu 300 vuotta klassiseen liberalismiin perustuvilla aateopeilla. 

Valistuksen mahdollistanut murros tapahtui kuitenkin jo 300 vuotta ennen varsinaista eurooppalaisen kulttuurin nousua ylivertaiseen asemaan kiinalaiseen kulttuuripiiriin ja islamin maailmaan nähden. Tuon murroksen aiheuttivat eurooppalaisten tekemät löytöretket ja niitä seurannut kolonialismi, mitkä päättivät kulttuurisen eristäytymisen kauden ja johtivat prosessihin, mitkä veivät kapitalistisen maailman syntyyn, feodalismin rapautumiseen, reformaatioon, kansallisvaltion syntyyn ja muun muassa modernin antisemitismin syntyyn. Modernin luonnontieteen taustana ovat reformaatio ja katolisuuden kritiikki sekä 1600-luvun luonnonoikeusteoriat ja yhteiskuntasopimusteoriat. 

Nykyinen kansainvälinen järjestelmämme on rakennettu eurooppalaisten poliittisten inventioiden pohjalle. Tämä tarkoittaa kansallisvaltioideaa, liberaalin demokratian ideologiaa, edustuksellista demokratiaa, kansainvälisiä hallitusten välisiä ja NGO-instituutioita ja muun muuassa YK:n ihmisoikeusjulistusta universaalina ihmiskunnan moraalikoodistona.

Löytöretket vaikuttivat siis paitsi "löytäjiin", niin myös "löydettyihin" ja myös niihin kulttuuripiireihin, mitkä eivät olleet löytäviä tai löydettyjä osapuolia. Maailma muuttui. Voin vain kuvitella löytöretkien aiheuttaman henkisen murroksen Euroopassa. Voiko nykyistä nopeasti muuttuvaa maailmaa ja sen muutosten aiheuttamia prosesseja ja sitä, miten ne vaikuttavat kulttuureihin, ihmisiin ja politiikkaan, verrata 1500-luvulla tapahtuneeseen murrokseen?

Löytöretkien aiheuttama murros keskiajan ja uuden ajan välissä 1400- ja 1500-lukujen taitteessa on kenties tunnetuin historian murroksista.

Flaamilainen taidemaalari Hieronymus Bosch (1450-1516) maalasi noin vuonna 1500 ristiriitaisesti tulkitun Maallisten ilojen puutarha -triptyykin, jossa nähdään outoja esineitä ja olentoja tunnetusta ja tuntemattomista maailmoista.
Maallisten ilojen puutarha, Hieronymus Bosch (1450-1516)

Triptyykin vasemmalla sivulla näkyvät Kristus, Aatami ja Eeva Eedenin puutarhassa. Puutarhassa on kirahvi ja elefantti, mutta myös pelottavia sekasikiöitä. Oikealla sivulla nähdään helvetti ja kaikenlaisia kekseliäitä sovelluksia siitä, mikä kadotukseen tuomittuja odottaa.

Triptyypin sivupaneelien ulkoseiniin on tehty neljäs maalaus ja se näkyy silloin, kun maalauksen muut siivet ovat kiinni. Perinteisen tulkinnan mukaan se esittää Raamatun luomiskertomuksen kolmannen päivän tapahtumia, mutta uudemman tulkinnan mukaan sen aiheena olisi koko maailman hukuttava vedenpaisumus.

Maalauksen keskiosassa nähdään luonnottoman suuria hedelmiä ja lintuja ja mitä eriskummallisimpia, outoja rituaaleja. Kiinnostavin yksityiskohta Boschin maalauksessa on kuitenkin suunnattoman suuri marja, jota pieni ryhmä ihmisiä maalauksessa kohottaa ilmaan.

Kyse on Amerikasta Eurooppaan löytöretkien seurauksena tulleesta puutarhamansikasta. Siitä samasta, mikä nykyään nähdään "nautintojen marjana". Kuvitelkaa Eurooppa ilman mansikkaa. Kuvitelkaa oma elämänne ilman mansikkaa, leikatkaa jokainen muisto siitä mielestänne pois, mielikuva tuosta makeasta hedelmästä, tuntemus makunystyröittenne päällä. Sellainen oli Eurooppa - pähkinänkuoressa - keskiajalla: köyhä, likainen, ahdasmielinen, väkivaltainen. Aikalaiskulttuuripiirien silmissä. Omissa silmissään keskiaikaisen Euroopan tilaa tuskin silti olisi voinut kutsua "pimeäksi keskiajaksi", koska keskiaika johti navigointitaitojen paremman käyttöönoton ja aseteknologian kehittymisen vuoksi juurikin uuteen aikaan, mikä on varsin osuva aikakauden kuvaus löytöretkien jälkeiselle ajalle, 1600-luvun katolisuuden kritiikille sekä luonnonoikeusteorioille, yhteiskuntasopimusteorioille ja modernin tieteen synnylle. 

Löytöretket siis avarsivat keskiajan ihmisen maailmankuvaa, niin kuin myös myöhäiskeskiajalla alkanut renessanssi ja humanismi.  Viimein myös reformaatio pilkkoi keskiajan katolisen kirkon valta-aseman. Nämä historialliset murrokset päättivät erään aikakauden vuoden 1500 paikkeilla ja uusi aikakausi alkoi, vaikka aikalaiset eivät tietenkään välttämättä olleet tästä tietoisia. Boschin maalauksesta voimme kuitenkin lukea aikalaisten reaktioita ja tuntoja tässä mentaliteettien muutoksen rajapyykissä, mitä ovat varmasti hallinneet pelko, tyrmistys ja aavistus tuntemattomasta ja tuntemattomien maailmojen olemassaolosta.

