-

-
Art by Alberto Moravia

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Narsistinen persoonallisuushäiriö lähisuhteessa

Blogimerkintä "Narsistinen persoonallisuushäiriö lähisuhteessa" on kirjoitettu loppuvuodesta 2009 esiintyessäni Ensi- ja turvakotien liiton kokemusasiantuntijana liiton koulutustilaisuuksissa

Narsistinen persoonallisuushäiriö on suomalaisessa ICD - 10 tautiluokituksessa määritelty luokkaan “muut määritellyt persoonallisuushäiriöt”. Muita persoonnallisuushäiriöitä tässä luokituksessa ovat mm. epäluuloinen persoonallisuus, epäsosiaalinen persoonallisuus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, estynyt persoonallisuus, ja riippuvainen persoonallisuus*.

Eri arvioiden mukaan persoonnallisuushäiriöitä esiintyy 10 - 20 % väestöstä. Persoonallisuushäiriöitä näyttäisi esiintyvän enemmän miehillä kuin naisilla. Narsistista häiriötä esiintyy eri arvioiden mukaan 0,4 - 3 % väestöstä (riippuen häiriön asteesta), ja 2 -16 % potilasaineistosta.

Tervettä narsismia on ja täytyy olla - meissä kaikissa. Terve narsismi kykenee vastavuoroisuuteen ja objektisuhteisiin muiden kanssa, pitää päämääränään terveen minän rakentamista, eheyttämistä ja ylläpitämistä - muut huomioon ottaen.

Hyvin monilla meistä voi olla luonteessamme narsistisia piirteitä. Kuitenkin narsistinen persoonallisuushäiriö on aina “astetta vakavampi” mielenterveyden häiriö, jonka diagnosointi on tiukkaa, ja edellyttää todellisen sairauden olemassaoloa. Samoin joissain psyykkisissä prosesseissa (kriisit ym.) voidaan turvautua lievämuotoiseen, tilapäiseen omaan itseen keskittymiseen, jotta pystyttäisiin saavuttamaan riittävä autonomia suhteessa ulkomaailmaan - tällainen narsistinen suojautuminen ei ole patologista - edellyttäen kuitenkin että nämä persoonallisuuden piirteet myöhemmin sulautuvat riittävästi persoonallisuuden toisista välittäviin ominaisuuksiin.

Narsistinen persoonallisuushäiriö luokitellaan amerikkalaisessa DSM- 4 tautiluokituksessa ryhmä B:n persoonallisuushäiriöihin (muita persoonallisuushäiriöitä tässä ryhmässä ovat antisosiaalinen persoonallisuus, rajatilapersoona ja huomiohakuinen persoonallisuus). Narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostisia kriteerejä tässä ovat mm.seuraavat: kysessä täytyy olla pysyvä käyttäytymismalli, ylisuuruutta (mielikuvissa tai käyttäytymisessä), tarve olla ihailtu, sekä empatian puuttuminen. Lisäksi näiden mallien täytyy DSM - 4 - kriteerien mukaan ilmetä useissa eri asiayhteyksissä, ja alkaa yksilön varhaisaikuisuudessa*.

On mielenkiintoista havaita, että kansainvälisestä (Maailman terveysjärjestö WHO:n ylläpitämä International Classification of Diseases) ja kansallisesta (STAKES:in ylläpitämä suomalainen laitos) ICD - 10 tautiluokituksesta puuttuu itsenäinen luokitus narsistiselle persoonnallisuushäiriölle (narsistinen häiriö luokitellaan tässä luokkaan F 60. 8 muut määritellyt persoonnallisuushäiriöt) - ottaen huomioon narsistisen häiriön selvän yhteiskunnallisen ulottuvuuden tänä päivänä: länsimainen kulttuurimme on narsismin läpitunkema. Länsimaisen individualismin narsistisuus synnyttää lisää narsismia eri (yhteiskunta)rakenteissa, ja häiriötilojen on joidenkin mielipiteiden mukaan odotettavissa kasvavan.


Narsistinen lähisuhdeväkivalta

Tyypillisimmillään persoonallisuushäiriöisen harjoittama väkivalta lähisuhteessa on “silmänkääntötemppu”. Kukaan, edes uhri itse, ei välttämättä ymmärrä jaotella tapahtunutta väkivallaksi, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu tietty persoonan kaksijakoisuus. Ylin osa, kaikille nähtävissä oleva, on naamio, maski: kohtelias, hurmaava, miellyttävä, tarinankertoja, seuramies, (sosiaalisesti) lahjakas, valtaapitävä… Lainatakseni teologi Raimo Mäkelää: “Naamiona terve mieli” - tämä Mäkelän kirjan osaotsikko kuvaa tätä ilmiötä osuvasti.

