-

-
Art by Alberto Moravia

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Onko sosiaalisen median tilamme meidän omamme?

Ajattelin avata oman facebook-profiilini "julkiseksi" poliittisen vaikuttamisen ulkopuolella. Opintoni vievät niin paljon aikaa ja aivokapasiteettia, varsinkin minun kaltaiseltani "syväoppijalta" joka pohtii asiat jokaiselta mahdolliselta kulmalta ja keksii siihen itse vielä lisää kallistuskulmia, että pieni facebookkailutuokio iltasella olisi ollut mielestäni tervetullutta aivot narikkaan-meininkiä katsoa, mitä erilaiset sivut ja ihmiset eri puolilta maailmaa ovat postanneet päivän aikana ja mitä maailmalla on tapahtunut.

Eli sain sitten melkein 400 ystäväpyyntöä puolessatoista vuorokaudessa. Epäilemättä tuo 400 kerkeää rikkoutua vielä tämän vuorokauden puolella.

Ei siinä mitään. Mutta melkein saman tien SE alkoi: tuntemattomat miehet ovat tähän mennessä, siis puolentoista vuorokauden aikana, öin JA päivin, lähettäneet minulle tarkalleen tällä hetkellä kuusikymmentä yksityisviestiä, ja tätä kirjoittaessa tulee koko ajan lisää. Eikä se riitä. Neljäsosa näistä, jotka ovat minua jo yhden kerran yksityisviestillä lähestyneet, lähestyvät vielä lisää, monta kertaa päivässä. Vaikka en siis ole vastannut yhteenkään heidän lähettämäänsä viestiin, enkä edes avannut niitä - koska jos avaisin, viestittely yltyisi tsunamiksi asti, jos se nyt tuntuu olevan vain hyökyaalto ylitseni -  heti kun he näkevät omasta puhelimestaan, että katselen omaa sivuani. Tämän kymmenen minuutin aikana, kun olen tätä tähän asti kirjoittanut, olen saanut jo kuusi uutta viestiä ja kymmenen videopuhelun yritystä neljältä eri henkilöltä. Nämä pojat eivät soita edes yhden kerran, vaan kerrassaan kuusi tai enemmän kertaa peräkkäin, kun näkevät, että puheluun ei vastata. Ja kun globaalisti somessa ollaan, niin yö ja päivä menevät iloisesti sekaisin keskenään jo kohta itselläkin. Soittelu jatkuu yölläkin tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen saanut tuta lieveilmiöitä: eräs, joka ilmoitti sivullaan olevansa Afganistanissa "erikoisjoukkojen" jäsen, ja poseerasi kuvissaan jonkinlainen univormu päällään, suuttui minulle, kun en vastannut hänen kosiskeluunsa. Tämä kyseli minulta yksityisviestissään lopulta niin aggressiivisesti, että jouduin bannaamaan hänet, vaikka en siis ollut vastannut yhteenkään viestiinsä, että "eikö muslimi kelpaa, is it a problem?" Toinen taas lähetti minulle pornokuvan, jossa nainen ja mies ovat anaaliyhdynnässä keskenään ja nainen tekee samalla "golden showerit" (anteeksi lukijani suorasukaisuuteni, mutta kun suoraan kerron, mitä tapahtuu, siitä saa totuudenmukaisimman kuvan). Kolmas toistelee pakonomaisest viestissään, että saako puhua tuhmia. Siitä vaan, jos se helpottaa oloa, mutta minä en lue niitä oksennuksia, vaan kaikessa hiljaisuudessa poistan viestit.

Nyt ymmärrän naisia ympäri maapallon. Aiemmin tietynlainen poliittinen vaikuttamiseni suojasi minua, sekä oman profiilikuvan puute. Nyt minulla on facebookissa oma kuva profiilissa. Profiilini on yksityishenkilön profiili, jossa miellän saavani olla rauhassa omassa tilassani, niin kuin sosiaalisen median ulkopuolellakin minulla on oma tila, johon ei saa puuttua ilman lupaani tai väkivalloin. Oman tilan loukkaus on rikosoikeudellinen asia, näinhän meille naisille on opetettu. Pelkkä naisrauhan käsite ei ole riittänyt ainakaan viimeiseen seitsemäänkymmeneen vuoteen naisiin koskemattomuuden määreeksi. Naisrauha tarkoitti aikanaan sitä, että kyseisen kuninkaan tai ruhtinaan alueella oleilevat naiset ovat tämän kuninkaan tai ruhtinaan suojeluksen alaisia, ja siten heidän loukkaamattomuutensa on kuninkaan asia. Nykyisin tämä oman tilan loukkaamattomuuden määre koskee myös naisia itseään, sekä tietysti poliisia, oikeuslaitosta, koko yhteiskuntaa ja sitä, mitä laissa, perustuslaissa, kansainvälisen oikeuden järjestelmissä ja sopimuksissa sanotaan jokaisen oikeudesta elää monella tavalla loukkaamatta ja koskemattomana.

