-

-
Art by Alberto Moravia

torstai 7. huhtikuuta 2011

Suoraa puhetta lastensuojelun puutteista

Blogimerkintä "Suoraa puhetta lastensuojelun puutteista" on kirjoitettu talvella 2010



Tartun vaikeaan ja liikaa vaiettuun aiheeseen: suomalaiseen lastensuojeluun.
Lastensuojelun tila Suomessa puhututtaa tietyissä piireissä. Suurella yleisöllä ei sen sijaan usein ole hajuakaan, missä mennään. Miksi? Erään ison median edustaja asetteli sanansa kysymyksinä eräälle tietyn kunnan lastensuojelusta vastaavalle henkilölle - eräässä tiedotustilaisuudessa, jossa olin läsnä: "Olen seurannut lastensuojelun toimintaa tässä maassa nyt useita vuosia, sekä yleisellä tasolla, että monissa yksittäistapauksissa. Miksi toimintanne on suljettua? Miksi tekemistänne päätöksistä ei saa usein edes asianomainen itse oikeaa tietoa? Miksi päätöksistä valittaminen on niin hankalaa? Miksi perusteettomankin huostaanoton purku on mahdotonta? Miksi siis toimitte ikään kuin salaseuran tavoin? Jne..."
Lastensuojelun työntekijöillä on mahdollisuus käyttää valtavasti valtaa tavallisen ihmisen elämään. Jotkut ovat sitä mieltä, että tätä valtaa on liikaakin, ja että tätä vallankäyttömahdollisuutta olisi karsittava. Itse ajattelen juuri näin. Joka tapauksessa asia on tiedostettu joidenkin politiikan tekijöiden parissa - mikä on ainoastaan hyvä.
Kuka tahansa voi tehdä perheestäsi nimettömän ilmoituksen lastensuojeluun - siis aihettomankin sellaisen. Viranomaisella on velvollisuus kuitenkin tarkastaa tehdyt ilmoitukset, sekä tarjota tilanteeseen sopivia tukitoimia tarvittaessa - tämähän on lastensuojelua parhaimmillaan. Mutta lastensuojeluilmoituksia tehdään myös, valitettavasti, kiusantekona henkilöä kohtaan. Miksi? Siksi, koska sillä on erinomaisen helppo aiheuttaa häiriötä henkilön elämään, mikäli ilmoitus siis on ns.aiheeton.
Ongelmaksi tässä kohtaa muodostuu joidenkin kuntien lastensuojelutyöntekijöiden ammattitaidottomuus asiassa - sekä joko kokonaan puuttuva, tai jollakin tapaa puuttellinen koulutus. Silloin kun tietämys puuttuu, mukaan kuvaan astuvat asenteellisuus, realiteettien näkeminen tunteenomaisen kalvon läpi, ja jopa selkeä naiivius ja suhteellisuudentajun puute tietyissä asioissa. Ei ole harvinaista, että väärä lastensuojeluilmoitus johtaa perusteettomaan huostaanottoon.
Lisäksi ongelmia voi aiheuttaa yksittäisen työntekijän mielivaltaisuus ja valta-aseman selvä väärinkäyttäminen. Pahimpia ovat tapaukset, joissa perhettä ei ole kuultu omassa asiassaan lainkaan, tai tarjotut tukitoimet ovat olleet työntekijän toimesta täysin riittämättömät, ja silti ns. "koviin päätöksiin" on päädytty ( tarkoittaa usein esim. juuri huostaanottoa). Kohtalainen osa suomalaisista lastensuojeluasiakkaista on nykypäivänä ihan tavallisia, lapsensa hoitavia perheitä, joista asiakkuus ei ulospäin näy. Asiakkaaksi voi päätyä hyvin eri syistä, lapsen sairauden, koulunkäyntivaikeuksien, vanhemman sairauden, tai vaikka juuri aiheettoman ilmoituksen vuoksi.
Tiedän tapauksen eräästä kunnasta, jossa erästä yksittäistä lastensuojelutyöntekijää kohtaan on tehty useita eri aiheellisia tutkintapyyntöjä poliisiin, kanteluita ja kyselyitä, sekä kuntaan että ylemmälle tasolle.
Pahimmillaan yksittäinen ammattitaidoton lastensuojelutyöntekijä voi saada aikaan mittaamatonta tuhoa yksittäisten perheiden elämässä. Surullista on, että usein tällainen tuho on peruuttamatonta.
Jälleen kerran kyse on rahasta: mikä kunta satsaa lapsi- ja perhepalveluihin, se kunta kasvattaa myös terveitä aikuisia. Kaikki kunnat eivät näe tarpeelliseksi myöntää rahaa lastensuojelun kaikkiin tarpeisiin ja menoihin. Pahimmillaan resurssit eivät riitä edes kunnollisten ja ammattitaitoisten työntekijöiden palkkaukseen.
Ristiriita on, että samaan aikaan valtio myöntää rahaa lasten huostaanottoihin, minkä rahan kunta voi käyttää miten parhaaksi näkee. Eli mitä enemmän huostaanottoja kunta tekee - olkoon niistä osa vaikka perusteettomiakin; kukaan tai mikään elin ei valvo tehtyjen huostaanottojen laillisuutta tai laittomuutta, ja tehdyistä lastensuojelutoimenpiteistä on erittäin hankala valittaa eteenpäin, vain harvoin kantelu johtaa tulokseen - sitä enemmän rahaa ko. kunta "ansaitsee".
Käsittämätöntä - ansaita rahaa lapsen kärsimyksellä - mitä tekee perusteeton juuriltaan repiminen lapselle, tavallisesta kodista, rakastettujen vanhempien luota?
Seuraamukset voimme lukea seuraavien vuosien saatossa. Ennustan, että yhteiskuntamme täyttyy tuolloin turvattomista, päihderiippuvaisista, moniongelmaisista nuorista ja nuorista aikuisista. Ja näitä seuraamuksia voidaan lukea edelleen seuraaville vuosikymmenille.
Tämä on aihe, mikä tulee kiinnostamaan minua jatkossakin.