Alempi osa on sen sijaan väistämättä persoonallisuushäiriöisen piilossa oleva persoonallisuuden alue.Tämä on se osa häiriöisen persoonallisuudesta, jota on vaikea, jos mahdoton, kenenkään nähdä tai päätellä etukäteen. Ainoastaan sen läsnäolon - ennen kouriintuntuvia todisteita - voi aistia. Tällaisia aistimuksia voivat olla esimerkiksi äärimmäinen epämukavuus persoonallisuushäiriöisen henkilön vaikutuspiirissä, tai hienovaraiset ristiriitaisuudet ulkomaailman näkyvien realiteettien ja persoonallisuushäiriöisen sisäisen maailman ilmentymisissä.

Narsistisessa häiriössä itsen ja ulkomaailman rajat ovat hämärtyneet. Tällaisessa narsistisessa minän integroimattomuudessa on keskeistä minä- ja maailmankuvan jakautuminen hyvä - paha- akselilla jyrkästi toisistaan eroon ajautuviin pooleihin eli ns. lohkominen. Theodora I. Rubinin sanoin: “Narsisti tulee omaksi maailmakseen ja uskoo, että koko maaima on hänessä itsessään”. * Narsistisesti häiriintynyt käyttää primitiivisia ja todellisuudentajua vääristäviä puolustus- ja suojamekanismeja, kuten juuri lohkomista (splitting), projektiivista identifikaatiota, primitiivistä idealisaatiota, kieltämistä (denial).

Narsistisesti häiriintyneen maailmankuva on mustavalkoinen. Narsistisesti häiriintynyt mieltää läheisensä itsensä jatkeeksi: hän projisoi omia epämiellyttäviksi tai häpeällisiksi kokemiaan - ehkä tiedostamattomiakin - tunteitaan, yllykkeitään, käsityksiään tai toiveitaan toiseen, uhriinsa. Tällöin saattaa tapahtua projektiivinen identifikaatio: uhriin projisoidut tunteet tai toiveet alkavat tuottaa uhrissa yllykkeitä, jolloin projisointi tuottaa uhrissa juuri sitä toimintaa, jota narsistinen projisointi sinne alunperin heijasti. Kokemukseni mukaan tämä voidaan ymmärtää niinkin, että uhriin projisoidut tunteet voivat tuottaa ulkopuolisissa yllykkeitä tai (vääriä) tulkintoja - joita uhri sitten heijastaa ympäristöönsä takaisin toimintana - ja mitkä sitten "todistavat" narsistisen osapuolen johtopäätökset ja kannat asiasta ulkopuolisille "todellisiksi", oikeiksi.

Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen pystyy harhauttamaan paitsi uhriaan ja asiaan liittyviä muita ihmisiä (sukulaisia, naapureita, työkavereita), kuin myös asiaan liittymättömiä ulkopuolisia. Valitettavasti jopa lääkäreitä, joiden kanssa he voivat joutua tekemisiin, perhe- ja avioliittoterapeutteja - jopa tuomioistuimia.

He pystyvät harhauttamaan sosiaaliviranomaisia, poliisia - kuin myös omaa ja vastapuolen asianajajaa.
Persoonallisuushäiriöinen omaa oman grandisioteettinsa sekä persoonansa kaksijakoisuuden kautta suuren kyvyn vakuuttaa muut ihmiset kertomansa todenperäisyydestä. Lisäksi ongelmana on, että yleensä luonnehäiriöinen ei joudu saman viranomaisen kanssa tekemisiin kovin pitkäksi aikaa, jolloin harhauttaminen on helpompaa.

Ongelma on myös sekin, että persoonallisuushäiriöistä ei ole riittävästi tietoa eri ammattialoilla. Miten on lääkäreiden, poliisien, asianajajien, tuomareiden, sosiaalityöntekijöiden yms. koulutuksen laita? Liitttykö näiden (ihmissuhde)alojen koulutukseen vielä nykyäänkään riittävästi tietoa persoonnallisuushäiriöistä? Totta on kuitenkin sekin, että yksittäistä persoonallisuushäiriöistä ei opi tunnistamaan oppikirjojen perusteella - usein kun ei raaka kokemuskaan riitä siihen.

Narsistisen luonteen kaksijakoisuus saa aikaan sen, että uhri syyttää tapahtuneesta itseään.
Narsistisen luonteen kaksijakoisuus saa aikaan senkin, että ulkopuolisten on usein vaikea asettaa uhrin kertomaa todenmukaisiin viitekehyksiin. Ei ole harvinaista, varsinkaan ihimisushteisiin liittyvissä asioissa, että ulkopuoliset ja jopa viranomaiset päätyvät tulkitsemaan tosiasiat täsmälleen päinvastoin kuin ne todellisuudessa ovat.

