-

-
Art by Alberto Moravia

maanantai 8. helmikuuta 2016

Fasistit


"...Kolmikon kirjan sähköistävin sana on painettu jo kansilehdelle: fasistit.
Käsitettä on häveliäästi väistelty, kun puhe on ollut itsenäisyyden ensimmäisistä vuosikymmenistä. Fasisteiksi tai natseiksi on mainittu vain hakaristien kanssa elämöineitä yksittäisiä kuumapäitä ja sirpaleryhmiä.
Nyt tutkijakolmikko ottaa termin käyttöön laajasti ja ujostelematta. Sanalla kuvataan myös massajärjestöjen ideologiaa.
- Esimerkiksi Isänmaallinen kansanliike IKL ja Akateeminen Karjala-Seura AKS olivat tämän päivän näkökulmasta fasistisia, Tikka ilmoittaa.
Saman mustan sateenvarjon alle kirja asettaa esimerkiksi Vapaussodan rintamamiesliiton, ja joutuupa Suojeluskunta-järjestökin kriittiseen syyniin.
Fasismi ei ollut outo poikkeus; aatteen myötäjuoksijoita vilisi sivistyneistössä ja elinkeinoelämässä, vähän joka puolella.
Tutkijoiden mielestä on tullut aika puhua fasismista sen omalla nimellä – historiallisista rasitteista ja traumoista huolimatta...

...Poleeminen tutkijakolmikko syyttää suomalaista historiantutkimusta "vähättelyn kulttuurista". Fasismi on sysätty kuvausten marginaaliin, jos edes sinne.
Taustalla vaikuttaa yhteiskunnassa sodan jälkeen käynnistynyt tahallisen unohtamisen suurhanke, julkisen omakuvan uudelleen muokkaaminen.
Ensin oli vaiettu vuoden 1918 tapahtumat, ja toisen maailmansodan jälkeen syntyi uusi vaikenemiseen vihkiytyneiden piiri, suomalainen omertá.
Luetaan suoraan kirjasta: "Yksilöllisen ja kansallisen edun nimissä oli häivytettävä näkymättömiin niin fasismi, järjestöt, tunnukset, laulut, puoluerihkama, univormut, runot, julkilausumat, sotatavoitteet, tulevaisuudenkuvat kuin tietyt sota-ajan tapahtumatkin."
Kaiken tuon Suomalaiset fasistit -tutkimus nyt läväyttää esiin."

Tällainen Aamulehden kirja-arvostelun kuvaama ote tutkimukseen on tietenkin hämmentävä, koska näyttää siltä, että historiaamme kirjoitetaan vahvasti uusiksi.
Miten voin sanoa näin? 
Mielleyhtymäni perustuu oman praktikum-tutkimukseni tuottamaan itseäni hämmentävään tutkimustietoon. Tämän hetkinen osa tutkimustani koskee viholliskuvan syntyä Suomen sisällissodassa. Käyttämällä tiettyä tutkimusnäkökulmaa Suinulan surmien tapauksessa ymmärsin, että jääkäriliike vuosina 1915-16 Hämeen alueella näyttää vaikuttaneen merkittävästi viholliskuvan syntyyn, vaikka Tampereen teknillisen opiston kohdalla jääkäripataljoonaan liittymisen suhteellisen korkea henkilöluku, 23 oppilasta, ei johtunutkaan "opiston hengestä" - toisin sanoen tunteiden merkityksestä liittymiselle jääkäriliikkeeseen - vaan oppilaiden kotitaustasta. Tämä osoittaa sen, miten aikalaisille sinänsä neutraalit tapahtumat ja prosessit voivat historian päättyneiden prosessien näkökulmasta edetä "tunteiden tielle", eli tässä tapauksessa viholliskuvan rakentumiseen.*
"Historian päästä" siis monet prosessit voivat näyttäytyä toisenlaisina kuin aikalaisille. Mutta eri asia on sittenkin se, näyttävätkö prosessi tai tapahtuman vaikutukset erilaisilta historian päästä vaiko historiantutkimuksen lopputuotteena.
En ole lukenut kyseistä teosta, mutta Aamulehden arvostelun perusteella vaikuttaa siltä, että teoksella pyritään ottamaan vahvasti oma osansa poliittisen vastakkainasettelun syventämiseen nykyisessä yhteiskunnassamme. Tämä ei ole historiantutkimuksen tarkoitus. 
Historiantutkimuksen tarkoitus on koettaa kontekstoida aikalaisten tekoja, motiiveja ja tapahtumia omaan aikaansa ja näin tuoda enemmän ymmärrystä myös meidän oman aikamme tapahtumiin. Historiaa ei voi kirjoittaa uusiksi oikeuttamaan tutkijan poliittista asennoitumista tai pönkittämään nykyisen yhteiskunnan politiikkaa. 

* Viholliskuvan rakentuminen on ajallisesti pitkä prosessi, jopa vuosia kestävä ennen sen "täydentymistä" eli esim sisällissodan puhkeamista (tai toisin sanoen tutkimukseni teoreettisella kielellä ilmaistuna Tapahtumia ytimessä eli toiminnan territoriaalisen tilan valtausyrityksiä/valtaamista )