-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 23. tammikuuta 2016

Terveiseni Rajat Kiinni-liikkeelle

23. TAMMIKUUTA 2016 puhe mielenosoitukseen naisrauhan puolesta Tampereella:


Minulla on hälyyttäviä uutisia näissä muutenkin ikävissä merkeissä. 

Vaikka olen aiemmin ollut mukana vihreiden valtakunnallisissa linjanvetotyöryhmissä ja vihreiden ehdokkaana, en ole koskaan kuullut vihreiden kantavan sanallakaan huolta turvapaikanhakijoiden, pakolaisten tai turvapaikan saaneiden henkilöiden suuresta tilastoidusta osuudesta raiskausten määrään Suomessa. Tämä turhautuminen tärkeän asian edessä oli aikoinaan yksi perusteltu syy lähteä vihreistä. Yhteiskunnan tuomitseva asenne turvapaikanhakijoiden, pakolaisten tai turvapaikan saaneiden henkilöiden rikosten uhrien asemasta puhumiseen, kirjoittamiseen tai edes heidän olemassaolonsa mainitsemiseen johti minut vihapuhetuomioon talvella kaksi vuotta sitten. Medialle ei näitä rikoksia ollut olemassa, eikä myöskään poliittisille toimijoille tai bloggareille niitä saanut olla olemassa. Silti vaikka tekijöitä ei tunnustettu, uhrit olivat jäljellä ja olemassa, vaikkakin piilossa. Kun rikoksessa on yhtälö, jossa on uhri mutta ei tekijää, yhteiskuntaan syntyy helposti “ei savua ilman tulta”- tilanne, mikä johtaa vaiettujen rikosten ohella vielä toiseenkiin kansalaisoikeusloukkaukseen: sananvapauden rajoittamiseen.

Mutta tänään on vielä pahemmin. 

Olen yrittänyt vihreänä henkilönä toimia sillanrakentajana rajat kiinni-liikkeiden ja vastaavien ulkoparlamentaaristen ryhmien ja parlamentaarisen vaikuttamisen kesken. Tämä rakentavuus ei eduskuntapuolueelle päin toiminut, vaan he hylkäsivät jäsenhakemukseni parlamentarismin piiriin. Demokraattisten arvojen halventaminen Arkadian mäeltä asti sataa lisää vihapuhetta maahanmuuttajien niskaan ja suvaitsemattomuutta kantaväestön päälle. Vihapuhe ja Arkadianmäeltä kajahtava suvaitsemattomuus ruokkivat toinen toisiaan. Kahtiajako syvenee.
Mikäli oma parlamentaarinen järjestelmämme ei kykene integroimaan kaikkia suomalaisiakaan demokratiaan ja yhteiseen päätöksentekoon, ei ole mikään ihme, että se kuuluisa kotouttaminen ja maahanmuuttajien integrointikaan ei onnistu. Tässä on nyt suorastaan kansalaissodan ainekset koossa taas suvaitsemattoman eliitin ja vihapuhetta lietsovan tavallisen väen kesken. Suomalaiset eivät tunnu pääsevän sen kirouksesta koskaan. Rauhanturvaamisesta ja rauhanrakentamisesta kuululle valtiolle ja ihmisoikeuksia yhtenä vientituotteenaan pitävälle maalle tämä kertoo vanhan totuuden, että suutarin lapsella itsellään ei ole välttämättä kenkiä.  Rasismista, maahanmuutosta ja etnisistä kysymyksistä on tullut kummallekin osapuolelle vain ja ainoastaan vihan levittämisen ja ylläpidon väline, joille ne itse, etenkin suvaitsemattomat, ovat sokeita.

Silti muutama päivä ennen jäsenyyteni hylkäämistä kotikaupunkimme kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen ilmoitti blogissaan, että vihreä valtuustoryhmä on laatinut valtuustokyselyn seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi täällä Tampereella. Myös turvapaikanhakijoiden osuus rikoksista epäiltyjen joukosta on mukana tässä kyselyssä, mikä on ensimmäinen julkinen ulostulo vihreiltä kaikkien uhrien huomioimiseksi. Eikä siinä kaikki. Tästä parin päivän päästä entisen kotikaupunkini demarinaiset julkistivat oman naisrauhan julistuksensa, missä myös pyydettiin huomioimaan seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta - tasapuolisesti.