Täten narsistinen väkivalta on ns. “piilotettua” väkivaltaa uhria kohtaan. Pahimmassa tapauksessa edes uhri itse ei tiedosta olevansa lähisuhdeväkivallan uhri.

Kaikista vahingoittavinta tämä on - lapsille. Luonnehäiriöinen vanhempi jakaa vahingollisia kasvatusmalleja, kuten juuri oikeudentunnottomuutta, vilpillisen ja pinnallisen elämäntavan mallia, empatiakyvyttömyyttä, eteenpäin sukupolvelta toiselle. Näin “väkivallan kierre” pidetään yllä.
Narsistin uhriaan kohtaan käyttämä fyysinen väkivalta (tai väkivallan uhka) ei ole vähintä, mitä narsistisessa lähisuhteessa tapahtuu.

Valitettavasti, vaikka fyysisenkin väkivallan ilmenemismuodot ovat usein uhrille kohtalokkaita: fyysinen(kin) väkivalta murentaa uhrin puolustusmekanismit ja itsetunnon, ja täten vie pohjaa koko muulta elämältä - ja aiheuttaa mm. mielenterveys- sekä psykosomaattisia häiriöitä ja oireita.
Psyykkinen, (ja näissä tapauksissa erikseen mainittava taloudellinen väkivalta) väkivalta ilmenee narsistisissa lähisuhteissa uhrin (elämän) kontrollointina jauhrin mustamaalaamisena .
Selvimmin tämä ilmenee eron jälkeisenä väkivaltana.

Ero ei aina lopeta lähisuhdeväkivaltaa. Sopivia keinoja persoonallisuushäiriöiselle entisen kumppanin kontrollointiin ovat mm. aiheetta nostetut oikeuskanteet, asiattomat ilmiannot kumppanista eri viranomaistahoille, tai vaikka työpaikalle, sekä esim. lasten huoltajuus- ja tapaamiskiistat. Paljonko suomalaiselle yhteiskunnalle maksavat (narsistisen) persoonallisuushäiriöisen aiheuttamat “väärät hälytykset” eri tahoille ja esim. katteettomat oikeudenkäynnit, joiden todellinen syy on jotain muuta kuin todellisesta asiasta kanteleminen?

Persoonallisuushäiriöinen kokee lähimmäisensä, myös entiset kumppaninsa, oman minänsä jatkeena, mikä “oikeuttaa” heidät käyttämään lähimmäisiään omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Narsistinen raivo syntyy silloin, kun “oman minän jatke” osoittaa itsenäisyyden tai toiseuden merkkejä. Tämä aiheuttaa vaikeuden irrottautua narsistisesta lähisuhteesta.

Tällainen on väkivaltaa, jota minä kutsun väkivallan välilliseksi esiintymiseksi. Arkikielessä tätä kutsutaan myös henkiseksi väkivallaksi. Tällaisessa väkivallan teossa persoonallisuushäiriöinen usuttaa koko viranomaisjärjestelmän uhrinsa kimppuun, mustamaalaa uhrin ja kontrolloi uhrin elämää ja elinpiiriä kaikin tavoin. Kyseessä voivat olla esim. aiheettomat ilmoitukset lastensuojelutyöntekijöille, mielenterveysportaaseen, jopa poliisiin, ja työpaikalle, mistä pahimpana seurauksena on se että uhri menettää työpaikkansa tai asemansa ja uskottavuutensa työyhteisössä ja koko elinpiirissään.

Tämä on vakavasti otettavaa väkivaltaa, mikä laajuudessaan voi murentaa uhrin. Uskon, että tämän tason väkivallan teko ei ole yleisesti viranomaisten tietoisuudessa. Kuitenkin sen pitäisi olla.

Copyright © 2009 Anu Palosaari


EDIT 4.8.2014:
DSM-IV korvattiin vähän yli vuosi sitten huomattavasti erilaisemmalla DSM-5:lla
http://en.wikipedia.org/wiki/Narcissistic_personality_disorder#DSM-5  

ICD-11 olisi tarkoitus ilmestyä 2017
http://www.who.int/classifications/icd/revision/en/ 


tekstin kursivoidut osat: psykologien, psykoterapeuttien, lääkäreiden ja ammattikirjallisuuden käyttämiä termejä, joita voi käyttää esim. tageina ja hakusanoina

*lähteet esiintymisjärjestyksessä
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t
http://www.geocities.com/tommi_myrskykari/psykiatria/
Risto Pulkkinen: Vastavirtaan. C.A. Gottlund 1800- luvun suomalaisena toisinajattelijana:psykobiografinen tutkimus

Hyödyllisiä linkkejä
Narsisitien uhrien tuki ry http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Sam Vaknin http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html


9964 BLOGINÄYTTÖÄ 14.1.2016

14 985 BLOGINÄYTTÖÄ 1.7.2016