-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 12. maaliskuuta 2016

1600-luvun ahvenanmaalaisen noitavainoprosessin yhdennäköisyys nykyajan vihapuheilmiön kanssa

Olen vertaillut tässä keskenään ahvenanmaalaisen noitavainoilmiön joitakin keskeisimpiä tunnuspiirteitä nykyajan vihapuheilmiöön. Kiiinnostukseni tähän vertailuun heräsi opiskelijatoverini tehdessä tutkimusta aiheesta. Lähteinä olen käyttänyt Heikkinen, Antero, Paholaisen liittolaiset: Noita- ja magiakäsityksiä ja -oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla (n. 1640-1712). SHS, 1969., tämän teoksen pohjalta pidetystä harjoitusväitöstilaisuudesta kirjoittamaani väitöstilaisuuspöytäkirjaa, yleisiä tietojamme vihapuheilmiöstä ja omaa vihapuhetuomiolauselmaani. Vihapuheilmiötä olen tarkastellut nimenomaan "vainotun" eli vihapuherikoksesta tuomitun näkökulmasta, en siis vihapuheen kohteen näkökulmasta, ja verrannut sitä noitavainoilmiöön. Alempana perustelen, miksi ja miten.

En pidä historiallisista vertailuista ilman tutkimusta niiden takana. Historiallisia konteksteja ei pidä väljästi ja kevyesti sekoittaa ja sovittaa toisiinsa. Historia ei koskaan toistu samanlaisena, vaikka olosuhteet voivatkin olla samankaltaiset. Minusta kuitenkin kontekstit 1600-luvun ahvenanmaalaisen noitavainon ja 2000-luvun suomalaisen vihapuhehysterian välillä ovat niin ilmiömäisen ilmeiset, sanantarkasti, kuten alempana käy ilmi, että uskalsin nostaa asian esiin - josko joku muu innostuisi asiaa oikeasti tutkimaan. 

Kouluttaudun historiantutkijaksi tällä hetkellä, sanottakoon se vielä.

Ensin lyhyesti noitaoikeudenkäynneissä Ahvenanmaalla 1600-luvulla käytetystä tuomioistuimesta, oikeudenkäynneissä käytetyn lain luonteesta ja rikoksen laadusta: kyseessä oli maallinen oikeus. Virkamiehet, jotka tutkivat ja tuomitsivat, olivat siis kuninkaan toimeensa kutsumia valtion virkamiehiä, eivät kirkon papistoa. Ruotsin valtakunnan laki oli erikseen noitadoktriinista, minkä mukaan noidiksi epäillyt tuomittiin. Noitadoktriini oli enemmänkin ohjeistus, mikä kuului: "noitia on kaikkialla pilvin pimein, ne täytyy vaan etsiä". Oikeus olisi voinut tuomita noituudesta ilman doktriiniakin, mutta se ei olisi ollut yhtä tehokasta. Varsinainen rikos noitaoikeudenkäynneissä oli tietentahtoen tehty liitto paholaisen kanssa, mikä uhkasi kuninkaan rauhaa ja siis rauhan lakia.

Verrataan sitten yllä olevan kappaleen historiallista sisältöä nykyajan vihapuheilmiöön: poimitaan kursiivilla kirjoitetut käsitteet tarkasteluun ja etsitään niille lihavoidulla merkitty nykyajan vihapuheilmiöön liittyvä vastine. 

(Kursiivilla merkityt ovat aiemmin mainitsemani harjoitusväitöstilaisuuden pöytäkirjan otteita.)

Ensin ohjeistus, eli että noitadoktriini ei ollut varsinainen laki, vaan suositus. Tästä linkistä pääsee tarkastelemaan eettistä ohjeistusta vihapuhetta vastaan. 