Jos olisin negatiivinen ihminen, tekisin tästä hirveän ongelman itselleni, kaikille naisille ja etenkin miehille. Ehkäpä myös itsetuntoni laskisi jatkuvan seksuaalisen pommittamisen kohteena olosta, mitä en ole itse missään nimessä valinnut tai halunnut. Ymmärrän naisliikkeitä, jotka pitävät tätä tällaista seksuaalisena häirintänä. Tuollaisen päivin, öin kokeminen voi satuttaa syvältä, saada pelkäämään sosiaalista mediaa ja ihmisten välistä kanssakäymista somen ulkopuolellakin, vääristää käyttäytymistä ja tottumuksia ja myös suhdetta kaikkiin miehiin. Mutta minä tyydyn vain analysoimaan tekijöitä, mitkä johtavat miehet tällaiseen käytökseen. Katselen hiljaa tuota mainittua hyökyaaltoa, mikä uhkaa juuri muuttua tsunamiksi sivullani ja tarkkailen sen käyttäytymistä ja kaikkia tekijöitä siihen liittyen ja sen ympärillä. Alunperinen rennoksi haluttu facebookkailu on muuttunut mykkäkouluksi puoleltani, missä oma sosiaalisen median tilani ei ole enää omani, vaan aggressiivisen kiimaisen hunnilauman temmellyskenttä.

Tulee väistämättä mieleeni, että koskeeko sosiaalisen median öyhäys ja siellä tehtävä röyhkeys ja häirintä ollenkaan minun perusoikeuksiani, mitkä lukevat perustuslaissa, kansallisissa laissa ja kansainvälisissä sopimuksissa yksilön oikeuksina. Koska häiritsemättä oleminen ei ole mahdollista - mikäli en poistu sieltä, ja en poistu somesta viimeistäänkään nyt, koska facebookkailu tästä edespäin tarkoittaa minulle miesten tyhmyyksien määrällistä tilastoimista valtioittain ja alueittain, ja näiden määrällisyyksien mielenkiintoisten taustojen kartoittamista. Täytynee siis tottua siihen, että someni ei ole minun omani, vaan joidenkin muiden.

Tai niin kauan, kunnes kaikki kulttuurit ovat sekoittuneet jokaista elävää yksilöä myöten niin, että käytöstavat ovat globaalisti sovittu sekoitus länttä ja itää. Niin että jokainen yksilö tuntee ne tavat omikseen. Minulla taitaa olla unelma, minkä toteutumiseen menee vielä monta Kondratiefin sykliä sisältävää "logistista" aaltoa eli tietynlaisia taloudellisia syklejä sisältävää ajallisesti laajempaa sykliä, joiden aikana hegemoniset vallat vaihtuvat (maailman)sotien seurauksena.

Vain näin voidaan koko globaali maapallomme sitoa globaalisti sitoviin sääntöihin, sopimuksiin ja kulttuuriin, kuten tehtiin "lännelle" toisen ja ensimmäisen maailmansotien seurauksena.

p.s. tämän blogin kirjoittamisen aikana olen vastaanottanut yhteensä kymmenen (vastaamatonta, tietenkin) videopuhelua ja kahdeksan yksityisviestiä facebookin postilaatikkooni. Yksi kokeilemisen arvoinen asia olisikin, että vaihtaisin profiilikuvani hiukset peittävään hijabiin. Älyköt vielä pari vuotta sitten tapasivat poseerata somekuvissaan elegantisti muki huulillaan - minä alan poseerata tyylikkäästi muslimien päähuivi kultakutrini peittäen. Vähenisikö törkeyksien kohtaaminen sosiaalisessa mediassani?