-

-
Art by Alberto Moravia

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Esitän hallitusohjelmatavoitteiksi seuraavaa:

-Jokaisen kunnan tulo-ja menoarvioon on vaalikauden kuluessa liitettävä pysyvä menoerä lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn.

- Aloitetaan vaalikauden aikana sosiaali- ja terveysalojen, poliisi- ja pelastusalan perus- ja täydennyskoulutuksen uusiminen koskien lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta huomioidaan näiden alojen peruskoulutuksessa paremmin. Näillä toimenpiteillä tähdätään perhe- ja lähisuhdeväkivallan parempaan tunnistamiseen viranomaistyöskentelysssä ja ennaltaehkäisyn ja väkivaltatyön kehittämiseen kunnissa. Näillä toimenpiteillä tähdätään myös entistä parempaan lapsen kuulemiseen perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa.

- Valtio myöntää kunnille riittävän valtionosuuden turvakotitoiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen kunnissa, ja kunnat osoittavat vaalikauden aikana tulo- ja menoarvioissaan riittävän määrärahan turvakotitoimintaan joka kunnassa. Näin pystytään takaamaan turvakotien toiminnan jatkuvuus, sekä myös tasa-arvoistamaan suomalaiset alueellisesti turvakotipalvelujen saatavuuden suhteen.

- Sovittelukäytäntöä lähisuhde- ja perheväkivaltarikoksissa ei tule ottaa käytännöksi kuntien ja poliisin työssä. Sovittelusäännöksiä pitää muuttaa siten, että sovittelua ei ole enää mahdollista käyttää virallisen syytteen alaisen lähisuhdeväkivallan tapauksissa.

- Suomeen on otettava vaalikauden aikana käyttöön Ruotsin malli koskien huoltajuuskiistoja / riitaisia eroja, jossa toisena osapuolena on puolisoonsa/lapsiinsa väkivaltaa aiemmin käyttänyt henkilö: tällaisissa tapauksissa lasten huoltoa ei tule määrätä väkivaltaiselle osapuolelle.

perustelut:
Lähisuhdeväkivalta nielee satoja miljoonia euroja vuosittain. Pelkästään naisiin kohdistuvan väkivallan välittömät kustannukset ovat noin 50 miljoonaa euroa vuosittain (Amnesty International, Suomen osasto; valtakunnallinen kuntaselvitys 2005-2006, 2008 http://www.amnesty.fi/mita-tee…6.pdf/view ) sairaslomista aiheutuneina työpanoksen menetyksinä - välilliset kustannukset mukaan laskien summa nousee noin 60-111 miljoonaan euroon vuositasolla.
Miehiin ja lapsiin kohdistuneen väkivallan kustannuksia ei ole laskettu.
Lapsiin kohdistunut väkivalta heijastuu kuntien työhön, lastensuojelutyöhön, terveydenhuoltoon, mielenterveys- ja kriisityöhön, koko muulle sosiaali- ja terveyssektorille, poliisiin, oikeuslaitokseen ja mm. opetukseen ja varhaiskasvatukseen.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan välilliset kustannukset ovat huomattavat. Tutkimusten mukaan lapsuusiässä koettu tai todistettu toistuva väkivalta kertautuu yksilön elämänkaaressa ainakin neljäänkymmeneen ikävuoteen asti vakavina itsetunto-ongelmina, työhön ja toimeentuloon liittyvinä ongelmina, syömishäiriöinä, muuna traumaperäisenä käyttäytymisenä, masennuksina, muina mielenterveyden häiriöinä, riippuvuuksina, itsemurhina.
Jokaisen kunnan tulo-ja menoarvioon pitää saada pysyvä menoerä väkivallan ehkäisyyn. Tällä hetkellä pysyvä menoerä on muutamalla kunnalla.