Sitten otetaan tarkasteluun varsinainen noitadoktriini, mikä kuului "noitia on kaikkialla pilvin pimein, ne täytyy vaan löytää". Noitadoktriinin nykyajan vastine tälle ovat lehtiotiskot, kuten tämä: "

Joka seitsemäs suomalainen on rasisti – tässä tuntomerkit"


Jos jaetaan Suomen summittainen 5 000 000 henkilöä seitsemällä, saadaan tulokseksi pyöristettynä 714 286 henkilöä. Eli onhan tuossa Suomen kokoiselle maalle rasisteja pilvin pimein, ja rasistin tuntomerkitkin on valmiiksi annettu, jotta ne voi vaan löytää. Ja me tiedämme, etteivät tämän tyyppiset lehtiotsikot ole nykyään edes mitenkään harvinaisia. Kaikenlainen itsesensuuri on jo saavuttanut mittasuhteet ihmisten suojautuessa vihapuheenmetsästäjiltä niin internetissä kuin oikeassa elämässäkin. Vihapuhedoktriini?

Seuraavaksi tutkitaan virkettä "Oikeus olisi voinut tuomita noituudesta ilman doktriiniakin, mutta se ei olisi ollut yhtä tehokasta." Nykyajan oikeudetkin voivat tuomita verkon puheen aggressioista ilman erillistä vihapuheohjeistusta esimerkiksi kunnianloukkaus- tai laiton uhkaus-pykälin. Toki haluttua reaktiota nämä eivät ilmeisesti tuo, koska meillä on erikseen vielä epämääräinen ja hyvin tulkinnanvarainen vihapuhelainsäädäntö (kts. esim tästä). 

Katsotaan vielä viimeinen virke noitaoikeudenkäynneissä tuomitun rikoksen laadusta ja verrataan näitä nykyajan vihapuhetuomiolauselmassa käytettyyn sisällön retoriikkaan (no niin, en ole lakimies, mutta verrataan joka tapauksessa käytettyä retoriikkaa). Jatkan muuten ensi kerralla vertaamalla noitavainoja ja vihapuheilmiötä muun muassa analysoimalla lyhyesti yhtälaisia yhteiskunnallisia edellytyksiä noitavainojen ja vihapuhehysterian synnylle, noitavainojen ja vihapuhevainon ilmiön paisumisen mahdollistavia yhteneviä tekijöitä yhteiskunnassa,  sekä noitauskomusten aikaansaamaa narratiivia yhteisön sisällä ja 1600-luvun ahvenanmaalaisen noitauskomuksen synnyttämää maailmankuvaa vertaamalla näitä 2000-luvun ihmisen mielenmaisemaan ja yhteisössämme virinneeseen vihapuhehysterianarratiiviin.

Varsinainen rikos noitaoikeudenkäynneissä oli siis tietentahtoen tehty liitto paholaisen kanssa, mikä uhkasi kuninkaan rauhaa ja siis rauhan lakia.

Jokainen tunnistaa lehtien kolumneista ja isojen mediatalojen sisällöistä sen puhtaan ehdottomuuden, jolla puheessa tunteensa näyttävä tuomitaan pahaksi rasistiksi. Rasismi taas on tietenkin ehdotonta, tietoista pahuutta, jonka sijaan voisi tietoisesti valita toisinkin. 

Kuninkaan rauhaa vastaan rikottiin 1600-luvulla tekemällä liitto paholaisen kanssa. Minun tuomiolauselmassani lukee seuraavaa: "...Myös yleisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan säilyttämistavoitteen kannalta on perusteltua, että tällaisten väitteiden esittäjän sananvapauden suojaan puututaan rikosoikeudellisin keinoin..."

Lihavointini oikeuden tuomiossa on minun keinoni havainnollistaa tekstistä, että keskiaikainen kuninkaan rauha ja rauhan laki, ja toisaalta nykyajan yhteiskuntarauha ovat sisällöllisesti ja juridisesti tietysti ihan sama asia.

Vielä yksi kevennys ennen kuin lopetan tältä erää: nykyajan tuomitut vihapuhujat ovat voittopuolisesti miehiä, uskallan jopa väittää, että ainakin 90 % heistä on miehiä. Niin oli noitavainojenkin aikaan  - 90 % vainojen uhreista keskiajalla olivat miehiä uuden tutkimuksen valossa.