Pitkälti samassa veneessä tunnumme olevan tänään, kun kaivelee internetin syviä syövereitä. Tässä kirjoittaja, niin kuin poikkeuksetta kaikki muutkin, kyselee naiivisti, että mitä meille on tapahtunut, kun mustavalkoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Tällaisia vastaavia urbaanitarinoita, mitkä syntyvät pelosta ja vallitsevan yhteiskunnan poliittisiin tarpeisiin, olemme saaneet lähiaikoina kuulla muitakin. Yksi hämmentävimmistä on "Valtterin tarina", johon jopa presidenttimme otti kantaa facebooksivullaan. 

Tutkijan objektiivisella ja analyyttisella mentaliteetilla varustettuna Valtterin tarinaa läpivalaisten huomautin presidentin sivulla, että bussit jättävät pysähtymättä pysäkille ihonväristä riippumatta, ja että bussien pysähtymättömyyteen on yleensä jokin hyvä käytännön syy - kuten se, että tietyt bussit pysähtyvät vain tietyillä pysäkeillä, vaikka pysäkkejä olisi vierekkäinkin, tai että bussinkuljettaja ei ole huomannut kyytiin pyrkijää tarpeeksi ajoissa pysähtyäkseen tai auringon kulmasta johtuen (kumpikin on sattunut omalle kohdalle useita kertoja), tai bussi on jo ihan liian täynnä (on myös sattunut omalle kohdalle monesti), ja niin edelleen - mutta pysähtymättömyden syy ei todellakaan ole kenenkään ihonväri. Huomautin presidentin sivulla. että etenkin ellei bussin kuljettajaa ole saatu kiinni ja tunnustamaan, että jätti nimenomaan jonkun ihonvärin vuoksi pysähtymättä, niin viholliskuvien muodostamiseen osallistuminen on vaarallista. Vihamielisyys ei muodostu itsestään ja etenkin toimittajilla ja medialla olisi syytä ja moraalinen vastuu olla osallistumatta sen muodostamiseen. Usein osallistuminen voi olla myös tiedostamatonta, kuten tällaisten urbaanitarinoiden levittämisen kohdalla, kun halutaan ymmärrettävästi asettua "hyvien ihmisten" puolelle ja samalla rangaista sillä pahaa, jolloin tulee todennetuksi, että on olemassa hyvä ja paha. Tämä vastakohtaistaminen näkyy nykyajan politiikassa hyvin, ja tässä tapauksessa vastakohtaistaminen luo enemmän pahaa kuin sen hyvä tarkoitus. Kehottaisin median edustajia vielä miettimään näitä vastakkainasetteluita, sillä ne luovat juuri sitä, mistä rasismin tuomitsemisella halutaan ulospäästä.

Eurooppa tarvitsisi uudet arvot kolmesataa vuotta vanhoille, omassa historiallisessa kontekstissaan muodostuneille arvoille. 

Maailma on muuttunut murroksenomaisesti kommunikaatioteknologian, uusien sotien ja sotateknologian, terrosrismin, kylmän sodan päättymisen ja kansainvaellusten, 9/11myötä - ja liberaalin demokratian idean voittokulun ilmiselvän pysähtymisen vuoksi. Samalla, kun ihmiset tulevat toisiaan lähemmäksi kuin koskaan maailmanhistoriassa, mustavalkoisuus lisääntyy. Ja yhtäaikaa tämän kanssa odotetaan yhä vanhojen arvojen, kuten sananvapauden toteutumista, vaikka sanan- ja mielipiteen vapaus on juuri yksi mustavalkoisuuden syntymisen syistä uudessa maailmassamme. 

Ja etenkin aivan tolkuton sananvapaus internetin ja muun nopean kommunikaatioteknologian aikakaudella on viholliskuvien muodostamisen yksi syy. Mikäli isot mediatalot, joiden hallussa isojen massojen aivotyöskentelyn hallinta on, ei tätä ymmärrä - ei voi olettaa pienen ihmisenkään sitä käsittävän. 

Sananvapaus on klassisen liberalismin yksi pääprinsiippi, mutta ei silti täytä utilitarismin, mikä on keskeinen klassisen liberalismin aatesisältö, ehtoja nykymaailmassa. Enää ei voida sanoa, että vapaa sanan käyttäminen takaisi hyötyä useimmille kuin itsesensuuri tai jonkin instituution sensuuri tai päinvastoin.

Nyt tarvitaan jostain uusi Rousseau määrittämään meille jälkivalistuksen yhteiskunnan pelisäännöt muuttuneessa maailmantilanteessa. Ironista kyllä huomauttaa tässä yhteydessä, että alla oleva Rousseaun teos koki eliitin ikivanhan kontrollin Pariisissa ja koko ranskankielisessä maailmassa, joka sillon hallitsi maailmaa: sensuurin.

Kuvalähde: Luentopowerpoint, POLPOP04, TaY, kevät 2015.