PAREMPI VÄKIVALTAKOULUTUS VIRANOMAISILLE TAKAA VÄKIVALLAN TUNNISTAMISEN

Viranomaiset (poliisi, sosiaaliala, terveydenhuolto, oikeushenkilökunta etc.) tarvitsevat väkivaltakoulutusta väkivallan tunnistamiseen.
Väkivaltaa ei läheskään aina tunnisteta ilman oikeaa tietoa lähisuhdeväkivallasta, traumatisoitumisesta ja väkivallan vaikutuksista yksilöön ja ympäröivään yhteisöön (perhe etc.).
Olen toiminut puhujana Ensi- ja turvakotien liiton seminaareissa (sosiaaliala, terveydenhuolto, poliisi, turvakotien henkilökunta), ja saanut palautetta näiltä aloilta, että väkivaltakoulutusta olisi lisättävä näille aloille.

Väkivaltakoulutus toimii myös pohjana paremman ehkäisytyön suunnittelussa kunnissa.

TURVAKOTIEN TARPEELLISUUDESTA

Euroopan neuvoston suositus on yksi turvakodin perhepaikka 10 000 asukasta kohti. Suomessa toteutuu tällä hetkellä 0,24 perhepaikkaa 10 000 asukasta kohti (Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrille tarjottavat turvakotipalvelut, selvityshenkilöraportti, STM, 2010 MailScanner has detected a possible fraud attempt from "www.ensijaturvakotienliitto.fi" claiming to be http://www.ensijaturvakotienli…lvitys.pdf ).
Suomesta puuttuu lainsäädäntö, mikä takaisi lähisuhde- ja perheväkivallan uhrille oikeuden turvakotipalveluihin.

Lisäksi turvakotien rahoituspohja on epävarmaa ja riippuvainen kunnan taloudellisesta tilanteesta. Turvakodit toimivat kunnan maksusitoumusten ja kunnan ostopalvelujen varassa. Haasteena on myös luoda yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit turvakotityöskentelylle.
SOVITTELUKÄYTÄNTÖ ON RISTIRIIDASSA KESKEISTEN IHMISOIKEUSSOPIMUSTEN KANSSA

Sovittelumenetelmässä pyritään rikoksen “sovitteluun” tekijän ja uhrin välillä. Sovittelussa voidaan katsoa päädyttävän sovintoratkaisuun enenevissä määrin vakavissa pahoinpitelytapauksissa, jolloin olisi otettava huomioon mahdollisen uhkailun ja painostuksen olemassaolo tekijän puolelta sovitteluprosessissa.

Sovittelumenetelmä on lisäksi ristiriidassa kaikkien keskeisten ihmisoikeusasiakirjojen kanssa, jotka myös Suomi on allekirjoittanut. Keskeiset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International, ovat sovittelumenetelmää vastaan.
LAPSEN PAHOINPITELYEPÄILY HUOLTORIIDOISSA JA ERON YHTEYDESSÄ

Tutkimusten mukaan puolisoonsa väkivaltaa käyttänyt käyttää väkivaltaa myös lapsiin - joidenkin tutkimusten mukaan noin 93 % varmuudella. Tämän vuoksi täytyy huolehtia siitä, että väkivaltaperheissä lapsia ei määrätä eron sattuessa väkivaltaisen osapuolen huoltoon.
Suomeen olisikin otettava oikeuskäytännöksi ns, Ruotsin malli - huoltajuuskiistoja / riitaisia eroja, jossa toisena osapuolena on puolisoonsa/lapsiinsa väkivaltaa aiemmin käyttänyt henkilö: tällaisissa tapauksissa lasten huoltoa ei tule määrätä väkivaltaiselle osapuolelle missään olosuhteissa - tästä olisi tehtävä absoluuttisen pitävä oikeuskäytäntö.

Nyky-Suomessa määrätään vielä liian paljon lapsia väkivaltaisen huoltoon huolimatta olemassa olevista säädöksistä. Tämä liittyy myös aivan olennaisesti kuntien väkivaltakoulutuksen tarpeeseen ja parempaan väkivallan ehkäisytyöhön.

Ehdotelmat olen tehnyt Vihreille ollessani mukana Vihreiden turvallisuuspoliittisen työryhmän työskentelyssä vuonna 2010