Poliittisesti korrektisti sanoisinkin, että raiskauksella ei ole väriä. Tulkitaan se korrektius vaatimukseksi medialle ja poliitikoille kohdella kaikkia raiskauksia tasapuolisesti, ilman vähättelyä tai piilottelua yhdessäkään tapauksessa, olipa raiskaaja tai raiskaajat mistä tahansa taustasta tai mistä tahansa maapallon kolkasta lähtöisin, Suomesta tai Afrikasta. Tulkitaan se myös tasapuolisuuden vaateeksi kaikille poliittisille toimijoille raiskausrikollisuuden ymmärtämiselle, vaikka kuinka pienille ja mielestään vaikutusvallattomille. Välittämisellä ja ihmisen kuuntelemisella ilman leimakirveitä on väliä. Tulkitaan tasapuolisuuden vaade myös jatkuvan taistelun alaisena olevalle raiskausten oikeudenmukaisemmille tuomioille käräjä- ja hovioikeuksissa. Kaikki tiedämme, että vaikka tuota taistelua on käyty jo kauan, niin raiskauksista saadut tuomiot ovat yhä aivan liian alhaisia ja tehottomia verrattuna vaikkapa muuhun maailmaan.

Nyt odotamme enää Kokoomuksen ja Keskustan vastaavia painavia kannanottoja. Koska väkivallan ehkäisyn edessä tärkeintä ei ole laki - mitä voidaan tarvittaessa taivuttaa omiin tarkoitusperiin oikeussaleissa ja politiikassa, ja näin tapahtuukin - vaan asenne. Ja se asenne lähtee siitä, että isot näyttävät pienille mallia, siis hallitus, eduskunta, poliittiset toimijat ja järjestöt, yhdistykset ja media - kaikilla näillä on moraalinen vastuu toimia eettisenä selkärankanamme siinä, mitä me ajattelemme väkivallasta, kuinka haluamme sen yhteiskunnan tasolla kohdattavan, mikä on uhrin asema - ja siedämmekö sitä vai emme.  Asennevamma on pohjimmainen vamma, mikä estää ihmisoikeuksien toteutumisen kaikkialla maailmassa. Nollatoleranssi on kunnianhimoinen alusta, mistä ponnistaa kohti väkivallattomampaa yhteiskuntaa. Ja näin pitää tehdä. Tästä siis iso kiitos tamperelaisille vihreille ja oululaisille demarinaisille. Te olette suunnannäyttäjiä Arkadianmäellä.

Toivotan voimia raiskausten ja väkivallan uhreille. Muistakaa, että vaikka päivä näyttäisi kuinka mustalta, niin aina jossain on olemassa joku, joka on kokenut saman ja ajattelee myöskin olevansa maailmassa yksin. Kurkottakaa siis kohti toisianne, hakekaa tukea ja apua. Älkää lannistuko ymmärtämättömien vihasta. Sanon tämän omasta kokemuksesta, sillä kun musta yö kohdallani väkivallan kokemuksen jälkeen lopulta loppui, opin nämä asiat. Emme ole koskaan yksin. Aina voi selvitä.

Silti ison osan väkivallan kokemuksesta selviämiseen antaa rikoksen ja ihmisoikeusloukkauksen tekijöiden oikeudenmukainen julkinen tuomitseminen ja rikoksen uhrin huomioiminen. Tämänkin tiedän omasta kokemuksesta. Siksi maailmassani ei ole minulle mitään vuoden 1999 jälkeen, mikä menisi oikeudenmukaisemman maailman rakentamisen edelle. Tämä on ikuinen missio itselleni ja monelle muulle. Jatketaan siitä, ja yhteistyöstä yli puolue- ja muiden rajojen - edelleen sitkeästi, vaikka isot yrittäisivät laittaa kapuloita rattaisiin.

Toivotan teille onnistunutta ja hedelmää kantavaa mielenosoitustilaisuutta. Olen pahoillani, että en oppitunneiltani päässyt paikalle puhumaan, vaikka erikseen pyydettiin. Iso kiitos ja halaus näiden terveisteni julkiselle puhujalle

Ystävällisin terveisin

Anu Palosaari
================



*Puhe on luettu puolestani Rajat Kiinni-ryhmän kokoontumisessa